Evankeliumi: Matt. 28:18-20

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Kunnioitetut seurakuntalaiset, rakkaat papiksi vihittävät,

Kolminaisuuden päivän evankeliumi, niin sanottu kaste- ja lähetyskäsky, tuo tässä messussa ja papiksivihkimisessä eteemme kolme näköalaa.

Ensiksi, nimen voiman. Suositussa nuorten kirjasarjassa Harry Potterin näkymätön vastustaja on ”se, jonka nimeä ei saa sanoa”. Tämä on ikivanha muistuma siitä, että nimi edustaa jonkun persoonan ja siihen liittyvän voiman läsnäoloa. Pahan asian tai persoonan mainitsemista halutaan välttää, sillä sen pelätään tuovan huonoja asioita läsnä olevaksi. Jonkinlainen maallinen versio tästä on politiikan maailmassa ilmiö, kun valtaa pitävä poliitikko, esimerkiksi Venäjän presidentti, näyttää selvästi välttävän oppositiopoliitikon, esimerkiksi Aleksei Navalnyin nimen mainitsemista.

Mutta nimen lausumiseen kätkeytyy myös myönteisiä asioita, hyviä voimia ja hyvän läsnäoloa. Vanhassa ja Uudessa testamentissa Jumalan nimeen turvautuminen välittää hänen läsnäolonsa, voimansa ja pelastavat tekonsa. Siksi luvataan: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Joel 3:5; Apt. 2:21; Rm. 10:13). Tästä hyvän Jumalan läsnäolon välittämisestä on kyse, kun Jeesus kehottaa tekemään kaikki kansat hänen seuraajikseen kastamalla heitä ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Tähän nimeen me aloitamme ja päätämme jokaisen jumalanpalveluksen: siunaamalla itsemme ja toisemme kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Tästä johtuu ikivanha kristillinen tapa tehdä ristinmerkki ja kumarrus aina, kun lausutaan ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Rakkaat papiksi vihittävät. Myös teidät vihitään hyvien voimien palvelukseen eli kolmiyhteisen Jumalan nimeen: ”Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja pyhittäköön sinut palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.” Ajatelkaa, että teidän ei tarvitse pihistellä tämän nimen lausumista. Päinvastoin käyttäkää sitä rohkeasti aina kun kastatte, vietätte ehtoollista, toimitatte kirkon pyhiä toimituksia, julistatte synninpäästön tai opetatte saarnatuolissa tai rippikoulussa. Silloin Jumala itse on läsnä ja kantaa teitä ja seurakuntalaisia.

Toiseksi kaste- ja lähetyskäsky tuo esille, kuka Jumala on. Hän on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Isä, siis Luoja, joka luo hyvyydessään maailman, pitää sitä yllä, jakaa meille lahjojaan ja antaa jokaiselle ihmiselle ihmisarvon, jota ilman olisimme pelkkää solulimaa. Hän on Poika, siis lunastaja, joka pelastaa langenneen ihmisen synnin ja kuoleman vallasta. Hän on Pyhä Henki, siis pyhittäjä, joka tuo Jumalan pelastavat teot meille läsnä oleviksi, synnyttää uskon ja rakkauden ja antaa voimaa noudattaa Jumalan tahtoa elämässä.

Meille kristityille puhe kolmiyhteisestä Jumalasta on jotakin täysin perustavaa ja luovuttamatonta. Emme voi siitä koskaan luopua, vaikka se poikkeaa juutalaisuuden ja islamin tavasta puhua Abrahamin Jumalasta. Miksi on niin tärkeä ymmärtää yksi Jumala juuri näin, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, maailman luojana, ihmisen lunastajana ja pyhittävänä läsnäolona?

Joku voi vastata: koska näin on ilmoitettu Uudessa testamentissa, kristittyjen pyhässä kirjassa, eikä kolminaisuusoppi ole mitään ihmiskeksintöä. Hyvä vastaus, mutta on muitakin syitä.

Koska Jumala on salattu ja me ihmiset olemme vajavaisia, meillä on aina vaarana ymmärtää Jumala liian ahtaasti. Jos sanomme, että Jumala on kyllä luonut maailman, mutta jättänyt sen sitten luonnonlakien armoille (deismi), käsitys Jumalasta kapeutuu, sillä sivuutamme Pojan toteuttaman sovituksen ja Pyhän Hengen elävän läsnäolon.

Jos keskitymme vain siihen, kuinka Poika pelastaa turmeltuneen maailman (pietismi), suljemme helposti silmämme Jumalan hyvältä luomistyöltä. Jos taas keskitymme vain siihen, millaisia kokemuksia Pyhä Henki synnyttää (karismaattisuus), vaarana on, että sivuutamme luomistyön emmekä muista, että ihminen on myös jatkuvasti sovituksen tarpeessa.

Myös erilaiset kristinuskon poliittiset tulkinnat voivat kapeuttaa, vaikka evankeliumiin kuuluukin sanoma oikeudenmukaisuudesta. Näin käy, jos ne unohtavat Pojan ja Pyhän Hengen työn, siis sen, että olemme jatkuvasti riippuvaisia Jumalan armosta Kristuksessa ja että ilman Pyhän Hengen uudistavaa läsnäoloa emme kykene noudattamaan Jumalan tahtoa. Tämä selittää, miksi kristinuskon poliittiset tulkinnat ovat vaarassa ajautua ahtaan moralismin ja lakihenkisyyden suolle. Tarvitaan aina myös Jumalan armoa Kristuksessa ja hänen uudistavaa läsnäoloaan Pyhässä Hengessä.

Käsitys Jumalasta Pyhänä Kolminaisuutena on luovuttamatonta myös siksi, että se suojelee meitä kapeuttavilta ja – Harry Potter kielellä – ankeuttavilta jumalakäsityksiltä. Se auttaa muistamaan, kuinka Jumala on aina suurempi, rikkaampi ja anteliaampi kuin oma käsityskykymme. Kolminaisuusoppi suojelee vakaumusta, jossa Jumala saa olla oikea ja todellinen Jumala: maailman luoja, ihmisen pelastaja, elävä läsnäolo, uskon synnyttäjä, toivon perusta ja rakkauden lähde. Juuri siksi jokaisessa jumalanpalveluksessa, myös tässä papiksi vihkimisessä, tunnustamme uskomme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen lausumalla uskontunnustuksen.

Rakkaat papiksi vihittävät, kaste- ja lähetyskäsky on mitä sopivin pappisvihkimykseen, sillä siinä annetaan tehtävä: ”tehkää kaikki kansat minun seuraajikseni”, välittäkää kaikille ihmisille hyvä sanoma Jumalan armosta, saattakaa jokainen etsivä ja epäilevä minun rakastavaan yhteyteen, silloin he elävät minun käskyjeni mukaan. Alkutekstissä tämä ilmaistaan yhdellä pääverbillä, kirjaimellisesti ”opetuslapseuttakaa”, muut ovat keinoja: menemällä, kastamalla, opettamalla. Se on teidän virkanne. Sitä varten olette pyytäneet päästä Kristuksen palvelukseen, sitä varten teidät vihitään sanan ja sakramenttien virkaan.

Tuomiokapitulin ordinaatiovalmennuksessa pohdittiin sitäkin kysymystä, mitä Jeesus tarkoittaa antaessaan teille tehtävän: opettakaa pitämään ”kaikki”, mitä olen käskenyt teidän pitää. Se voi tuntua kohtuuttoman vaativalta. Mutta ajatelkaa näin: kun puhutte Jumalasta aina Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, siis luojana, lunastajana ja pyhittäjänä, tuohon nimeen sisältyy ”kaikki”, mitä Kristus on Jumalasta ja hänen käskyistään opettanut.

Ja muistakaa, että lähetyskäskyssä on vielä yksi ”kaikki” sana: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät aikojen loppuun saakka.” Matteuksen evankeliumi alkaa Jumalan läsnäolon lupauksesta, kun enkeli ilmoittaa Josefille Jeesuksen nimen: ”Immanuel”, Jumala on meidän kanssamme (1:23). Idän tietäjät tunnistavat Jumalan läsnäolon ja kumartuvat palvonnan merkiksi maahan saakka (2:11). Tähän lupaukseen Matteuksen evankeliumi myös päättyy: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät”. Ja apostolit kumartuvat palvonnan merkiksi, eivät poissaolevan, vaan läsnä olevan Herran kanssa.

Tänään Jumala itse lupaa teille: ”Sanni, Topi, Kati, minä olen teidän kanssanne joka päivä”.