Laskiaissunnuntai

Evankeliumi (Mark. 10:32–45) 

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.” 

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.” 

Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” 

Tänään laskiaissunnuntaina elämme kirkkovuodessa taitekohdassa: laskeudumme paastoon ja aloitamme matkan kohti pääsiäisen juhlaa. Silloin seurataan ristiä kantavaa Kristusta rakkauden uhritiellä. Päivän evankeliumissa on merkillinen kohta, jossa kaksi apostolia, Jaakob ja Johannes, aivan avoimesti lobbaavat Jeesusta: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö, suostuthan siihen.” Mitä he pyytävät?  

He pyytävät valtaa. He pyytävät: kun sinä joskus saat vallan, anna siitä sopiva siivu meillekin. Anna meidänkin hallita ja vallita muita. Aivan kuin he pyytäisivät: Ota meidät kuninkaallisen hovisi neuvonantajaksi. Ota meidät kabinettiisi varatoimitusjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi, kansliapäälliköksi, apulaiskomentajaksi, esikuntapäälliköksi – mikä tahansa pöyheä titteli kelpaa. Silmiin pistävää on, että Jaakob ja Johannes ohittavat muun apostolijoukon. He siis lobbaavat muun kollegion selän takana, tavoittelevat valta-asemaa vain itselle ohi muiden. Ei ihme, että evankelista kirjoittaa: ”Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle.” Tökerö ja alkeellinen virkatien ohitus. Ei aivan harvinaista nykyaikanakaan. 

Jaakob ja Johannes tuskin tavoittelevat pahaa toisille, pikemminkin he hakevat hyvää itselle. He hakevat hyvä osaa ja onnellista elämää hakemalla vahvaa valta-asemaa. 2000-luvun alussa Suomessa vahvistui erilaisten elämäntaito-oppaiden buumi. Self Help Guide -kirjallisuustyyppi on amerikoissa miljardiluokan bisnes. Toisissa oppaissa autetaan ihmisiä tavoittelemaan menestystä, valta-asemaa tai vaurautta. Tällaisia lukevat erityisesti nuoret miehet, ja samaa vallan hamuamisen henkeä vaikuttaa olevan Jaakobin ja Johanneksen toiminnassa. Toisissa elämäntaitokirjoissa annetaan vinkkejä sijoittamiseen, siivoukseen, kehon hyvinvointiin ja mielen rauhaan. Tällaisista elämäntaito-oppaita ostavat tutkimusten mukaan erityisesti keski-ikäiset naiset.  

Eikä siinä mitään. Jokainen ihminen tavoittelee onnellisuutta, tavalla tai toisella, tietäen tai tietämättä, väitti jo filosofi Aristoteles. Parhaimmillaan elämäntaito-oppaat todella edistävät ajallisen elämän hyvää, esimerkiksi kun ne rohkaisevat arkaa ottamaan vastuuta omasta elämästä tai auttavat holtitonta oman elämän hallinnassa. 

Mutta on myös voitava kysyä suoraan, ovatko elämäntaito-oppaat luotettavia auktoriteetteja? Tuleeko niiden säännöillä onnelliseksi? Tekeekö vallan tai vaurauden tavoittelu lopulta onnelliseksi? Elämäntaito-oppaiden yksi perustava ongelma on usein se, että ne ovat yksilökeskeisiä. Ne keskittyvät usein vain yksilön omaan etuun ja onneen. Suhde toisiin ihmisiin ja ympäröivään yhteisöön jää joko sivurooliin tai sitten toiset ihmiset nähdään välineinä oman onnen tavoittelussa. Monet oppaat myös hokevat: kaikki on sinusta kiinni, ponnistele armottomasti, tee lujasti töitä, niin menestyt. Silloin käy helposti niin, että toinen ihminen, puoliso, lapsi tai ystävä jää sivuun – ja lopulta tunnen itseni uupuneeksi, yksinäiseksi ja onnettomaksi. Pahimmillaan moni Self Help Guide voi opastaa lopulta yksinäisyyteen, riittämättömyyden tunteeseen ja epäonnistumisen kokemukseen. 

Päivän evankeliumi vaikuttaa olevan täydellinen vastakohta elämäntaitokirjoille, jonkinlainen antionnellisuusopas, kärsimystien kutsu ja kuvaus. Jeesushan ilmoittaa edessä olevista tapahtumista, joita kauheampia ei voi kuvitellakaan: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet.” Jokainen normaalilla suojavaistoilla varustettu ihminen kavahtaa tällaista tietä. 

Raamatun mukaan tämä tie on kuitenkin Vapahtajan tie. Kyllä, siihen kuuluu tuska ja kärsimys, siksi on oikein puhua kärsimystiestä. Mutta ne eivät saa viimeistä sanaa. Pohjimmiltaan kyse on siksi Jumalan rakkauden uhritiestä. Se on rakkautta, joka ei kysy, mitä minä saa, vaan mitä minä voin antaa ja lahjoittaa. Se ei ole itselle hamuavaa, vaan toisia palvelevaa. Se ei etsi valtaa itselle, vaan hyvää toisille. 

Kun Jaakob ja Johannes hamuavat valtaa itselle, Jeesus palauttaa kysymyksen takaisin. Onko tiestä juomaan sitä kärsimyksen maljaa, jonka minä juon? Jos haluatte jakaa vallan, oletteko valmiita jakamaan myös kärsimyksen? Lopulta Jeesus asettaa kokonaan kyseenalaiseksi, jopa naurunalaiseksi ajatuksen, että valta-aseman tavoittelu olisi tärkeää ja järkevää: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, olkoon kaikkien orja. En minäkään tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkeni lunnaiksi kaikkien puolesta.” 

Rakkaat diakoniksi vihittävät. Eikö tämä ole sopiva ja upea kohta myös teidän vihkimisenne jumalanpalveluksessa. Ei palveltavaksi, vaan palvelemaan. Ei vaatimaan etuisuuksia muilta, vaan antamaan omat lahjat toisten käyttöön, köyhien ja kärsivien tueksi ja avuksi. Jeesus on hyvin tietoinen, että tämän maailman ihmiset katsovat ylöspäin niitä, jotka hallitsevat ja alistavat muita kansoja. Mutta tämä ei ole arvojärjestys Jumalan silmissä. Jumalan kasvojen edessä suurin on se, joka tahtoo olla toisten palvelija. Tällaiseen virkaan teidät vihitään tänään. 

Diakonian virka on palvelun virka, rakkauden palvelun virka. Sen alkuperä on Raamatussa (1. Tim. 3:18, kreik. diakonos). Ja sen sydän on itse Jumalassa: kristillinen diakonia heijastaa kolmiyhteisen Jumalan rakkautta maailmaan ja maailmassa. Se on kristilliseen rakkauteen perustuvaa auttamista, joka etsiytyy erityisesti niiden luo, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa ja joita ei muulla tavoin auteta. Tälle työlle riittää tekemistä maailmassa, Suomessa, Kuopiossa, Rautavaaralla, Varpaisjärvellä ja Iisalmessa. Vaikka nöyryys ja palvelunhalu kuuluu diakoniaan, se ei ole alitumista asiakkaiden, esimiesten tai viranomaisten kynnysmatoksi. Diakoniaan kuuluu myös puolustuspuhe, siis heikossa asemassa olevien puolesta puhuminen niin, että heidän hätänsä tulee ihmisten korviin, vallanpitäjien korviin – ja myös Jumalan korviin. Siksi on tärkeää, että jokaisessa jumalanpalveluksessa tuodaan yhteisessä esirukouksessa kärsivien hätä seurakunnan ja Jumalan korviin. Tämä myös kuuluu diakoniksi vihityn kunniatehtäviin. 

Diakonia on Kristuksen seuraamista palvelemalla. Sen merkiksi teille asetetaan vasemmalle olkapäälle stola, Kristuksen ies, ja lausutaan Vapahtajan sanat: ”Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani.” 

Tämä on mahtava Herran läsnäolon lupaus. Hän ei lupaa helppoa tietä. Mutta hän lupaa läsnäolonsa. Ja se tuo sinulle siunauksen, lohdutuksen, rohkeuden, ilon ja voiman. Kristus sanoo: Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani Kirsi, Pirjo-Leena, Laila ja Petra. Siksi teillä on lupa hoitaa virkaanne iloisesti ja hymy huulilla.  

Herra olkoon teidän kanssanne.