Valvomisen sunnuntai

Evankeliumi: Matt. 25:1-13

Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Rakkaat kristityt, sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kyllä nyt kelpaa olla kuopiolainen. Ajatelkaa nyt tätä kaupunkimme juhlaviikkoa. Keskiviikkona vieraili Kuopiossa presidentti. Perjantaina vietettiin suurta juhlaa kaupungintalolla. Lauantaina juhlittiin torilla Kuopion Palloseuran toista peräkkäistä Suomen mestaruutta – piti siellä torilla käydä minunkin. Kun mestaruus ratkesi viime viikon maanantaina, olin kirkolliskokouksessa Turussa, ja muiden hiippakuntien edustajat tulivat onnittelemaan: ”Ettekö te kuopiolaiset voisi joskus jättää jonkun pokaalin meille muillekin.

Ja tänäänkin vietämme juhlaa. Tässä messussa on, niin kuin jokaisessa ehtoollisjumalanpalveluksessa, on kyse eukaristiasta eli kiitosateriasta. On kyse Kristuksen läsnäolon juhlasta, jossa hän on lähellä. Hän astuu vierellemme, lohduttaa ja armahtaa, tukee ja rohkaisee, kutsuu pysymään Kristuksen seuraamisen tiellä. Myös päivän evankeliumissa juhlitaan. Jeesuksen vertauksessa – kyse on siis vertauspuheesta – valmistaudutaan hääjuhlaan. Häät olivat kylän juhlista suurimpia ja iloisimpia, niitä saatettiin viettää kokonainen viikko. Jeesuksen vertauksessa ei ole kyse kymmenestä morsiamesta, vaan morsiamen ystävistä ja sukulaisista.

Vertauksessa viisi viisasta morsiusneitoa pääsee häätaloon ja juhlailoon. Heille käy hyvin. He ottivat mukaan lampun – alkutekstin sana ”lampas” tarkoittaa oikeastaan tulisoihtua, sellaista, jossa kepin päässä on kovera kuppi, jonne sytytetään palamaan öljyssä kostutettu kangas. He olivat viisaita, koska ymmärsivät varautua ja ottaa mukaan pelkän soihdun lisäksi myös polttoainetta. Tyhmille kävi huonommin. He ottivat mukaan soihdun, mutta eivät lamppuöljyä. Viisailta ei riittänyt lainaan, piti lähteä etsimään öljyä kauppiailta keskellä yötä, kun kioskit olivat jo kiinni. Ja kun lamppuöljyä viimein löytyi, kaikki oli jo myöhäistä. Liput oli loppuunmyyty ja ovet suljettu.

Kyllä, pystyn samaistumaan. Kerran pakkasin makkarat reppuun, lähdin patikkaretkelle, otin metsän keskellä makkarat esille vesi kielellä. Ja sitten huomasin, että olisihan tuo ollut hyvä ottaa mukaan myös tulitikut. Kun kesken matkan tien päällä loppuu autosta bensa, kännykästä virta tai kun myöhästyt junasta tai lentokoneesta, silloin on vaikea olla tyytyväinen itseensä.

Mitä Jeesus haluaa meille sanoa vertauksellaan kymmenestä morsiusneidosta? Katsotaan kokonaisuutta, isoa kuvaa.

Osa Jeesuksen vertauksista kertoo taivasten valtakunnasta ja julistaa Jumalan armoa ja laupeutta. Sellainen on esimerkiksi kertomus tuhlaajapojasta. Se kuuluttaa meille Jumalan armahtavaa rakkautta: meillä on rakastava isä, jonka syli on aina lempeästi avoinna kaikille meille reissussa rähjääntyneille tuhlaajapojille ja -tyttärille.

Osa vertauksista liittyy etiikkaan ja lähimmäisen rakkauteen. Esimerkiksi vertaus laupiaasta samarialaisesta kertoo, kuinka meidän tulee Kristuksen seuraajina suhtautua myötätuntoisesti kaikkiin lähimmäisiin, olla valmiita kantamaan heidän kipuaan ja auttaa heitä palvelevalla rakkaudella. Joissakin vertauksissa Jeesus taas arvostelee kätketysti, mutta purevasti fariseuksia.

Osa vertauksista muistuttaa Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta ja kehottaa parannukseen ja itsetutkisteluun. Niissä on myös varoituksen sävy. Ne puhuttelevat ihmisen luontaista ulos jäämisen pelkoa, josta nykynuoriso käyttää lyhennettä FOMO, fear of missing out. Sellaisia vertauksia löytyy erityisesti Matteuksen evankeliumin loppupuolelta (Matt. 24-25). Niitä luetaan kirkkovuoden päättyessä, kuten tänään Valvomisen sunnuntaina ja viikon päästä tuomiosunnuntaina eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntaina, ennen adventtia.

Olisi suuri kiusaus pyöristellä näitä valvomisen ja varoittamisen vertauksia. Mutta vesittäminen veisi kärjen eikä tekisi oikeutta Jeesuksen opetusten kokonaisuudelle. Eikö meidän pitäisi väistelyn sijasta uskaltaa asettua rohkeasti Jumalan sanan läpivalaisuun – silloinkin kun se vihlaisee tai kirpaisee? Eikö avoin rehellisyys ole parempi kuin sievistelevä sensuuri?

Ensiksi Jeesus tahtoo vertauksellaan päivän evankeliumissa sanoa: käytä järkeäsi, älä ole tyhmä. Järjen käyttö on sallittua myös Jeesuksen seuraajalle. Yksi osa järjen käyttöä on varautuminen tulevaan.

Varautuminen on järkevää aivan maallisenkin viisauden merkityksestä. Kukapa meistä ei olisi ottanut vakuutuksia autolle, kodille, matkalle tai tavaroille. Ennen kuin otat pankkilainan, laske rehellisesti, millaiseen kuukausierään tulosi riittävät. Pankin lainaneuvottelija kyllä arvioi, kuulostaako arviosi viiden viisaan vai viiden tyhmän morsiusneidon suunnitelmalta. Suomen valtio on elänyt pitkään yli varojen, ja nyt joudumme juomaan karvasta kalkkia, kun kaikesta leikataan.

Varautuminen kriisitilanteisiin on yksi viranomaisten tehtävä. Kolmen viimeisen vuoden aikana viranomaiset ovat lisänneet valmiussuunnittelua. Siinä myös Kuopion kaupunki on kärkijoukoissa, kun tänne ollaan luomassa kokonaisturvallisuuden osaamiskeskusta, joka palvelee koko Suomea. Tällainen on järkevää, viiden viisaan morsiusneidon työtä. Myös Kuopion hiippakunnan seurakunnat ovat tällaisessa valmiussuunnittelussa täysillä mukana.

Mutta äärimmilleen vietynä asioilla on myös varjopuoli. Jatkuva valvominen, olipa se fyysistä, hengellistä tai konkreettista, kuluttaa ihmisen sisältäpäin. Se luo pitkittyneen stressitilan, jossa hermot ovat kireällä ja hermosto ylivirittynyt. Sellainen ei ole järkevää. Sellainen vie toimintakyvyn. Sellaiseen Jeesus ei kehota. Sitä paitsi, kyllähän viisaatkin morsiusneidot nukahtivat. On pakko. Eihän kenenkään pää kestä jatkuvaa valvomista.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu ennen kaikkea hengellisestä valvomisesta, oikeastaan herkkyydestä. Hän sanoo: Älä paaduta itseäsi, vaan pidä sydämesi aina avoinna Jumalan puhuttelulle ja hänen hyvyydelleen. Käännä selkäsi pahalle, älä Jumalalle. Elä aina kasvot kohti sitä armahtajaasi, jonka näet alttaritaulussa, sillä hän lunastanut sinut vapaaksi ja avannut taivaan ilmaiseksi. Pysy mieluummin nöyränä, joka tunnistaa olevansa heikko ja tarvitsevansa jatkuvasti Kristuksen armoa ja apua, kuin itsetyytyväisenä, joka keskittyy vahtimaan toisten vikoja ja tekemään parannusta toisten synneistä.

Jeesus pyytää hellästi kaikkia meitä muistamaan, että joskus kaikki päättyy. Emme ole kuolemattomia, vaan elämämme päivillä on määrä. Eikä maailmakaan ole ikuinen. Tulee aika, jolloin Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Hengellistä viisautta on tunnustaa tämä, varautua matkalle ottamalla mukaan sekä soihtu että öljy ja kulkea yhdessä siinä juhlakulkueessa, jonka vaeltaa kohti iloista hääjuhlaa taivasten valtakunnassa.

Rakas kanssakulkijani, mitä pidemmälle luet Matteuksen evankeliumia, sitä selvemmäksi käy, että kukaan ihminen ei voi pelastaa itseään. Lopulta nimittäin apostolitkin nukahtivat, ja herättyään pakenivat ja luopuivat. Pelastuksen asiassa Jumala on ensimmäinen ja ainoa aloitteentekijä. Kaikki perustuu alusta loppuun Jumalan armahtavaan rakkauteen Kristuksessa. Siksi Kristus sanoo: Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.

Siksi Matteuksen evankeliumi päättyy Vapahtajan läsnäolon lupaukseen: ”Älkää pelätkö, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”