Avaussanat ja loppurukous hiippakunnallisessa vaalikinkerit -tapahtumassa

Erityisen tärkeää yhteinen arvokeskustelu on juuri nyt. Puolustusvoimien ja Kuopion hiippakunnan yhteisessä pääsiäishartaudessa puhunut everstiluutnantti Ensio Palosaari totesi osuvasti, että näiden vaalien jälkeen on edessä paastonaika. Kirkkovuodessa elämme ilon ja ylösnousemuksen aikaa, pääsiäistä, joka saa nimensä ”paastosta pääsemisestä”. Mutta politiikan maailmassa edessämme on paastonaika.

Piispa Jari Jolkkosen avaussanat hiippakunnallisessa vaalikinkerit -tapahtumassa

Joensuun seurakuntakeskuksella 12.4.2015

Lämpimästi tervetuloa hiippakunnallisiin vaalikinkereihin. Arvelen, että kerta on ensimmäinen monelle ehdokkaalle ja kuulijalle. Tässä muodossa ja näillä kulmilla nämä vaalikinkerit lienevät nimittäin lajinsa ensimmäiset. Raivaamme siis yhdessä tänään uutta peltoa.

Mielestäni kirkkosali sopii erinomaisesti yhteiselle arvokeskustelulle ainakin kahdesta syystä. Ensiksi, politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Toisin sanoen se koskettaa jokaista kansalaista, minua ja sinua. Siksi terveen yhteiskunnan yksi merkki on se, että mahdollisimman moni ihminen on kiinnostunut itseään ja yhteisiä asioita koskevasta päätöksenteosta.

Huolestuttavaa on viime aikoina vahvistunut niin sanottu sosiaalisen etääntymisen trendi: erityisesti huono-osaiset tuntevat yhä vähemmän luottamusta yhteiskunnan päättäjiin ja koko järjestelmäämme. Vastaavasti yhä useammalle koulutetulle ja työssäkäyvälle riittää, että omalla viiteryhmällä menee hyvin. Miten voisimme vahvistaa keskinäistä yhteenkuuluvuutta?

Toiseksi, politiikkaa tehdään aina tietyistä arvoista käsin. Talous asettaa yhteiset raamit päätöksenteolle, mutta viime kädessä päätöksentekoa ohjaavat aina arvot ja vakaumukset. Ajatus ”katsomusneutraalisuudesta” politiikan tekemisen lähtökohtana kuulostaa epäilyttävältä. Rehellisempää on tunnustaa väriä avoimesti.

Erityisen tärkeää yhteinen arvokeskustelu on juuri nyt. Puolustusvoimien ja Kuopion hiippakunnan yhteisessä pääsiäishartaudessa puhunut everstiluutnantti Ensio Palosaari totesi osuvasti, että näiden vaalien jälkeen on edessä paastonaika. Kirkkovuodessa elämme ilon ja ylösnousemuksen aikaa, pääsiäistä, joka saa nimensä ”paastosta pääsemisestä”. Mutta politiikan maailmassa edessämme on paastonaika. Vaikea kysymys kuuluu: mistä leikataan ja keneltä säästetään? Ja miten samalla vahvistetaan terveen elinkeinoelämän edellytyksiä niin, että yhä useammalla voisi olla työtä ja leipää?

Savo-Karjalan vaalipiirin väki odottaa, että vaalipiiristä valitut edustajat puoluekannasta riippumatta pyrkivät puolustamaan hyvän elämän edellytyksiä Itä-Suomessa, siis Savossa ja Karjalassa. Kun tulin tänään Ohtaansalmen sillan yli Pohjois-Savosta Pohjois-Karjalaan, en vaihtanut hiippakuntaa, vaan tulin yhdestä kodista toiseen. Kuopion hiippakunnalle, AVI:lle, ELY-keskukselle, Itä-Suomen yliopistolle ja monille muille yhteisöille Ohtaansalmi on nimenomaan yhdistävä silta, ei erottava salmi. Miten osaisimme nähdä Ohtaansalmen siltana, joka yhdistää Savon ja Karjalan, ei rajana, joka erottaa ne keskenään kyräileviksi etupiireiksi?

Koska olemme kirkoksi vihityssä tilassa ja kirkon järjestämässä tilaisuudessa, tahdon kertoa muutaman keskusteluamme ohjaavan arvon.

1. Ensiksi täällä saa puhua totta. Totuudellisuudesta palkitaan, ei rangaista. Suunnistaminen on sitä helpompaa, mitä totuudenmukaisempi kartta meillä on maastosta.

2. Toiseksi täällä arvostetaan ja kunnioitetaan toista ihmistä, silloinkin kun ollaan eri mieltä. Erityisesti ajattelen tänään kansanedustajaehdokkaita. Julkisessa virassa olevia on lupa arvioida ja arvostellakin, mutta mediassa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa arvostelu on usein mennyt kohtuuttomaksi. Kuka jaksaa lähteä politiikkaan, jos saan palkinnoksi persoonaan kohdistuvaa pilkkaa tai jos vilpittömimmätkin motiivini asetetaan jatkuvasti kyseenalaiseksi? Kaikki ehdokkaat asettavat itsensä alttiiksi ja ottavat monia henkilökohtaisia riskejä pyrkimällä paineiseen pätkätyöhön Arkadianmäelle. Kävi vaaleissa mitä tahansa, he ansaitsevat tänään arvostuksemme.

3. Kolmanneksi on selvää, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on puoluepoliittisesti riippumaton ja toimii oman tunnustuksensa pohjalta. Jeesus ei kuulunut kansandemokraateihin eikä republikaaneihin. Kirkko toteuttaa Nasaretin Mestarilta saamaansa hengellistä tehtävää, joka on sanoitettu Kirkkolaissa näin: ”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi sekä lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.”

Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kirkko pyrkisi olemaan yhteiskunnallisesti välinpitämätön tai eristäytyvä. Päinvastoin. Luterilainen perinne on omissa tunnustusteksteissään (Ausburgin tunnustus, XVI artikla) alusta lähtien korostanut sitä, että kristillistä uskoa ja rakkautta harjoitetaan sitoutumalla hyvän yhteiskunnan rakentamiseen, ei eristäytymällä ”pahasta maailmasta” johonkin hurskaiden uskovaisten hemmotteluun varattuun allasbaariosastoon. Uskoa ja rakkautta eletään todeksi paitsi osallistumalla ehtoolliselle myös osallistumalla hyvän, turvallisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen.

Yhtenä keskustelupuheenvuorona kirkkomme julkaisi tammikuussa omat hallitusohjelmatavoitteensa. Niiden valmistelussa on kuultu myös monia seurakuntien työntekijöitä, kuten diakoniaviranhaltijoita, lapsityöntekijöitä ja perheneuvojia. Niissä muun muassa nostetaan esille köyhien lapsiperheiden vaikeutuva tilanne, ehdotetaan neuvolajärjestelmän yhteyteen moniammatillista verkostoa eroperheiden tueksi, puolustetaan alueellista tasa-arvoa (sic!), kannustetaan sekä globaalin että kansallisen sitovan ilmasto-ohjelman laatimiseen ja puolustetaan positiivista uskonnonvapautta julkisessa tilassa, kuten vankiloissa.

Muun muassa näistä teemoista on tänään tarkoitus puhua. Keskustelua ohjaa tänään lääninrovasti Jukka Reinikainen, Kontiolahden kirkkoherra sekä Janne ”Rysky” Riiheläinen, vanha partiokaverini. Yleisön puolella assistentteina ovat hiippakuntasihteeri Kati Jansa ja Salla Remes-Ylönen. Pyydän teitä, Jukka ja Janne, esittelemään ehdokkaat ja johdattamaan keskusteluun. Tervetuloa vaalikinkereihin!

Rukous tilaisuuden lopussa

”Kaikkivaltias Jumala. Me kiitämme sinua siitä, että olet suuressa hyvyydessäsi antanut meille vapaan isänmaan. Auta meitä täyttämään oikein kansalaisvelvollisuutemme ja valitsemaan eduskuntaan edustajia, jotka käyttävät valtaa kansamme parhaaksi ja muistavat, että kaikki valta tulee sinulta. Anna niille, jotka tulevat valituiksi, viisautta ja voimaa täyttämään kutsumuksensa sinulle kunniaksi ja isänmaallemme parhaaksi. Poista kaikki itsekkyys, katkeruus ja epäluulo ja opeta meitä asettamaan kansamme menestys omien etujemme edelle. Johdata meitä sinun tahtosi mukaan. Aamen.”