Evankeliumi: Matt. 5: 1–12 

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin: 
      ”Autuaita ovat hengessään köyhät, 
      sillä heidän on taivasten valtakunta. 
      Autuaita murheelliset: 
      he saavat lohdutuksen. 
      Autuaita kärsivälliset: 
      he perivät maan. 
      Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: 
      heidät ravitaan. 
      Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: 
      heidät armahdetaan. 
      Autuaita puhdassydämiset: 
      he saavat nähdä Jumalan. 
      Autuaita rauhantekijät: 
      he saavat Jumalan lapsen nimen. 
      Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: 
      heidän on taivasten valtakunta. 
    Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.” 

Sisaret ja veljet Kristuksessa, seurakuntalaiset jpapiksi vihittävät 

Tänään pyhäinpäivänä meidän sydämessämme on erityisesti kolme ihmisryhmää. Muistamme omia edesmenneitä rakkaitamme. Tämä tuo pyhäinpäivään henkilökohtaisuuttaAjatukset hakeutuvat muistelemaan edesmennyttä isää, äitiä, puolisoa, sisarusta, ystävää, joskus jopa omaa lasta. Siksi pyhäinpäivään liittyy myös kaipausta ja haikeutta, ehkä kipuakin. Kristillinen usko tuo tähän lohdutuksen, toivon ja kiitollisuuden. Tänään kiitämme edesmenneistä rakkaistamme ja rukoilemme heidän puolestaan: Hyvä Jumala, ole heille armollinen, anna iäisen valosi loistaa heille, ota heidät luoksesi taivaan kotiin. 

Toiseksi pyhäinpäivänä muistamme edesmenneitä pyhiä, siis sellaisia kristittyjä, jotka tavalla tai toisella ovat meille rohkaisevana esikuvana. Esikuvana siitä, miten eletään Kristuksen seuraajana, miten turvaudutaan Jumalaan uskossa tai miten levitetään sanomaa Kristuksesta tai miten annetaan omat voimat ja kyvyt rakkauden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden palvelukseen. 

Entä mikä on se kolmas, tänään pyhäinpäivänä mielessämme oleva ihmisryhmä? Se käy ilmi päivän evankeliumista, Jeesuksen autuuden lauseista, erityisesti siitä viimeisestä.  

Kaksi viikko sitten Suomen Pipliaseura julkaisi uunituoreen Uuden testamentin käännöksen. Se ei korvaa virallista Kirkkoraamattua, joka käännöksenä perustuu parhaimpaan raamattu- ja kielitieteelliseen tutkimukseen ja jota käytetään Jumalanpalveluksissa ja kirkon pyhissä toimituksissa. Uusi UT2020-käännös on rinnakkaiskäännös, kokeileva, erityisesti nuorten kielimaailmaa heijastava ja ensimmäinen, joka on käännetty erityisesti älypuhelimessa tapahtuvaa Raamatun käyttöä varten. Sitä voi lukea junassa tai kuunnella kävelylenkillä. Julkisuudessa on ollut esillä kysymys Paavalin rumpusetistä, siitä kuinka Paavalin ”helisevä symbaali” on nyt käännetty ”pamahtavaksi pelliksi”. Kuunnellaanpa, miten uusi UT2020-versio kääntää päivän evankeliumissa olevat Jeesuksen autuuden lauseet ja lupaukset: 

Onnellisia ovat hengeltään köyhät: taivaiden valtakunta on heidän. Onnellisia ovat suruaan valittavat: heitä lohdutetaan. Onnellisia ovat maltilliset: he perivät maan. Onnellisia ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano: he saavat kyllikseen. Onnellisia ovat myötätuntoiset: heitäkin kohdellaan myötätuntoisesti. Onnellisia ovat puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Onnellisia ovat rauhantekijät: heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Onnellisia ovat ne, joita vainotaan oikeudenmukaisuuden vuoksi: taivaiden valtakunta on heidän. 

Onnellisia olette te, kun teitä minun vuokseni pilkataan ja vainotaan ja kun teistä levitetään kaikenlaisia pahantahtoisia valheita. Iloitkaa ja riemuitkaa, koska saatte taivaassa suuren palkkion. Vainottiinhan profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. 

Huomaatte, että tässäkin käännöksessä kuuluu sama asia, sama vuorisaarnan alun sanoma.  

Se kolmas tänään mielessämme oleva ihmisryhmä liittyy Jeesuksen viimeiseen autuuden lauseeseen: ”Onnellisia olette te, kun teitä minun vuokseni pilkataan ja vainotaan ja kun teistä levitetään kaikenlaisia pahantahtoisia valheita. Iloitkaa ja riemuitkaa, koska saatte taivaassa suuren palkkion.” 

Tämä on hämmentävä kohta. Se nimittäin paljastaa, että Jeesus pitää itsestään selvänä sitä, että hänen seuraajiaan tullaan pilkkaamaan ja vainoamaan heidän uskonsa takia. Ehkä vielä hämmentävämpää on se, että Jeesus ei surkuttele, sääli tai pahoittele seuraajiensa ankaraa osaa. Hän ei myöskään kehota vastaamaan pilkkaajille väkivallalla, hän ei käske katkomaan heidän kaulojaan, ei nousemaan kapinaan vainoojia vastaan eikä järjestämään vallankumousta sortajia vastaan. Sen sijaan hän onnittelee pilkan kohteeksi pääsemisestä: ”Onniteltavia (makarioi) olette te, kun teitä minun vuokseni pilkataan ja vainotaan.” Katkeroitumisen ja kostamisen sijasta hän kehottaa: Iloitkaa ja riemuitkaa” 

Tämä sanoma tuli todeksi apostolien ja varhaisten kristittyjen elämässä. Perimätiedon mukaan vain yksi apostoli kohtasi luonnollisen kuoleman, ja hänkin koki kidutusta. Kaikki muut apostolit surmattiin uskonsa takia. Vaikka tarkkoja lähteitä ei ole, tieto on aivan mahdollinen. Apostolit olisivat olleet siis maailmanhistorian suurimpia typeryksiä, jos he olisivat keksineet koko jutun Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan vain kärsiäkseen vainoa, kidutusta ja lopulta väkivaltaisen kuoleman. 

Kuvittelin itse nuorempana pitkään, että tuollaiset synkät vainon ajat ovat jääneet antiikin Roomaan. Mutta niin ei sittenkään ole. 

Eri uskontojen edustajia vainotaan myös tänään – jsuurin ryhmä ovat kristityt. Uskonnonvapauteen kuuluu vapaus uskoa yksilönä, perheessä, yhteisössä, seurakunnassa ja yhteiskunnassa – tämä vapaus kuuluu yhtäläisesti kristityille ja kaikille muille. Uskon vaino puolestaan ilmenee painostuksena tai väkivaltana. Kansainvälinen Open Doors -järjestö julkaisee vuosittain tietoja kristittyjen uskonnonvapaudesta ja uskon vainosta. Sen tutkimusmenetelmät ovat tarkatmittarit tiukatja arvio siten varovainen. Uusimmalla raportointikaudella viime vuoden aikana 2983 kristittyä surmattiin uskonsa takia. Kirkkoja ja kristillisiä rakennuksia, joihin hyökättiin, oli 9488. Kristittyjen koteja ja kauppoja, joihin hyökättiin, oli 5294. Nämä tapaukset ovat varmistettuja, todellinen luku on moninkertainen. Monille Kiinan ja Pohjois-Korean tai Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kristityille Jeesuksen lohdutus päivän evankeliumissa on todellinen: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.” 

Ongelman laajuuteen nähden on vähän erikoista, että kristittyjen vainoista puhutaan aika vähän. Ehkä aihe koetaan kiusalliseksi ja raskaaksiMonet meistä kokevat neuvottomuutta. Jotkut pelkäävät, että vainoista muistuttaminen kärjistäisi uskontojen välisiä suhteita. Suomessa uskonnonvapaus toteutuu hyvin, toisaalta kristillisestä uskosta piirretään monissa kirjoituksissa mielikuvituksellisia pilakuvia – olemme turtuneet siihen. Joskus uhrin asemaan asettuminen tai vainoista muistuttaminen voi olla valepukuun puettua vallankäyttöä. Kerjäämme sääliä itselle tai omalla viiteryhmällemme ajaaksemme omaa etua tai pienentääksemme vastustajiammeTällaisen taktiikan käyttö on otollista kristillisessä kulttuurissa, koska kertomus viattoman puusepän kärsimyksestä on hapattanut kulttuurimme suhtautumaan myötätuntoisesti sorron uhreihin (Risto Saarinen).  

Nasaretin Mestari poikkeaa kaikesta tästä, kun hän kehottaa kiitollisuuteen: ”Te olette onniteltavia, koska teitä vainotaan. Iloitkaa ja riemuitkaa tulevasta palkasta.” Vapahtajan sana tarkoittaa, että pilkan kärsiminen Kristuksen tähden on yksi Kristuksen seuraamisen muoto. Vapahtaja itse sanoo: Jos joku kulkea perässäni, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” 

Rakkaat papiksi vihittävät, tänään teidät vihitään pappisvirkaan apostolisen perinteen mukaan, siis samalla tavalla ja samassa jatkumossa, jolla apostolit asettivat seuraajansa jatkamaan pyhää tehtäväänsä. Tässä tavassa yhdistyy kaksi asiaa, nimittäin rukous ja kättenpäällepaneminen. Teille rukoillaan Pyhän Hengen lahjaa pappisviran hoitamista varten. Ja teidän päällenne asetetaan kädet pappeuden lahjan välittämisen merkiksi. Pappeuden välittäminen on siten konkreettinen, kosketusta edellyttävä tapahtuma. Sitä ei voi tehdä etänä, ei virtuaalisesti, ei kahden metrin turvaväleillä, ei edes sädettämällä tai hipaisemalla. 

Teillä kaikilla on ollut pitkä tie pappeuteen. Toivon, että tämä on teille ilon ja kiitollisuuden päivä. Toivon, että uskallatte luottaa johdatukseen. Kristus sanoo: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. 

Papiksi vihkiminen on sakramentaalinen tapahtuma, joka välittää voiman, aivan kuten Jeesuksen kosketus välitti voiman. Se on karismaattinen tapahtuma, joka välittää armolahjan seurakuntalaisten palvelemista varten. Apostoli kirjoittaa: ”Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait, kun vanhimmat profeettojen sanojen perusteella panivat kätensä sinun päällesi” (1. Tim 4:14). 

Pappisviran lahja annetaan teille sen takia, että voisitte koskettaa ihmisiä Kristuksen rakkaudella, synnyttää uskoa ja rakkautta, kutsua Jumalan pelastavaan yhteyteen ja välittää Vapahtajan voiman. Tähän apostolien jatkumoon kuuluu myös valmius kärsiä pilkkaa ja vainoa Kristuksen tähden. Siihen kuuluu todistaa kärsivällisesti Kristuksen rakkaudesta ja evankeliumin totuudesta, myös silloin, kun se herättää vastustusta. Kirkon virkaehtosopimus lupaa teille jonkinlaisen euromääräisen palkan työstä. Mutta Kristus lupaa vielä paljon enemmän: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.”