Totuuden tie - rakkauden tie

Evankeliumi (Joh. 15:11-17)

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.

Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”

Totuuden tie – rakkauden tie

Kun yliopistoväki kulkee Joensuun kaupungin läpi promootiojumalanpalvelukseen, se on vaikuttava näky ja vahva symboli. Miksi se on enemmän kuin pelkkä siirtyminen paikasta toiseen?

Kunnioitetut promovendit, sisaret ja veljet Kristuksessa. Tänään vietämme totuuden etsimisen ja tieteellisen ponnistelun juhlaa. Promootiojumalanpalveluskin on ennen kaikkea kiitosjumalanpalvelus. Tänään jokainen tohtori on juhlansa ansainnut. Tieteellinen tutkimus on aika vaivalloista. Se on usein yksinäistä, eikä sillä rikastumaan pääse. Kilpailu on kovaa ja tulevaisuus sumuinen. Joskus sadon korjaavat vasta tulevat sukupolvet, joskus taas myöhemmät sukupolvet murskaavat aikamme tutkijoiden saavutukset – sillä on hieno nimikin, ”paradigman muutos”.

Pätkätyöt ja pienet apurahat ovat tuttua arkea monelle tutkijalle. Ja usein tutkimuksen imu heijastuu kotielämään. Perhealbumissani on kuva, jossa olen levittänyt suuren määrän väitöskirjani lähdetekstejä ruokapöydälle ja samalla 3-vuotias esikoisemme kiipeilee selässäni. Jos kuvassa olisi puhekupla, lapsen suussa lukisi: ”Hei iskä, heitä ne Lutherin kirjoitukset roviolle, nyt on minun vuoroni, nyt leikitään piilosta!”

Rakkaus tietoon ja intohimo tutkimukseen on monelle jotakin sellaista, joka valtaa ja valloittaa meidät, joka imaisee mukaansa niin voimakkaasti, että on aivan asianmukaista puhua kutsumuksesta. ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”, sanoo Jeesus päivän evankeliumissa, ja arvelen, että moni voi kokea samanlaista kohtalonomaisuutta akateemisessa kutsumuksessaan: ”Minä en valinnut tutkijan elämää, vaan se valitsi minut”.

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, rakkaat sanankuulijat, mistä juuresta sanat ”tieto” ja ”tiede” tulevat? Molempien taustalla on sana tie. Tiedon etsiminen on siis ennen kaikkea tiellä kulkemista, oikean tien etsimistä ja, jos hyvin käy, joskus myös sen löytämistä. Oikeastaan koko nykyaikainen, länsimainen yliopisto on syntynyt tietoa ja totuutta etsivien tarpeesta liittyä yhteen. Tuhat vuotta sitten kristityt munkit kokoontuivat yhteen etsimään totuutta. Jo he loivat akateemisen disputaation ja tieteellisten metodien perussäännöt. Jo tuolloin kuljettiin ensimmäiset promootiot, luultavasti Bolognan yliopistossa lähes tuhat vuotta sitten.

Tänään olemme osa tuota tiedon tavoittelijoiden ja totuuden etsijöiden joukkoa. Siksi en ajattele promootiokulkuetta vain tavallisena kävelynä, vaan myös vertauskuvana siitä, mitä tieteellinen tutkimus parhaimmillaan voi olla: yhteistä kulkemista tiedon ja totuuden etsimisen tiellä.

Behind the Finnish words for “knowledge”, tieto, “science”, tiede, stands one small word: tie, which means “way” or “path”. This etymological detail is rich in meaning: science means being on the way. Today it reminds us that academic work is always walking together on the way towards true knowledge, true science and even the Truth itself.

As you know, the word “way” is very important in the New Testament. Jesus Christ says to the Apostle Thomas: “I am the way, the truth, and the life. No one comes to the Father except through me.” This is important. Science and the humanities are the waywhen we want to explain reality. Jesus Christ is the way when we want participate in the mystery of divine love.

Jeesus Kristus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Siksi Uudessa testamentissa kristittyjä sanotaan “sen tien kulkijoiksi” (esim. Apt. 9:1–2; 18:25; 24:14–15). Tämä tie ei ole mikään vaihtoehtoisten faktojen tie. Se ei ole eristäytymisen, eturyhmäetiikan eikä tiedevastaisuuden tie. Maailmalla on huolestuttavalla tavalla vahvistumassa puheparsi, jossa tutkijoiden koeteltuja näkemyksiä pidetään vain yhtenä poliittisena mielipiteenä muiden poliittisten mielipiteiden joukossa. Vaikka yksittäinen tutkija voi aina langeta ajamaan omaa ahdasta agendaa, tutkimusyhteisön näkemys, tieteellinen konsensus, ei ole silti pelkkä mielipide. Se on oman aikamme paras selitys ilmiölle, josta puhutaan.

Sisters and brothers, science and the humanities are the way when we want to explain the wonderful diversity the biological world, when we want to explain the beautiful rationality of the physical world and when we want to explain the great secrets of the human mind. Jesus Christ is the way when we want see what love is and how to grow in it. Science is the way to explain the creation; Jesus Christ is the way to see the loving face of the Creator.

Kunnioitetut sanankuulijat. Tiede on paras tie, kun haluamme selittää empiirisen todellisuuden ihmeellisiä lainalaisuuksia ja ymmärtää ihmismielen hämmästyttäviä salaisuuksia. Mutta jotta tiede palvelisi elämää, eikä vääristyisi tuhon tieksi, sen on oltava osa laajempaa kokonaisuutta: sen on oltava rakkauden palveluksessa. Ja juuri tätä varten Jeesus sanoo tulleensa: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teille olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”

Millaisesta rakkaudesta tiestä Jeesus tässä puhuu? Suomen kielen rajoituksiin kuuluu se, että meidän kielemme tunnistaa oikeastaan vain yhden rakkaus-sanan. Mutta jos menemme Uuden testamentin maailmaan, rakkauksia on ainakin viisi, kaikki Jumalan lahjoja.

Sana storge tarkoittaa kiintymystä, sellaista lempeää ja vähään tyytyvää kiintymysrakkautta, jota vaikkapa vikisevät koiranpennut tuntevat nojatessaan emoonsa ja toinen toisiinsa. Filia tarkoittaa ystävärakkautta, sellaista lujaa ystävyyttä, jota luokkatoverit, tutkijakollegat, Mörkö-Anttilan pelikaverit tai metsästysseuran jäsenet tuntevat toisiinsa. Samaa sukua ovat myös rakkaus isänmaahan tai viisauteen, jota filosofia sanamukaisesti tarkoittaa. Timé on rakkautta, johon liittyy kunnioitusta, arkuutta ja vähän pelkoakin itseä suuremman edessä, sellaista, josta puhuu Jeesuksenkin opettama juutalainen uskontunnustus: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sielustasi, mielestäsi ja voimastasi.”

Eros on itselle haluavaa rakkautta, sellaista, joka tavoittelee itselle tohtorinhattua, korkeampaa valta-asemaa tai suloista elämänkumppania. Yksi tämän itselle haluavan rakkauden muoto on eroottinen rakkaus, joka palvelee uuden elämän syntymistä ja säilymistä.

Nämä kaikki erilaiset rakkauden muodot, kiintymys, ystävyys, kunnioitus ja itselle haluava rakkaus kuuluvat Jumalan suunnitelmaan ja tekevät elämästä rikkaampaa. Mutta jos tarkkoja ollaan, päivän evankeliumissa Jeesus ei oikeastaan puhu mistään näistä. Päivän evankeliumissa käytetään rakkaudesta termiä agape, joka voitaisiin suomentaa palvelevaksi, itsensä lahjoittavaksi rakkaudeksi. Jeesus sanoo: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta (agape) ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.”

Kaikista rakkauden muodoista suurin on itsensä lahjoittava rakkaus, sillä se on Jumalan syvin olemus. Hän on luonut meidät ja maailman rakkaudesta. Kristuksessa hän on lunastanut ihmissuvun synnin ja kuoleman vallasta. Kristuksessa antanut esimerkin rakkaudesta, joka menee päätyyn asti antaakseen itsensä toisten palvelemiseen.

Meidän yhteinen onnettomuutemme ei ehkä sittenkään ole paheissa tai pahuudessa. Meidän onnettomuutemme on siinä, että itsensä rakastaminen irtaantuu toisten rakastamisesta, että eros syrjäyttää agapen, että itselle haluava rakkaus nitistää, nielaisee ja tukahduttaa toisia palvelevan rakkauden. Silloin pääsevät irti niin akateemiset kuin muutkin paheet: valtataistelu, kateus, someraivo, plagiointi ja lopulta tieteellisen tiedon käyttäminen ihmisen tai ympäristön tuhoamiseen. Paras ja tehokkain vastalääke on kasvaa palvelevassa rakkaudessa, joka antaa itsensä lähimmäisen, isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi. Sellaiseen viisauteen ja rakkauteen hyvä Jumala kutsuu meitä jokaista.

Sisters and brothers: God is the source of all Wisdom and Love. Therefore, Christ invites each one of us to love one another with gladness and to serve the Lord for the benefit of all creation. Therefore, every divine service,including this service, ends with the dismissal and these concluding words:

“Go in peace. Have courage, hold on to what is good, do not repay evil for evil. Encourage the faint-hearted, help the weak, lift burdens of the oppressed, treat all people with respect. Love and serve the Lord with gladness in the power of the Holy Spirit. Amen.”