Piispa Jari Jolkkosen avaussanat Ilomantsin yrittäjäseminaarissa 23.8.2014

Heikki-poikamme kysyi 6-vuotiaana ollessaan: ”Isä, mikä se yrittäjä oikein on”? Yritin parhaani mukaan selittää. Aivan helppoa se ei ollut, koska minulla ei ollut siitä henkilökohtaista kokemusta – olen ollut monissa leivissä, mutta en koskaan yrittäjä. Ilmeisesti en onnistunut kovin hyvin määrittelemään yrittäjyyttä. Vastauksen jälkeen Heikki nimittäin katsoi kulmien alta ja sanoi: ”Isä, minä en halua yrittäjäksi. Minä haluan onnistujaksi.”

Tarkemmin ajateltuna vastaus alkoi muistuttaa siitä, että onnistuakseen liiketoimissaan yrittäjä, varsinkin PK-yrittäjä, tekee työtä isoilla panoksilla. Yrittäjä tähtää onnistumiseen. Onnistuakseen hän on usein laittanut likoon henkilökohtaisen omaisuutensa. Yleensä hän tekee töitä ”lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä”, jos tällainen liike-elämästä otettu aforismi sallitaan.

Sekä menestyksen että vaikeuksien ajat heijastuvat usein kotiin – onhan yrittäjäkin tunteva ihminen. Kun menee hyvin, yrittäjä tekee usein pitkää päivää eli on poissa kotoa. Kun tilauskirja ja kassavaranto näyttävät uhkaavan tyhjältä, kotona pyörii kulmat kurtussa oleva perheenisä tai äiti. Huoli yrityksen tulevaisuudesta heijastuu helposti puolisoon ja lapsiin. Oman yrityksen kaatuminen ei tarkoita vain työpaikan menettämistä. Pahimmillaan se voi horjuttaa myös perheen taloutta, parisuhdetta, suhdetta lapsiin ja luottamusta omaan itseen. Ehkä luottamus Jumalan huolenpitoonkin joutuu lujille.

Tämä on yksi syy, miksi yrittäjät ansaitsevat kaikkien meidän tuen ja arvostuksen. Toinen syy on luonnollisesti se, että heidän välityksellään syntyy työpaikkoja, jotka puolestaan luovat edellytyksiä hyvinvoinnille ja kukoistavalle kulttuurille. Kovin kaukana takana päin eivät ole ne ajat, jolloin yrittäjä pidetiin melkeinpä jo määritelmän perustella ahneina työläisten riistäjinä. Onneksi ne ajat ovat kuitenkin takana. Tänään suuri enemmistö ymmärtää, että työpaikat luovat edellytyksiä hyvinvoinnille ja siksi meidän kaikkien kannattaa tukea vireää ja monipuolista elinkeinoelämää.

Suoraan ja suomeksi sanottuna yritän sanoa sitä, että Pohjois-Karjalan ja Itä-Suomen tulevaisuus riippuu monin tavoin teistä. Pitkän laskusuhdanteen aikanakin monet yritykset tarjoavat jatkuvasti uusia työpaikkoja. TEM:n tilastojen mukaan tänä vuonna avoimeksi laitettuihin työpaikkoihin on rekrytoitu noin 255 000 työntekijää, siis 1400 rekrytointia joka päivä (tammi-kesäkuun aikana). Merkittävää on, että 56 % uusista työntekijöistä oli alle 10 hengen yrityksiin ja yhteisöihin. PK-yritykset ovat siis avainasemassa!

Me kaikki toivomme, että te olette yrittäjiä – ja onnistujia. Selvää on, että kukoistava kulttuuri tarvitsee myös uskoa, arvoja, taidetta, koulusta, lehdistöä ja niin edelleen. Olemme riippuvaisia toisistamme. Mutta kyllä sen kukoistuksen yksi ehto on se, että nuorillamme voisi olla työtä ja toimeentuloa omalla kotiseudulla.

Ohtaansalmen toisella puolella Pohjois-Savon yrittäjät ovat viritelleet vuoden ajan Nuoret duuniin –hanketta. Sen perusidea on yksinkertainen: kannustamme yrityksiä työllistämään 17–29-vuotiaita nuoria vähintään kahden kuukauden ajaksi normaaleihin tes:n mukaisiin työsuhteisiin. Jokainen yhdenkin nuoren työllistänyt yritys pääsee esille maakunnan ykköslehdessä, kun Savon Sanomissa julkaistaan säännöllisesti lista näistä yrityksistä. Samalla Nuoret duuniin –nettisivusto on kohtaamispaikka, jossa yritykset voivat hakea uusia työntekijöitä ja työtä vailla olevat hakea työtä. Projekti edellyttää yhteistyötä ja mukana ovat Savon Sanomat, Savon Yrittäjät, Kuopion alueen kauppakamari, Pohjois-Savon MTK, TE –palvelut, ELY-keskus ja 15 pohjoissavolaista kuntaa – siis ei kaikki, mutta 15 kuntaa kumminkin. Vuoden aikana on tähän mennessä työllistetty yli 1171 nuorta, odotettua useampi on työllistynyt pysyvästi.

Halusin kertoa tästä paitsi siksi, että kuulun kampanjan kummeihin (yhdessä jääkiekkoilija Sami Kapasen ja Valion Lapinlahden tehtaanjohtajan Kari Lapin kanssa), myös siksi, että uskon, että jokin tällainen kampanja voisi toimia myös Ohtaansalmen tällä puolella Pohjois-Karjalassa. Olemmehan samaa hiippakuntaa, kielialuetta, markkina-aluetta, sote-aluetta ja ensi vuoden alusta myös samaa vaalipiiriä.

Usein puhutaan yritysten yhteiskuntavastuusta. Nuoret duuniin –kampanja on hieno tapa kantaa tätä vastuuta.

Yhteiskuntavastuuta erityisesti monet Itä-Suomalaiset yritykset joutuvat kantamaan myös uudella ja yllättävällä tavalla Venäjän ja EU:n keskinäisten talouspakotteiden takia. Vienti- ja tuontikielloilla tehdään politiikkaa, mutta ne osuvat myös yrityksiin.

Omasta puolestani ymmärrän niitä syitä, jotka ovat johtaneet pakotteisiin. Kysymys on rajojen asettamisesta rauhan turvaamiseksi Euroopassa. Euroopassa on muisteltu 100 vuotta sitten syttynyttä I maailmansotaa, ja Ilomantsissa 70 vuotta sitten käytyjä ratkaisevia torjuntataisteluja. Tänään Euroopassa käydään yhä sotaa. Kiovaan on Helsingistä vain 1000 kilometriä. Venäjä on vierellämme. Uskon ja toivon itä-suomalaisten yrittäjien ymmärtävän, että pakotteissa on kyse isommista asioista kuin vain oman yrityksen menestyksestä tai menetyksistä. Kysymys on maailman rauhasta. Jotkut ketterät yritykset ovat onnistuneet kääntämään pakotteet uudeksi mahdollisuudeksi. Putin-juustosta ja Putin-voista on tullut viime päivinä Suomessa hittituotteita.

Samalla on tärkeää, että ihmisinä suhtaudumme venäläisiin ystäviin ja matkailijoihin yhtä vieraanvaraisesti ja mutkattomasti kuin aina ennenkin. Hallitukset tekevät politiikkaa ja joskus taistelevat vaikutusvallasta. Mutta ihmisinä voimme ja meidän tulee elää arkea keskinäisessä yhteydessä ja rauhassa.

Tämän yrittäjätapahtuman tarkoitus on sama kuin vuosi sittenkin: haluamme yhdessä Ilomantsin kunnan kanssa tarjota yrittäjille kohtaamispaikan vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia yritystoiminnan edellytysten vahvistamiseksi Itä-Suomessa, mutta myös mahdollisuuden virkistäytyä yhdessä puolisoiden ja ystävien kesken.

Ihminen tarvitsee leipää, siis työtä ja toimeentuloa. Mutta ihminen ei myöskään ”elä pelkästä leivästä”. Tämä viisas viittaus seminaarimme kutsussa – en ole sitä itse keksinyt – pohjautuu Matteuksen evankeliumin kertomukseen, jossa Kiusaaja houkuttelee Jeesusta tekemään kivistä leipiä. Jeesus kieltäytyy viittaamalla Viidenteen Mooseksen kirjaan: ”Ei ihminen elä pelkästä leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”.

Osuvasti tämä muistuttaa siitä, että ei pidä antautua kiusaukseen, jossa koko elämä alistetaan työn, kasvun ja kilpailun alttarille. Työ kuuluu elämään. Mutta siihen pitää kuulua myös lepoa, juhlaa ja pyhän viettoa. Kirkko on keskustellut vuoden EK:n edustajien kanssa arkipyhistä ja viime viikolla valmistuneen selvityksen johtopäätös on selvä. Työelämää voi ratifioida, mutta loppiainen ja helatorstai ovat nyt juuri oikealla paikallaan.

Arkisten askareiden ja yritystoiminnan keskellä pidämme kiinni oikeudesta olla välillä ”hyödyttömiä”: meillä on oikeus pysähtyä, hiljentyä, virkistäytyä ja nauttia ruoasta, kulttuurista ja yhdessä olosta. Tämä kaikki on myös yhteisen seminaarimme tarkoitus. Ilomantsissa meillä on siihen erinomainen tilaisuus. Toivotan sydämellisesti kaikki tervetulleiksi!