Saarna Rautalammin piispantarkastuksessa Palmusunnuntaina 9.4.2017

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,

Tänään monet rautalampilaiset vaeltavat ensin kirkkoon ja sitten vaaliuurnille. Molemmat sopivat hyvin kristityn kutsumukseen. Jumalanpalveluksessa kuulemme Jumalan sanaa, rukoilemme toistemme ja koko maailman puolesta ja polvistumme yhdessä Herran pöytään, jossa tulemme osalliseksi hänen armostaan ja saamme esimakua taivaan juhla-ateriasta.

Äänestäessämme vaaleissa kannamme kristityn maallista vastuuta, vastuuta tämän ajallisen elämän asioista. Onhan sekin Jumalan lahja. Eihän kristittyjä ole kutsuttu eristäytymään maailmasta johonkin uskovaisille varattuun hemmotteluosastoon tai allasbaariin, jossa enkeli palvelee tarjoilemalla oikeaan käteen lasin kallista samppanjaa ja vasempaan käteen kuubalaisen sikarin. Ei. Meidät kristityt on kutsuttu kyllä iloitsemaan Jumalan antaman elämän lahjoista, mutta myös huolehtimaan siitä, että muutkin ihmiset – kaikki ihmiset! –  voisivat tulla niistä osallisiksi.

Jumala on meitä kohtaan hyvä ja armollinen, mutta hän kutsuu meitä kantamaan vastuuta myös ajallisen elämän asioista: lapsista ja nuorista, köyhistä ja vanhuksista, oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskuntarauhasta, luomakunnan eheydestä ja niin edelleen.

Kirkkoon ovat lämpimästi tervetulleita kaikkien puolueiden ehdokkaat ja äänestäjä. En tietenkään anna kenellekään äänestysohjeita, mutta väitän, palmusunnuntain evankeliumi ja vaalipäivä liittyvät yhteen aivan erityisellä tavalla. Millä tavalla?

Tänään, palmun oksien sunnuntaina, toivotamme iloisesti tervetulleeksi aasilla ratsastavan Jeesuksen. Näin tapahtuu – ei vain täällä Rautalammin kirkossa, vaan – sadoissa tuhansissa kirkoissa kaikkialla maailmassa.

Ensimmäisen palmusunnuntain alkuperäiset tapahtumapaikat ovat yhä olemassa. Sain vierailla niillä viimeksi helmikuussa virkamatkalla. Kuopion hiippakunnalla on kumppanuussopimus Jerusalemissa toimivan Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kanssa.

Evankeliumin kertomuksen mukaan Jeesus lainasi aasia kylässä, joka sijaitsee Öljyvuoren rinteillä, Jerusalemin viereisellä kukkulalla. Sieltä ylhäältä Jerusalem jo näkyy. Öljyvuorelta hän on sitten laskeutunut alas Gidronin laaksoon, jossa sijaitsee yhä Getsemanen puutarha, ja sieltä hän on noussut ylös ja ratsastanut sisälle Jerusalemin kaupunkiin niin sanotusta Itäportista. Matka Öljyvuorelta Itäportille on lyhyt, vain noin 1,5 kilometriä.

Palmusunnuntaina kansa otti nöyrän messiaan vastaan iloiten ja tervehti häntä sydämellisesti: Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Kristus oli se, johon tavalliset ihmiset kiinnittivät toivonsa ja jolta he pyysivät apua – juuri sitä lämmin tervetuloatoivotus ”Hoosianna” tarkoittaa.

Mutta emme voi olla kysymättä, miksi vain muutamaa päivää myöhemmin iloinen ”Hoosianna” vaihtuu murhanhimoiseen ”Ristiinnaulitse” -huutoon. Kuinka on mahdollista, että suosio vaihtuu niin nopeasti epäsuosioon? Miten lämmin ”tervetuloa” kääntyy vain muutamassa päivässä torjuvaan ”lynkataan se” mielialaan? Kuka kansan mielialoja oikein ohjaili? Ja kuka niitä ohjailee tänään?

Suosion romahdus ja vaihtuminen epäsuosioon ovat tuttuja asioita varsinkin politiikassa. Tänään voit olla suosittu äänikuningas tai -kuningatar, mutta huomenna kaiken kansan sylkykuppi. Niin katoaa maallinen kunnia, sanoo ikivanha sananlasku. Joskus luottamus ja suosio katoavat aivan omasta syystä, silloin kun poliitikko tai virkamies syyllistyy korruptioon, valehteluun tai muihin väärinkäytöksiin. Joskus taas hyväkin ihminen voi joutua pahantahtoisen parjauskampanjan uhriksi, kampanjan, joka perustuu vääriin tietoihin, juonitteluun tai tirkistelynhaluun. Sama ilmiö rehottaa myös sosiaalisessa mediassa.

Viime aikoina on puhuttu erityisen paljon sananvapaudesta ja sananvastuusta. Molempia tarvitaan. Sananvapaus kuuluu välttämättä hyvään yhteiskuntaan. Se turvaa, että jokainen voi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mutta sananvastuu on aivan yhtä tärkeää. Ketään ei saa häväistä ja tuomita valheellisten huhujen perusteella.

Tiedotusvälineillä on suuri valta ja siksi myös aivan erityinen vastuu siitä, että ketään ei nosteta tikunnokkaan väärin perustein. Yleisradion johtotehtävissä toimiva henkilö myönsi haastattelussa, että pahantahtoinen uutisointi voi pahimmillaan tuhota ihmiselämiä, työuria ja yrityksiä. Mutta sananvastuu koskee myös jokaista meitä. Ei pidä uskoa vääriä huhuja, eikä varsinkaan levittää niitä toisen selän takana, ei Rautalammin kylänraitilla, ei työpaikalla eikä sosiaalisessa mediassa. Jos haluat antaa toiselle korjaavaa palautetta, sinun täytyy olla niin rohkea, että annat sen hänelle kasvoista kasvoihin ja omalla nimellä. Silloin kannat vastuun sanoistasi. Silloin joudut asettamaan sanasi niin, että ne tulevat kuulluksi ja että yhteinen elämä voisi jatkua senkin jälkeen.

Ja jos joskus saat itse korjaavaa palautetta, älä torju sitä heti, vaan kuuntele ja mieti, voisiko hänen palautteessaan olla jokin pointti, jokin myönteinen tarkoitus. Tämä pätee niin avioliitossa, työelämässä kuin kristityn kutsumuksessakin. Kristityn tulisi kuunnella herkkänä toisten ajatuksia ja olla tarvittaessa valmis korjaamaan omia sanoja ja tekoja. Emmehän me messun alussa synnintunnustuksessa tee parannusta toisten synnistä, vaan omista kompuroinneista.

Sisaret ja veljet, vaikka Jeesuksen viimeiset päivät kertovat paljon ihmiseen kätkeytyvistä pahoista taipumuksista, niiden perimmäinen sanoma on muualla. Ne kertovat Jumalan armahtavasta rakkaudesta meitä kohtaan. Jouluna Jumala syntyy ihmiseksi halpaan talliin rakkaudesta meitä kohtaan. Ja pääsiäisenä Kaikkivaltias alentaa itsensä vieläkin alemmaksi meidän pelastuksemme tähden: Kristus, Jumalan Poika, ratsastaa aasilla, pesee oppilaiden jalat, suostuu parjattavaksi, alentuu kidutuksen uhriksi, kärsii puolestamme ja kuolee, kuten kuka tahansa meistä. Kristus on nähnyt paljon vaivaa vuoksesi, ei huvikseen, vaan sovittaakseen sinut Jumalan kanssa ja kutsuakseen sinua omistamaan elämän, ilon ja autuuden.

Tosiasia on, että monet torjuivat Kristuksen ja huutavat yhä ”Ristiinnaulitse”. Älä sinä suutu Kristukseen, toivota hänet mieluummin tervetulleeksi. Näinhän me teemme jokaisessa jumalanpalveluksessa, vieläpä samoilla sanoilla kuin palmusunnuntaina evankeliumissa: ”Hoosianna. Siunattu hän, joka tulee Herran nimeen.” Ja ehtoollisen jälkeen pappi lausuu käsikirjan sanat: ”Me olemme nyt ottaneet vastaan Herran Jeesuksen”. Siksi kutsun sinua tänään ehtoolliselle ja kulkemaan tulevalla viikolla ristin tietä Kristusta seuraten. Toivon, että voisimme yhdessä hiljentyä kuuntelemaan pääsiäisen sanomaa ja viettämään kristikunnan suurinta juhlaa, ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä.

Jeesuksen ratsastus sisältää ajankohtaisen viestin myös toisessa merkityksessä. Vanhan testamentin kuvamaailmassa kuningas tai sotapäällikkö karauttaa aina kaupunkiin komealla hevosella. Hevonen oli tuon ajan panssarivaunu, joka jyräsi alleen kaiken vastarinnan. Hevosen vetämä sotavaunu oli tuon ajan rekka, jonka ajaminen väkijoukkoon kylvi tuhoa ja kärsimystä.

Kuluneen viikon aikana olemme kuulleet terrori-iskuista Pietarissa ja Tukholmassa. Suurvaltojen välit kiristyivät, kun USA iski perjantaina risteilyohjuksilla Syyriaan. Maailma, jossa elämme, on kyllä Jumalan luoma, mutta myös ihmisten ja kansojen välisten ristiriitojen kuluttama.

Jeesus ei ratsasta hevosella, vaan aasilla. Käyttäessään tavallista aasia Jeesus samaistaa itsensä, ei poliittiseksi messiaaksi tai kapinallisjohtajaksi, vaan rauhan tuojaksi, josta profeetta Sakaria ennustaa päivän Vanhan testamentin lukukappaleessa: ”Iloitse, tytär Siion, riemuitse tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa, hän tuhoaa hevosten sotavaunut Jerusalemista ja lyö rikki sotajouset, hän julistaa kansoille rauhaa.”

Ne, jotka seuraavat aasilla ratsastavaa Rauhan ruhtinasta, tahtovat rakentaa rauhaa ja rukoilla sen puolesta. Rauhan rakentaminen alkaa läheltä ja iholta, omasta perheestä, työpaikasta, seurakunnasta ja kunnasta. Vain siten se voi levitä maailmaan. Tässäkin messussa toivotamme: Herran rauha olkoon teidän kanssanne. Ja tähän rauhan rakentamiseen Jumala meidät tänään myös lähettää, sekä yksittäisinä kristittyinä että Rautalammin seurakuntana.