Gal. 6:2–10

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.

 

Pyhä Raamattu puhuu tässä kohden taakkojen kantamisesta tai kuorman kantamisesta. Se puhuu siitä tietenkin vertauskuvallisessa tai hengellisessä merkityksessä. Mutta jotta voisimme ymmärtää, mitä Paavali tarkoittaa, pitää aloittaa konkreettisesta merkityksestä.

Kuinka moni teistä on ollut retkellä, jossa kuljetaan reppujen tai rikkojen kanssa? Nekin, jotka eivät ole olleet, ymmärtävät, mikä on lähtökohta: lähtökohta on se, että jokainen kantaa oman reppunsa tai rinkkansa. Ei se ole reilua, että joku tahallaan kannattaa reppunsa muilla, eikä varsinkaan, että vahvat laittavat rikkansa heikomman kannettavaksi.

Siksi Paavali kirjoittaakin: jokaisen on kannettava oma kuormansa. Hänellä ei ehkä ole mielessä konkreettinen partioretki. Mitä hän tarkoittaa kirjoittaessaan ”jokaisen on kannettava oma kuormansa”? Luultavasti ainakin vastuunottamista ylipäänsä omasta elämästä. Sinun pitää itse pestä omat hampaasi ja siivota oma huoneesi, ei se äiti ole niitä aina pesemässä ja siivoamassa. Sinun pitää itse lukea läksysi, et sinä opi, jos joku toinen tekee läksyt puolestasi. Itseään kunnioittava ihminen haluaa oppia kantamaan vastuuta itsestä ja pitämään huolta itsestään. Se on ensimmäinen asia, johon päivän Raamatun sana kehottaa.

Varmasti Paavali viittaa ”oman kuorman kantamisella” myös siihen, että meillä jokaisella on omat vaikeudet ja vastoinkäymiset elämässä. Ei ole oikein rehellistä odottaa, että selviäisimme ilman vastoinkäymisiä, pettymyksiä, menetyksiä ja muita harmituksia. Elämä on sellaista: ei meistä kukaan säästy kokonaan ilman vastoinkäymisiä. Tämä meinaa usein unohtua sosiaalisen median maailmassa. Usein siellä halutaan hymyillä, kertoa onnistumisista ja näyttää omaa parasta puolta. Se on ymmärrettävää. On mukava jakaa onnistumisia, varsinkin sellaisten ystävien kanssa, jotka osaavat niistä iloita.

Vaarana on kuitenkin se, että alamme vertailla itseämme muihin. Käy niin, että muiden elämä alkaa näyttää kauniilta ja onnelliselta verrattuna omaan elämääni, joka on tavallista ja joskus tylsää. Muodostuu harhakuva, joka alkaa harmittamaan. Muista tämä: some näyttää meistä vain etupihan ja parhaan puolen, se ei ole koskaan koko kuva, eikä edes rehellinen kuva. Jokaisen hymyn taakse voi kätkeytyä myös suuri määrä surua, yksinäisyyttä ja orpoa oloa.

Jokaisella meillä on vastoinkäymisiä: seurustelukumppani jättää, vanhemmilla on riitoja, koulu ei suju, rahat eivät riitä. Tai sitten vain sydämessäsi voi olla joku sanaton levottomuus ja yksinäisyys, jota et oikein osaa pukea sanoiksi. Jokaisella meillä on sellaisia hetkiä, jolloin tuntuu, että näitä omia vastoinkäymisiä, tätä oma kuormaa, ei oikein jaksa kantaa.

Siksi Paavali kirjoittaa: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Tämä on varmasti yksi kauneimpia raamatunkohtia.

Muistan yhden partiotaidon SM-kisan, jossa meidän partion tehtävänä oli suorittaa joenylitys niin sanotun A-pukin avulla. Rakensimme siis riu’uista ison A:n muotoisen laitteen, tarkoitus oli, sen jalat pannaan keskelle jokea, kukin menee vuorollaan poikkipuulle seisomaan ja kaadetaan A-pukki niin, että jokainen pääsee viidenmetrin joen yli kuivin jaloin. Päätettiin samalla, että rinkat heitetään joen yli. Arvaatte, miten ensimmäisen heittoyrityksen kävi: rinkka läsähti keskelle jokea ja kaikki kastuivat. Yhden jäsenen rikka tuli tämän onnettomuuden takia muita paljon painavammaksi. Mitä piti tehdä? Jotta saimme pidettyä vauhtia yllä, oli pakko kantaa vuorotellen tuota yhtä painavaa rinkkaa. Apostolin sana muuttui konkreettiseksi: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.

Tämä sana muistuttaa myötätunnosta: kun sinä näet surevan ystävän, joka murehtii jotakin, asetu hänen rinnalleen, ota hänen surunsa sinun sydämelle ja kanna sitä vaikeutta tai murhetta hetki yhdessä hänen kanssaan. Mitä se tarkoittaa? Yksinkertaisesti vain sitä, että huomaat hänet. Katsot häntä myötätuntoisesti. Kysyt häneltä: miten jaksat, mitä kuuluu, mitä on tapahtunut, mikä sinun on? Sitten pidät pitkän tauon ja kuuntelet häntä. Kuuntelet häntä. Jos saat hänet avautumaan ja kertomaan, olet tehnyt palveluksen hänelle. Ja jos pysyt vain kuuntelemaan häntä niin, että hän sanoo ”kiitos, kun ymmärsit, kiitos kun kuuntelit”, olet kantanut hänen taakkaansa ja tehnyt hänelle suuren palveluksen.

Tällaista myötätuntoista kuuntelemista, lohduttamista ja auttamista Paavali sanoo itse Kristuksen laiksi. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Kristuksen lain.

Se tarkoittaa ensinnäkin, että Kristus toimii sinun puolestasi ja meidän puolestamme taakkoja kantaen. Hän on sovittanut sinut Jumalan kanssa kantamalla aivan konkreettisesti ristin poikkipuuta. Ristiinnaulitseminen nimittäin tapahtui siten, että tuomittu pantiin kantamaan ristin poikkipuu itse teloituspaikalle. Tämä oli se tapa, jolla Jumala näki hyväksi sovittaa syntimme ja tehdä rauhan kanssamme. Miksi? Emme tiedä. Mutta niin on Jumala hyväksi nähnyt.

Kristuksen ristinkuolema ei päättynyt kuolemaan eikä se ole pelkkä murheellinen marttyyrikertomus. Jumala herätti Kristuksen ja voitti kaiken pahan vallan, synnin, kuoleman, väkivallan ja helvetin vallan.

Sitä tarkoittaa Kristuksen laki, johon Paavali viittaa: siis Jeesuksen omaa sovittavaa kuolemaa, jonka johdosta Jumala armahtaa meitä, ottaa meidät rakkaiksi lapsikseen ja tekee osalliseksi pelastuksesta. Mutta Kristuksen laki tarkoittaa myös Vapahtajamme omaa esimerkkiä ja opetusta siitä, mikä on Jumalan lain perimmäinen tarkoitus, mikä on kaikkien käskyjen ydin, mikä on Jumalan syvin vetoomus meille: se, että kannamme toistemme taakkoja, autamme ja lohdutamme toisiamme, katsomme toisiamme lempeästi ja hyväksyvästi ja tällaisella ystävyydellä kannattelemme toisiamme. Sitä olemme tulleet myös tänään tekemään tässä messussa ja tässä Tehdään hyvä -tapahtumassa. Siihen pyhä Raamattu meitä kutsuu sanoessaan: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.