Mahtipontisuuden ja nöyryyden logiikka

Evankeliumi (Mark. 11:1–10)

”Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.” Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!”

 

Rakkaat seurakuntalaiset,

Ensiksi haluan kiittää ja onnitella. Kiittää oppilaitospappi Raimo Hakkaraista ja teitä kaikkia Tuomas-messuaktiiveja, jotka toivat Tuomas-messun Kuopioon 35 vuotta sitten. Teitä on jo satoja. Joku ulkopuolinen voisi kuvitella, että Tuomas-messu on joku radikaali vaihtoehtojumalanpalvelus. Näin liturgisen elämän rakastajana itse hämmästelen sitä, kuinka vahvasti se kiinnittyy lännen kirkon vuosituhantiseen traditioon ja ammentaa sen klassisista, ekumeenisista aineksista. Sen rakenne on sama kuin meidän kirkkokäsikirjamme messun kaava – tiettyjen kohtien, kuten ripin ja esirukouksen toteuttamista on vain laajennettu ja musiikki toteutetaan modernein soittimin. Tuomas-messu on tuonut paljon siunausta Kuopioon. Ja sitä me tänään juhlimme. Jumalan siunausta.

Tänään ensimmäisenä adventtina on kysymys odotuksesta, aloituksesta ja sisääntulosta. Sisääntulolla on merkitystä. Sillä pyritään saamaan haluttu vaikutus. Haluan kutsua sinut ajatusleikkiin. Mieti hetki, että jos olisit hallitsija tai sotilaskomentaja, ja sinun pitäisi tehdä hallitsemallesi tai valloittamallesi alueelle näyttävä sisääntulo, kuinka toteuttaisit sen.

Sen pitäisi tehdä vaikutus ihmisiin, sen pitäisi herättää pelonsekaista kunnioitusta, ei niin? Sen pitää noudattaa mahtipontisuuden logiikkaa.

Sotilasparaati Suomessa ja kaikkialla heijastaa tätä logiikkaa. Tavallaan se on ymmärrettävää. Kysehän on voimannäytöstä.

Ensin sotilasjoukko järjestetään tarkkaan muotoon. Kaikki odottavat komentajan saapumista. Sitten esikuntapäällikkö katkaisee hiljaisuuden komentamalla: ”Paraatijoukot – asento – eteen vie – katse oikeaan päin – huomio, ilmoitan komentajalle!” Näiden käskyjen jälkeen komentaja astuu joukon eteen, esikuntapäällikkö kävelee komentajan luo, tervehtii sotilaallisesti ja ilmoittaa: ”Herra kenraali, paraatijoukot valmiina katselmusta varten.” Sen jälkeen hän kiertää joukot, minkä aikana kaikki sotilaat seuraavat herkeämättä komentajaa. Näin halutaan symboloida voimaa, valtaa, yhtenäisyyttä ja kurinalaisuutta.

Hieman samaa logiikkaa noudattaa, kun Kalpan pelaajat luistelevat jäälle ennen peliä – sillä halutaan näyttää voimaa: tässä tulee voittajajoukkue. Tai kun Nightwish esiintyy yleisölle, sillä pitää olla lämmittelybändi, joka sananmukaisesti ”lämmittää” yleisöä vastaanottamaan suuremmat tähdet. Uutiskuvista olemme nähneet, kuinka USA:n presidentti saapuu kannattajiensa keskuuteen mahtipontisesti. ”Thank you, thank you, thank you…”

Tätä mahtipontisuuden logiikkaa seurasi myös keisari Vilhelm II, kun hän saapui 1899 Jerusalemin vanhaan kaupunkiin Jaffa-portista mahtavilla hevosvaljakoilla. Ne olivat niin suuret ja leveät, että ottomaanihallitsijoiden piti purkaa Jaffa-portti leveämmäksi. Ja levennettynä se on vielä tänäkin päivänä. Sen sijaan Kultainen portti, josta Jeesus ratsasti kaupunkiin, on muurattu umpeen. Hesekielin kirjan mukaan messias ratsastaa Jerusalemiin juuri Kultaisesta portista. Kun muslimihallitsija Soliman Suuri muurasi sen umpeen 1541, hän ehkä halusi estää tuon profetian toteutumisen.

Tästä näkökulmasta Jeesuksen sisääntulo Jerusalemiin vaikuttaa täydelliseltä vastakohdalta mahtipontisuuden logiikalle. Itse asiassa se näyttää melkein parodisoivan sitä.

Pelonsekaista kunnioitusta herättävän ratsuhevosen sijasta Jeesus tulee Jerusalemiin tavallisella aasilla. Näin hän aivan tietoisesti liittyy Sakarjan profetiaan: ”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” Markuksen evankeliumi käyttää aasin selkään nousemisesta poikkeavaa kathizoo-verbiä, jota ei käytetä missään poniratsastustilanteissa, vaan yhteyksissä, jossa kuvataan hallitsijan nousemista ja asettumista valtaistuimelleen. Siitä johtuu latinan sana cathedra, piispanistuin, katedraali, hiippakunnan pääkirkko.

Kun keisari eli armeijansa ylin päällikkö tuli kaupunkiin juhlakulkueessa eli triumfissa, hänet otti vastaan kaupungin eliitti torvilla, punaisilla matoilla ja muilla huomionosoituksilla. Jeesuksen otti vastaan tavallinen köyhä kansa halvoilla vaateilla ja lehvän oksilla, ja sitä tuskin moni tungoksessa huomasi. Jos keisari olisi saanut näin vaatimattoman vastaanoton, hän olisi tulkinnut sen epäsuosioksi ja polttanut loukkaantuneena moisen kapinakaupungin maan tasalle. Tällaisia tempauksia tunnetaan keisarien Nero, Caligula ja Tiberius historiasta.

Keisarit odottivat, että kaupungin asukkaat osoittavat nöyryyttä keisarille, Jeesus on sellainen ruhtinas, joka osoittaa nöyryyttä kaupungin asukkaille.

Tämä kertoo, millaista kuningasta me kristityt odotamme aloittaessamme valmistautumisen joulun juhlaan. Sakarjan profeetia kuvaa, miten tämä aasilla ratsastava kuningas eroaa hevosella ratsastavasta sotapäälliköstä. ”Hän julistaa kansoille rauhaa.” Hän julistaa kansoille rauhaa.

Me kristityt odotamme toisenlaista messiasta, sellaista, joka on nöyrä ja julistaa kansoille rauhaa. Kristus on siis toisenlainen ruhtinas, ei sellainen, joka ratsastaa sotahevosella ja valloittaa uusia alueita valtansa alle, vaan sellainen, joka ratsastaa aasilla ja valloittaa meidät sisältä päin rauhalla ja rakkaudella. Hän on Rauhanruhtinas. Rauhanruhtinas. Ei ole sattuma, että enkelit julistavat joulunevankeliumissa rauhaa: ”Kunnia olkoon Jumalalle (ei keisarille), olkoon maan päällä rauha (ei sota).”

Sisaret ja veljet, uutisotsikot kirkuvat sotauutisia. Ne kertovat, että maailma kaipaa rauhaa. Samalla naamarit ovat pudonneet. Meille on käynyt selväksi se ikävä tosiasia, että emme saavuta rauhaa pelkällä rukousnauhalla. Langenneessa maailmassa meidän on toisella kädellä kirjoitettava hyökkäämättömyyssopimuksia, ja toisella kädellä rasvattava tykkejä siltä varalta, että kaikki eivät rauhansopimuksia noudata. Eilen tuli kuluneeksi 86 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, vaikka maiden välillä oli 1932 allekirjoitettu hyökkäämättömyyssopimus. Budapestin sopimuksessa 1994 Venäjä, Yhdysvallat ja Englanti sitoutuivat antamaan turvatakuut Ukrainalle ja kunnioittamaan sen valtakunnanrajoja vastineeksi siitä, että se luovuttaa pois ydinaseet, jotka jäivät sille Neuvostoliiton romahdettua.

Oman mielentyyneyden ja toimintakyvyn säilyttämiseksi on ymmärrettävää, jos suojelet itseäsi ja rajoitat uutisten seuraamista. Keskity siihen hyvään, mitä sinulla on jo. Sitä on paljon. Sen perimmäinen lähde on hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala.

Samalla on tärkeää, että ymmärrät tehtäväsi kristittynä. Kristuksen, Rauhanruhtinaan seuraajana, sinun ensimmäinen tehtäväsi on rukoilla häntä, kiittää häntä ja turvautua häneen. Aina ja kaikkialla. Hänen seurassaan mikään tilanne ei ole toivoton. Kristuksen, Rauhanruhtinaan, seuraajan toisena tehtävänä on rakentaa rauhaa. Aloita lähimmistä ihmisistä. Etsi rauhaa ja sovintoa. Laajenna sitä ystäviin ja sukulaisiin. Edistä sitä työtovereidesi ja opiskelutovereidesi keskuudessa. Ole rauhan lähettiläs, Kristuksen rauhan. Levitä hänen tuoksuaan koko maailmaan. Silloin olet hänen uskollinen seuraajansa.

Kristuksella ei ollut yhtään divisioonaa, silti hallitsijat pelkäsivät häntä. Hänellä ei ollut hienoa hovia, silti häntä sanottiin kuninkaaksi. Hänellä ei ollut hallintoaluetta, hänen valtansa ulottuu koko maailmaan. Hän ei käynyt yhtään valloitussotaa, silti hän valloitti meidän sydämemme rauhan ja rakkauden sanomalla.

Seuraa häntä. Turvaudu häneen. Toimi hänen esimerkkinsä mukaisesti. Kutsu ihmisiä hänen turvalliseen yhteyteensä. Hänessä meillä syntien anteeksianto ja iankaikkisen elämän toivo.