Turvapaikka
30.11.2013
Tänään, adventin aattona, valmistaudumme jo uuteen kirkkovuoteen ja joulun odotukseen. Siksi on sopiva aika myös näiden uusien toimitilojen, tämän Arkin, avaamiselle ja siunaamiselle. Mutta mikä on tämä Arkki? Se ei ole kirkkotila, mutta ei myöskään valintamyymälä. Mikä sitten?
Tämä on turvapaikka, jonne kuka tahansa saa paeta maailman murheita ja tulla levähtämään hetkeksi omana itsenään. Arkki-tila saa nimensä Nooan arkista. Kertomuksen alkuasetelma on aika ankara: siinä hyvä Jumala pettyy luomaansa ihmiseen, siihen, että ”maa on täynnä väkivaltaa” ja ihminen kääntynyt itsekkyyteen. Samalla se on myös kertomus Jumalan kärsivällisyydestä ja huolenpidosta. Arkki on turvapaikka, jonka tarjoaa suojan Nooan perheväelle ja eläimille. Arkissa oli tilaa erilaisuudelle. Täälläkin jokainen saa olla oma itsensä. Täällä ei kysytä arvoasemaa, silmien väriä, saavutuksia eikä edes uskon määrää. Jokaisella on oikeus olla, tulla ja mennä. Arkki on lepopaikka arjen keskellä.
Turvapaikkoja olivat myös Rooman katakombit, jotka tämän Arkin tavoin rakennettiin maan alle. En koskaan unohda, kun vietin opiskelutovereitteni kanssa messua yhdessä tällaisessa katakombissa, jonne ensimmäiset kristityt pakenivat valtiollisen poliisin vainoa. Tänään me saamme olla kiitollisia siitä, että voimme toimia ja palvella vapaassa isänmaassa. Kaupungin isä Pekka Kantanen ei ole täällä valvojana, vaan rakkaana veljenä ja yhteistyökumppanina, jonka läsnäolosta iloitsemme.
Tämä on myös kutsuntapaikka, jossa Kuopion seurakunnat kutsuvat omia reserviläisiään aktiivipalvelukseen. Täällä seurakuntalaiset voivat ilmoittautua vapaaehtoistyöhön palvelemaan ihmisiä ja Jumalaa tässä kaupungissa. Täältä pääsee yksinäisen vanhuksen tukihenkilöksi, sokean silmäpariksi, Tuomiokirkon vartijaksi, Palvelevan puhelimen päivystäjäksi, kuoron laulajaksi tai rippikoulun isoseksi. Täällä emme pyydä rahojasi, pyydämme enemmän ja parempaa: että antaisit osaamisesi, lahjasi ja koko persoonasi hyvän palvelukseen, avuksi toisille.
Tämä on kyynelten kammari, jonne saa tulla särkyneenä ja sairaana. Silloin kun elämä haavoittaa, meillä ihmisillä on taipumus käpertyä kuoreen ja vetäytyä yksinäisyyteen. Kuitenkin juuri kärsimyksen keskellä tarvitsen toista ihmisistä, joka kulkee kanssani ja kantaa taakkojani. Täällä rakas ja tervetullut on jokainen ihminen, ja aivan erityisesti sellainen ihminen, joka kantaa kuoleman surua, kärsii leipähuolista, pelkää terveytensä puolesta, suree parisuhteensa tilaa tai kokee syyllisyyttä oman elämän kompasteluista.
Juuri siksi tämä on myös toivon tyyssija. Täällä toteutetaan Raamatun kehotusta: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Täällä on lupa olla ja levähtää, mutta myös hiljentyä ja rukoilla. Siksi täällä toteutuu Kristuksen läsnäolon lupaus: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän kanssaan.” Muistatteko, miksi Jumala kutsui Nooan arkkiin aina kaksi eläintä kutakin lajia, uroksen ja naaraan? Siksi, että ”ne säilyisivät hengissä sinun kanssasi”. Jumalalla oli siis suunnitelma elämän jatkumiseksi tulvankin jälkeen. Ja tämä suunnitelma, tämä toivon lupaus koskee myös sinua ja kaikkia meitä oman elämämme tsunamien keskellä.
Tässä tilojen siunaamisen toimituksessa emme siunaa vain seiniä, vaan pyydämme myös hyvän ja ihmisiä rakastavan Jumalan siunausta ja varjelusta kaikille, jotka täällä työskentelevät ja täällä vierailevat. Rukoilemme, että hän itse tekisi tästä talosta turvapaikan, kyynelten kammarin ja toivon tyyssijan, jossa jokainen vierailija kokisi itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi.
Sisaret ja veljet. Uuden kodin tai uusien tilojen siunaaminen on aina kiitosjuhla, siksi sen liturgisen viettoon on vanhastaan kuulunut kiitospsalmi. ”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä”. Tässä ilon ja kiitoksen hengessä käymme siunaamaan Arkki-tilat.