Varustaudu ja käy kiusauksia kohti

”Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'” Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'” Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.” (Matt. 4:1–11)

Sisaret ja veljet Kristuksessa

Eräs entinen mäkihyppääjä on lohkaissut kuuluisan aforismin sanomalla, että ”elämä on ihmisen parasta aikaa”. Sitä ei käy eppäillä. Mäkikotkan aforismia soveltaen tekisi mieli sanoa, että paastonaika on kirkkovuoden parasta aikaa. Miksi?

Siksi, että se haastaa meitä jännittävällä tavalla. Se tarjoaa myönteisen mahdollisuuden arvioida kriittisesti arvojamme, ajattelutottumuksiamme ja elämäntapaamme. Se valmistaa meitä myös pääsiäisen iloon. Paastonajan merkitys on kiteytetty osuvasti siinä paastokutsussa, jonka on lausuttu kirkoissamme viime keskiviikkona tuhkamessussa. Tuhkakeskiviikon messua toimittava pappi lausuu: ”Kutsun teitä nyt paaston matkalle kohti pääsiäisen iloa. Saamme viettää alkavaa katumusaikaa elämäämme arvioiden, rukoillen, paastoten ja Jumalan pyhää sanaa kuunnellen ja mietiskellen.”

Pikaisesti ajateltuna paasto voi tuntua vaikealta tai ei-niin-houkuttelevalta. Mutta tarkemmin ajateltuna paastonaikaan sisältyy paljon syvää viisautta, joka palvelee hyvää elämää – suhteessa itseemme, lähimmäisiimme ja Luojaamme. Se kutsuu meitä arvioimaan elämäämme, hidastamaan, hiljentymään, etsiytymään yksityisen rukouksen ja yhteisen jumalanpalveluksen äärelle. Se kutsuu johonkin, jota sielu pohjimmiltaan kaipaa.

Paastonaika kutsuu myös jakamaan omastamme niille, jotka kärsivät ja joilla on vielä paljon vähemmän kuin meillä. Siksi iloitsen, että tänään partiolaiset ovat täällä käynnistämässä Yhteisvastuukeräystä.

*****

Tänään ensimmäisenä paastonajan sunnuntaina Jumalan sana muistuttaa meitä kolmesta asiasta.

Ensiksi se puhuu kiusauksista. Päivän evankeliumissa ”Henki” ajaa Jeesuksen erämaahan, jossa hän valmistautuu paastoten ja rukoillen suureen kutsumustehtäväänsä. Mutta juuri siellä hän joutuu myös kamppailemaan kiusauksia vastaan. Niinpä tämän pyhän aihe on kirkkokäsikirjassa ”Jeesus, kiusausten voittaja.”

Mutta mitä on tämä puhe kiusauksesta? Mitä se tarkoittaa, mitä se tuo mieleen? Joillekin se tuo mieleen ruokalajin, Janssons Frestelse, Janssonin kiusauksen. Se on erinomainen herkku, mutta gastronomiasta ei nyt ole kyse. Opettajalle ja opiskelijalle kiusaus voi tuoda mieleen kokeet ja tentin, sillä sanan ’tentti’ kantasana on latinan tentatio, joka tarkoittaa kiusausta. Pedagogiikastakaan ei nyt ole kyse. Monelle kiusaus voi kuulostaa vain uskonnolliselta sanalta. Joku voi kysyä mielessään, onko se elämänkielteisten kirkonmiesten ja -naisten keksimä termi, joilla he haluavat rajoittaa vapauttamme tai tehdä elämästä hankalaa.

Tosiasiassa kiusaus on syvästi filosofinen termi ja yleisinhimillinen asia. Kun yritämme etsiä hyvää elämää, emme yksinkertaisesti tule toimeen ilman ajatusta kiusauksesta. Kiusaus tarkoittaa ristiriitaista valintatilannetta, ja sellaisten eteen jokainen meistä joutuu päivittäin. Usein se näyttäytyy siinä: valitsenko oikean tien, joka aiheuttaa minulle vaivaa vai moraalisesti arveluttavan ratkaisun, joka on minulle houkuttelevin? Joudumme tällaisten ratkaisujen eteen päivittäin, niin usein, että sitä ei aina tule edes ajatelleeksi. Mitä tuotteita valitsen kaupasta, mihin tyyliin puhun toisista kasvokkain tai sosiaalisessa mediassa, miten käsittelen ristiriitoja koulussa, työssä tai kotona, suuntaanko ajatukseni omaan puolisoon vai naapurin puolisoon, miten kohtelen työnantajan omaisuutta ja lopulta jopa siinä, mihin ylipäänsä käytän oman aikani ja elämäni.

On aivan tervettä pohtia näitä. On myös tervettä kokea välillä syyllisyyttä siitä, että tässä ja tuossa tilanteessa en valinnut oikein, eli en pysynyt tiukkana kiusauksessa, vaan annoin sille periksi. Puolalainen satiirikko Stanislaw Jerzy Lec ivaili ihmisiä, jotka aina korostavat omaa erehtymättömyyttään: ”Hänen omatuntonsa oli täysin puhdas. Hän ei koskaan käyttänyt sitä.” Toisin sanoen, moraalinen jomotus on parhaimmillaan terve merkki, se kertoo, että Jumalan luoma omatunto toimii. Se kysyy minulta, elänkö aidosti ja oikein, elänkö sillä lailla, että kehtaan katsoa itseäni peilistä vielä huomisaamullakin.

*****

Joskus tuntuu, että erämaassa tai kehittymättömässä kulttuurissa elämä on yksinkertaisempaa ja kiusauksia on vähemmän kuin modernissa yhteiskunnassa. Länsimainen kulttuuri on koukutuskulttuuria. Modernin ihmisen elämä on niin täynnä virikkeitä, että hän joutuu ähkyyn ja tukehtuu, ellei hän kykene jollakin tavalla suodattamaan turhia virikkeitä ja torjumaan vääriä impulsseja. Länsimaissa on paljon vapautta ja turvallisuutta, mutta myös erinomaiset mahdollisuudet jäädä koukkuun: ei vain alkoholin, huumeiden, lääkkeiden, vaan myös työn, seksin, kuluttamisen, pelaamisen tai internetissä roikkumisen koukkuun.

En tarkoita, että tietokoneet ja älypuhelimet ovat paha asia. Päinvastoin niistä on suurta apua, myös omassa työssäni. Mutta mikä on kohtuus? Psykologien mukaan kaksi tuntia päivässä on riittävä, kohtuullinen ja terve maksimimäärä nuorelle ruudun tuijotusta eli kännykän, tietokonepelien ja television virtuaalimaailmaa, mutta tutkimusten mukaan 95 % alle 16-vuotiaista ylittää nämä suositukset. Tässäkin suhteessa partio edustaa tervettä vastakulttuuria. Partioleireillä voi, niin tahdon uskoa, katsella ruudun sijasta toisen ihmisen kasvoja ja toteuttaa yhden viikonlopun aikana sitä, mitä Jeesus sanoi kutsuessaan apostolit: ”Heittäkää verkkonne järveen.”

Aikuisten kiusaukset voivat erilaisia. Meitä houkuttelevat raha, valta, kunnia, suosionosoitukset ja toisten kustannuksella tapahtuva nautiskelunhalu.

Vielä vaikeampaa on suojautua omasta sisimmästä tulevilta impulsseilta. Ne voivat olla myös hengellistä laatua silloin, kun ne yrittävät vieroittaa sinut Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan sanomalla: ”Sinä olet huono ihminen, ei Jumala sinusta välitä, sinä et ole oikea uskova, vaan pelkkä kadotuksen lapsi.” Tällaisia sisäisiä ja hengellisiä kiusauksia vastaan voi ja pitää asettaa Kristus ja hänen armonsa, rakkautensa ja myötätuntonsa.

*****

Kiusauksista ei siis päästä karkuun selittämällä ne pois vanhentuneen maailmankuvan ilmavaivoiksi, vaan varustautumalla ja käymällä niitä kohti. Siinä Vapahtajamme käy itse esimerkistä. Ja tämä on päivän toinen sana: Päivän evankeliumissa Kristus itse käy kiusauksia päin. Sen hän tekee vetäytymällä erämaan yksinäisyyteen valmistautumaan tehtäväänsä paastoten ja rukoillen.

Kolmanneksi, ja tämä on olennaisinta, päivän epistola paljastaa, mihin koko puhe kiusauksista tähtää. Tämä sana on yksi lohduttavimmista UT:n kohdista. ”Meidän ylipappimme eli Kristuksemme jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu samoin kuin meitäkin koetellaan, hän ei vain langennut syntiin” (Hepr. 4:15). Raamatun mukaan Kristuksen armo ei jää vain ymmärtämiseksi, vaan syvenee auttamiseksi, kuten apostoli kirjoittaa: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hepr. 2:18).

Yksi kärsimyksen äärimmäisiä muotoja on yksinäisyys, tunto siitä, että kukaan ei näe minun sisäistä kamppailuani, kukaan ei ymmärrä elämäntilannettani. Silloin on vaarana, että vastoinkäymiset tulevat liian raskaaksi kantaa.

Kristuksen hyvyydessä ja rakkaudessa Jumala tarjoaa ikään kuin taivaallista vertaistukea: ”Koska Kristus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset” – ja minä uskon, että kaikki kuviteltavissa olevat kiusaukset ja kärsimykset – juuri siksi hän kykenee auttamaan meitä kiusattuja ja kärsiviä. Eikö ole lohduttavaa tietää, että en ole yksin; että sittenkin on joku, joka näkee minut. Eikö ole vapauttavaa ajatella, että Kristus, Syntisten ystävä tuntee minut? Eikö ole ilahduttavaa turvautua siihen tietoisuuteen, että Kristus, Vapahtajani, tuntee kaikki sisäiset kamppailuni? Hän on itse käynyt läpi kaikki kärsimykset ja kiusaukset, juuri siksi hän voi ja tahtoo minua auttaa.

Kun oma sisimpäsi syyttää sinua väittämällä sinua Jumalan hylkäämäksi, vastusta tätä väärää kiusausta muistuttamalla itseäsi Jumalan lupauksesta: Minun Kristukseni, jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiani, sillä häntä on koeteltu kaikessa kuten minuakin. Siksi hän tahtoo minua auttaa.

Tästä avautuu myös koko pääsiäiskertomuksen mieli. Se ei paljasta mitään verta vaativaa Molokia, vaan se paljastaa armahtavan Jumalan kasvot. Niinhän päivän epistola todistaa, kun se lausuu: ”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.”

Paastonaikaan on kuulunut alusta lähtien armon ja laupeuden osoittaminen myös köyhille ja kärsiville, niille sisarille ja veljille, jotka ovat joutuneet elämässään muita heikompaan asemaan. Siihen meille tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden juuri alkanut Yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna keräyskohde on mitä ajankohtaisin: keräämme varoja syrjäytymisvaarassa elävien ja heikossa asemassa olevien nuorten puolesta Suomessa ja Ugandassa. Suomessa varat osoitetaan partioliikkeen kautta köyhille tai muuten tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Olen erityisen iloinen siitä, että tänään tässä juhlajumalapalveluksessa on paikalla partiolaisia. Viestitätte läsnäolollanne toivoa ja tulevaisuutta.

Rohkaisen teitä jokaista osallistumaan Yhteisvastuu keräykseen lipaskerääjänä, tempauksen toteuttajana tai tuen antajana apua tarvitseville. Silloin osallistumme lähimmäisen rakkauden kansanliikkeeseen, jonka välityksellä Jumala itse osoittaa armoa, laupeutta ja rakkautta meidän keskellämme.