Evankeliumista Matteuksen mukaan (Mt. 5:1-12)

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

Sisaret ja veljet, rakkaat papiksi vihittävät Krista, Nanni ja Liisa

Tänään pyhäinpäivänä muistamme uskon esikuvia eli pyhänä pidettyjä kristittyjä, ja myös omia rakkaitamme, heitä, jotka ovat siirtyneet tästä ajasta ikuisuuteen. Edesmenneiden rakkaiden muistaminen tuo mieleen monia muistoja. Siksi tämä päivä myös herkistää mielen.

Mutta tämä päivä on myös ilon ja kiitoksen päivä. Kristittyinä muistamme edesmenneitä rakkaita epätoivon sijasta jälleen näkemisen toivossa. Kaksinkertaista iloa tuo se, että tänään hiippakuntamme seurakuntiin vihittään kolme uutta pappia Krista, Nanni ja Liisa.

Pyhäinpäivänä luetaan Matteuksen evankeliumin alussa olevan vuorisaarna, tarkemmin sanottuna sen alkusoitto eli Autuuden lauseet. Niissä Jeesus aloittaa julkisen opetustoimensa. Papiksi vihkimisessä luetaan puolestaan Matteuksen evankeliumin viimeiset jakeet eli ylösnousseen Kristuksen antama kaste- ja lähetyskäsky. Nämä kohdat, siis vuorisaarna ja lähetyskäsky ovat kaukana toisistaan – toinen on alkusoitto ja toinen loppusoitto – mutta ne kuuluvat yhteen. Miten?

Kaste- ja lähetyskäsky muistuttaa, että papin tehtävä on kastaa uusia jäseniä Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen, ja myös opettaa evankeliumia, Jeesuksen sanoin ”opettaa ihmisiä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” No, mitä hän on käskenyt meidän noudattaa?

Siihen vastaa Matteuksen evankeliumin alussa oleva vuorisaarna, Jeesuksen opetusten yhteenveto. Siinä Jeesus kehottaa seuraajiaan muun muassa toimimaan valona ja toivon merkkinä maailmassa, elämään Jumalan lain eli hänen tahtonsa mukaan, välttämään riitaa ja rakentamaan sovintoa, pitämään avioliitto ja ajatukset puhtaina, rakastamaan lähimmäisiä ja jopa vihamiehiä, tavoittelemaan nöyryyttä ja välttämään tekopyhyyttä ja poseerausta, elämään pyhässä huolettomuudessa eli vapautuneessa luottamuksessa Jumalan huolenpitoon, rukoilemaan rohkeasti, pidättymään toisten tuomitsemisesta ja asettamaan oman elämän oppaaksi kultainen sääntö: ”Kaiken, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Tärkeää on huomata, miten Jeesus aloittaa Vuorisaarnan ja kenelle hän sen lausuu. Matteuksen evankeliumin mukaan ensimmäiset kuulijat olivat köyhiä galilealaisia, siis tavallisia, yksinkertaisia maaseudun ihmisiä. Voimme sanoa, että he olivat tyhjiä kaikesta, aivan aivan kaikesta. Eräiden arvioiden mukaan heitä oli 97% galilealaisista.

Heillä tuskin oli korkeaa koulutusta. Heillä tuskin oli edes omaisuutta. Monilla oli omaisuuden sijasta velkaa, joka syntyi ruokaturvan takia. Huonoina satovuosina monet perheisät joutuivat ostamaan siemenviljaa velaksi. Parhaimmillaan henkiriepu säilyi, mutta perheen velka ja uhkaava riippuvuus suurmaanomistajista kasvoi. Ei ihme, että Vuorisaarnaan kuuluvassa Isä meidän -rukouksessa Jeesus opettaa rukoilemaan: anna meille meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille anteeksi velkamme. Luulen, että täsmälleen sama harras rukous on sodan alla kärsivien ukrainalaisten huulilla ja myös niillä Afrikan ja Aasian ihmisillä, jotka ovat riippuvaisia Ukrainan tuottamasta viljasta ja pelkäävät viljakuljetusten ja ruokaturvan puolesta.

Nämä ihmiset, nämä kaikesta omasta vauraudesta tyhjät ja omista saavutuksista tyhjennetyt ihmiset, Jeesus julistaa autuaiksi, siis onnellisiksi, Jumalan armon ja rakkauden astioiksi. Etkö voisi tänään asettaa itseäsi tuolle pienelle paikalle? Emmekö voisi tänään riisuuntua väärästä ylpeydestä ja itseriittoisuudesta, ja asettua yhdessä noiden ensimmäisten kuulijoiden kanssa Herramme jalkojen juureen. Silloin saat kuulla, kuinka hän julistaa sinulle näin:

Autuaita, onniteltavia ovat hengessään köyhät eli ne, jotka ovat varattomia ja vaatimattomia, eivätkä pidä itseään Jumalan valtakunnan arvoisina – juuri heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat suruaan valittavat, siis yksinäisyyttä tai yksinjäämistä valittavat, leipähuolia murehtivat tai läheisen kuolemaa surevat, heille Jumala antaa lohdutuksen. Onniteltavia ovat myös kärsivälliset, siis maltilliset, vaatimattomat, vähään tyytyvät, itsensä hillitsevät, he saavat periä maan. Heiltä puuttuu kaikki, ja juuri he saavat kuulla olevansa autuaita, Jumalan pelastuksesta osallisia.

Kolmella seuraavalla ryhmällä on joitakin hyveitä. Köyhyydestään huolimatta he eivät ole menettäneet arvokkuuttaan, vaan pyrkivät etsimään elämässään Jumalan tahtoa. Heitä ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden tai vanhurskauden nälkä ja jano. Toisin sanoen, he edistävät oikeudenmukaisuutta ihmisten kesken, ja vielä enemmän: he rukoilevat ja toimivat sen puolesta, että Jumalan tahto toteutuisi ”maan päällä niin kuin taivaassa”. Jumalan siunaamia ovat myös rauhantekijät, sellaiset, jotka suhtautuvat myötätuntoisesti toisiin, etsivät hyvää jopa vihollisista ja rakentavat vihollisuuksien sijaan sovintoa. Kunpa heitä olisi enemmän Venäjällä. Kunpa heitä olisi enemmän sosiaalisessa mediassa. Jumalan armahtamia ovat puhdassydämiset eli vilpittömät. Raamatussa puhdassydämisyys liittyy erityisesti jumalanpalvelukseen ja rukoukseen. Sitä edellytetään erityisesti silloin, kun ihminen tulee Jumalan kasvojen eteen rukoilemaan. Sinulle, joka tahdot etsiä rauhaa, oikeutta ja sydämen puhtautta, luvataan: sinä saat nähdä Jumalan.

Lopuksi Kristus julistaa autuaiksi ne, joilta ei vain puutu jotakin, vaan joilta on viety arvokkuus ja fyysinen koskemattomuus, nimittäin ne, joita vainotaan Kristuksen nimen tähden. Tässä ei tarkoiteta vallankumouksellista, joka nousee ase kädessä barrikaadeille kumotakseen olemassa olevan yhteiskuntajärjestyksen, ei myöskään sohva-aktivistia, jolle riittää paheksuvien someviestien lähettely kännykällä kotisohvalta, eikä sellaistakaan, joka tietoisesti loukkaa toisia ihmisryhmiä. Tässä tarkoitetaan ihmistä, joka Kristuksen rakkauden koskettamana toimii kärsivien puolesta ja joutuu sen tähden itse vainotuksi. Voi tuntua kohtuuttomalta, että Kristus julistaa onniteltaviksi heidät, joita vainotaan. Onniteltavia heistä tekee se, että he ovat Jumalan armahtavan rakkauden kohde, eikä mikään vaino tai pilkka voi sitä heiltä viedä.

Nämä tavalliset ihmiset, nämä kaikesta omasta tyhjennetyt ihmiset, joilla ei ole mitään, mitä esitellä Jumalalle, Kristus julistaa autuaiksi, Jumalan armahtavan rakkauden kohteiksi. He ovat tulleet osallisiksi pelastuksesta jo nyt. He saavat palkan tulevassa elämässä. Heille Jeesus opettaa vuorisaarnassaan Kristuksen seuraamisen tietä. Se tie tuo ilon ja kiitollisuuden jo tässä elämässä. Se tie vie taivasten valtakuntaan rakkaiden luo tulevassa elämässä. Tänään tämä pelastus on tullut sinun luoksesi ja sinun osaksesi.

Rakkaat papiksi vihittävät. Jumala on asettanut kirkkoonsa pappisviran sitä varten, että sen välityksellä yhä uudet sukupolvet tulisivat osalliseksi pelastuksesta. Jumala itse kutsuu teitä työtovereiksi, sovituksen ja pelastuksen virkaan. Mikä voisi olla suurempi tehtävä?

Teidän tehtävänne on kastaa uusia kristittyjä, opettaa heille evankeliumia ja rohkaista kaikkia turvautumaan siihen. Teidän tehtävänne on toimittaa pyhää ehtoollista, jossa rakas Vapahtaja tulee lähelle, aivan kosketusetäisyydelle, ja antaa meille ehtoollisen leivässä ja viinissä armonsa ja rakkautensa. Se, joka polvistuu ja kumartaa ehtoollisessa läsnäolevan Kristuksen edessä, on vapaa: hänen ei tarvitse kumarrella ihmisten ja tämän maailman hallitsijoiden edessä.

Pappi tarvitsee puhetaitoja, mutta ilman Jumalan apua hänen työnsä ei voi menestyä. Toisaalta teidän työtänne ei voi turmella omat epäilykset tai kompastelut, vaikka omalla esimerkillä pitää laumaa johtaa. Teidän työnne menestyy kutsujan, siis Hyvän Paimenen lupauksen voimasta ja varassa.

Raamatun mukaan virkaan vihkimisessä, rukouksen ja kättenpäälle asettamisen välityksellä, lahjotetaan Pyhä Henki. Hän itse on johdattanut teidät tähän. Hän itse koskettaa ja vahvistaa teitä. Hän kulkee rinnallanne viran hoidossa ja synnyttää uskoa ja rakkautta. Joskus voitte sen havaita, vielä useammin se on silmiltänne salattu.

Älkää pelätkö. Antakaa ilon ja hymyn näkyä. Turvautukaa häneen, joka teille lupaa: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”