Evankeliumi (Mark. 10:32–45)

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
    Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
    Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Kunnioitetut seurakuntalaiset, rakkaat diakonian virkaan vihittävät

Tänään on Suomessa merkkipäivä kahdesta syystä: tänään toimitetaan presidentin vaali Suomessa ja diakonian virkaan vihkiminen Kuopiossa. Pahoittelumme, jos presidentinvaalit jäävät vihkimysjuhlamme varjoon. Jollakin merkillisellä tavalla evankeliumi punoo yhteen nämä kaksi tapahtumaa: molemmissa tehtävistä on kyse palvelusta.

Ensiksi päivän evankeliumissa tapahtuu yksi merkittävä käännekohta. Tähän asti Markus on kertonut, kuinka Jeesus oppilaineen kiertää Galileassa, Pohjois-Israelin maaseudulla, opettaa, keskustelee, parantaa sairaita, julistaa evankeliumia köyhille. Nyt evankeliumissa tapahtuu käännekohta. Tunnelma muuttuu jotenkin uhkaavaksi. Kun alhaalta Jerikosta matka kääntyy ylös kohti 40 kilometrin päässä olevaa Jerusalemia, siis sinne, missä toimii Rooman kovakourainen miehitysvalta ja juutalaisten uskonnollinen valta, Jeesuksen perässä kulkevista ihmisistä sanotaan, että ”ihmiset alkoivat pelätä”. Jeesus kutsuu kaksitoista oppilastaan erilleen ja ilmoittaa pahaenteisesti: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin.”

Tästä eteenpäin evankeliumissa alkaa siis Jeesuksen kärsimystien kuvaus, Jumalan rakkauden uhritien kuvaus. Siksi tästä laskiaissunnuntaista alkaa myös kirkkovuodessa tie kohti paastonaikaa ja ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä.

Jeesuksen ilmoitus alkavasta uhritiestä ei kuitenkaan tunnu menevän kaikille apostoleille jakeluun. Jaakob ja Johannes tuntuvat tekevän nopean swot-analyysin ja ajattelevan, että uhka voidaan kääntää omaksi mahdollisuudeksi. Niinpä he alkava lobata Jeesusta saadakseen itselleen valta-aseman: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi”, siis paraatipaikoilla, vallan ytimessä. Tässä on jotakin huvittavaa ja peri-inhimillistä. Pääasia, että minä saan hyvän osan, parhaimmat paikat, mahdollisimman suurimman osan vallan kakusta. Ei ihme, että muut kymmenen suuttuvat Jaakobille ja Johannekselle näiden kömpelöstä lobbausyrityksestä.

Se, mitä Jeesus vastaa kaikille, on jotakin niin tärkeää ja ajankohtaista, että se on toistettava. Uusi UT2020 käännös kääntää Jeesuksen sanan näin:

”Tehän tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsevinaan kansoja ja olevinaan suurmiehiä, ovat oikeasti pelkkiä alistajia. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Jos joku teistä tahtoo tulla suureksi (alkutekstissä ”megas”), hänen on oltava toisten palvelija (alkutekstissä ”diakonos”). Jos joku teistä haluaa olla joukkonne ensimmäinen, hänen pitää olla kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi (alkutekstissä ”diakonoitavaksi”) vaan palvelemaan (alkutekstissä ”tekemään diakoniaa”) ja maksamaan hengellään kaikkien lunnaat.»

Ihmiskunnan historiassa ja myös meidän aikanamme näyttää vallitsevan erikoinen luonnonlaki. Yhtäältä jokainen kansa ja yhteisö tarvitsee johtajan, joka yhdistää ja näyttää suuntaa. Toisaalta valtaan päästyään käy usein, ei ehkä aina, mutta usein niin, että johtaja ylpistyy ja ryhtyy käyttämään valtaansa väärin pönkittämällä omaa etua, suosimalla sukulaisia tai ystäviä ja alistamalla toisinajattelijoita. ”Niin ei saa olla teidän keskuudessanne.”

Jeesuksen opetuksen valossa on siis ajateltava, että kun tänään valitaan ihminen Suomen korkeimpaan virkaan, tuo virka on oikein ymmärrettynä palveluvirka. Se tehtävänä on palvella kaikkia suomalaisia.

Kun viime toukokuussa kuningas Charles kruunattiin Englannin kuninkaaksi, kruunajaisjumalanpalvelus alkoi tavalla, jossa kuuluu selvästi kaikuja Jeesuksen opetuksesta päivän evankeliumissa. Kruunajaisissa lapsi lausui ensimmäiset sanat kirkkoon astuvalle kuninkaalle: ”Teidän majesteettinne, Jumalan kuningaskunnan lapsina toivotamme teidät tervetulleeksi Kuninkaiden Kuninkaan nimessä.” Siihen kuningas vastaa: ”Hänen nimessään ja hänen esikuvansa mukaan tahdon tulla, en palveltavaksi, vaan palvelemaan.”

Rakkaat diakonian virkaan vihittävät, tänään alkaa teidän tienne rakkauden palveluvirassa. Olette saaneet siihen kutsumuksen ja koulutuksen. Olette sitä jo hoitaneet. Tänään teidät vihitään diakonian virkaan. Se tapahtuu apostolisen perinteen mukaisesti ja kättenpäällepanemisen kautta. Raamattu todistaa, että se välittää teille vihkimyksen armolahjan: ”Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettain sanojen perusteella panivat kätensä sinun päällesi.”

Kyse on siis armolahjasta, karismasta, Pyhän Hengen lahjasta. Tämä lahja annetaan koskettamalla, sitä ei voi antaa etänä. Tämä lahja annetaan teille rakkauden palvelutehtävää varten. Sitä ei anneta henkilökohtaista pelastusta varten, pelastuksen armon tuo kaste ja usko. Se ei tuo teitä muita seurakuntalaisia ylemmäksi, vaan antaa Pyhän Hengen lahjan seurakunnan ja kaikkien ihmisten palvelemista, auttamista, tukemista ja huolenpitoa varten.

Ihmiset arvostavat usein niitä, joilla on valtaa, rahaa, menestystä ja kauneutta. Mutta Jumalan rakkaus kohdistuu niihin, jotka ovat heikkoja, sairaita, köyhiä ja syntisiä. Kun te diakonian virassa palvelette näitä ihmisiä, te toimitte Kristuksen rakkauden kanavina ja Jumalan suuna, käsinä ja jalkoina tässä maailmassa. Mikä voisi olla suurempi kunniatehtävä? ”Se, joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, diakonos.”

Tässä palveluvirassa teillä on oikeus saada palkkaa, sitä ei tarvitse tehdä ilmaiseksi. Tässä palveluvirassa saatte kulkea rohkeana ja pystypäin, teidän ei tarvitse suostua kynnysmatoksi. Tämä auttamisen ja huolenpidon tehtävä ei kuulu vain teille, vaan kaikille seurakuntalaisille, kutsukaa siis seurakuntalaisia rohkeasti mukaan.

Tässä palveluvirassa tulee väsymyksen ja turhautumisen hetkiä, silti ette ole yksin. Meillä on toinen toisenne. Me teemme palvelutyötä yhdessä.

Vihkimys merkitsee, että teidän työtänne siunaa Pyhä Henki. Vihkimys merkitsee, että kanssanne kulkee Kristus, joka on ensimmäinen ja varsinainen diakoni. Hän itse sanoo: ”En minä ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan”, alkutekstin mukaan kirjaimellisesti ”tekemään diakoniaa”. Juurtukaa joka päivä häneen. Silloin saatte voimaa, iloa, rohkeutta ja merkitystä tavalla, joka on jotakin ainutlaatuista. Se tie vie teidätkin joskus taivaan juhlapöytään, jossa yhdessä juhlimme Jumalan rakkauden täyttymystä kaikkien perille päässeiden kanssa.