1. paastonajan sunnuntai: Jeesus, kiusausten voittaja

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.” Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?” (1. Moos. 4:3–10)

Sisaret ja veljet Kristuksessa, rakkaat diakonian virkaan vihittävät,

Tänä pyhänä meidän monien ajatukset ovat olleet Ukrainassa. Perjantaina tuli vuosi Venäjän käynnistämästä hyökkäyssodasta. Tänään mielessäni ovat erityisesti Ukrainan ortodoksisen kirkon piispan Onufrin sanat, jotka hän osoitti tasan vuosi sitten Venäjän presidentille: ”Vetoan tämän veljessodan lopettamiseksi. Tämä sota on Kainin synnin toistamista, hänen, joka kateudesta tappoi oman veljensä. Tällaisella sodalla ei ole mitään oikeutusta, ei Jumalalta eikä ihmisiltä.”

Piispa vertasi Venäjän hyökkäystä Kainin synnin toistamiseen. Päivän Vanhan testamentin tekstissä kerrotaan kahdesta veljeksestä, Kainista, maanviljelijästä, ja Abelista, lammaspaimenesta.

Kertomuksessa Kain kuulee omassatunnossaan Jumalan puhuttelun: ”Miksi sinä katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.” Kertomus sisältää tarkan psykologisen kuvauksen siitä, miten kiusaus etenee synniksi: ensin tulee masennus, se kasvaa kateudeksi, kateus kehittyy vihaksi ja viha johtaa lopulta järjettömään verityöhön. Sen jälkeen synti oikeutetaan erilaisilla selittelyillä ja tekosyillä tai sitten kielletään ja torjutaan mielestä. ”Olenko minä veljeni vartija? Ei kuulu mulle toisten asiat. Tein vain, mikä oli pakko. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.”

Juuri näin itänaapurimme on toiminut vuoden ajan Ukrainassa. Epäluulo, kateus ja viha ovat kasvaneet hirvittäviin mittoihin. Selitykset ovat olleet kiusallisia ja oikeuttamisyritykset järjettömiä. Venäjän hyökkäys on Kainin synnin toistamista.

Paastonaikana ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä parannusta toisten synneistä. Kiusauksia riittää meillä kaikilla.

Olen usein miettinyt, onko Isä meidän -rukouksessakin mainittu sana kiusaus vain uskonnollinen termi. Ei ole, sillä sitä käytetään myös uskonnosta riippumatta. Kun personal trainer tai terveystieteilijä sanoo, että meillä on kiusaus syödä liikaa ja liikkua liian vähän, sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä uskonnon kanssa. Ajatus kiusauksesta vain kertoo, että lähes jokaisella teollamme ja tekemättä jättämisellä on esiaste ja pitkä historia sydämessämme.

Virheelliset valinnat eivät useinkaan humahda liekkiin yhtäkkiä, vaan ne muhivat sydämessämme, kytevät ja kehittyvät mielessämme. Mieltä taas on vaikea ohjata. Se tuntuu heittelehtivän sinne ja tänne – ja myös heittelevän meidän tekoja ja toimintaa.

Niinhän kertomus Kainista tuntuu vihjaavan. Jumala näkee, mitä Kainin sydämessä on muhimassa, eikä se näytä hyvältä: ”Miksi sinä katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”

”Sinun on pidettävä se kurissa”. Onnistuuko tämä meiltä? Mitä tarkemmin ja rehellisemmin katsomme itseämme, sitä nöyremmin on pakko tunnustaa, että se on vaikeaa. Usein kurissa pitäminen ei onnistu. Toimimme niin kuin Kain, emme välttämättä tapa kirveellä veljeämme, mutta lankeamme muihin synteihin tai tekemättä jättämisiin.

Valta-asemassa oleva voi langeta vallan väärinkäyttöön tai myös vastuunpakoiluun vaikeiden päätösten edessä. Vallasta osaton voi uhriutua ja myrkyttää elämänsä katkeruudella. Omaa kansallista etua korostava voi langeta muukalaisvihaan. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta kiihkeästi janoava voi langeta moraaliseen ylimielisyyteen ja pitää itseään muita parempana. Älyynsä luottava ihminen voi langeta ylpeyteen ja sanoa ”pärjään omillani, en tarvitse Jumalaa”. Rikas voi langeta ahneuteen. Köyhä voi langeta kateuteen ja katkeruuteen, siitäkin on lyhyt matka Kainin synnin toistamiseen. Kuka tahansa voi tuntea kiusausta luopua uskosta hyvään Jumalaan ja kääntyä erilaisten korvikejumalien puoleen – ja tämä on kiusauksista perustavin.

Sisaret ja veljet, olen puhunut kiusauksista, en kiusatakseni teitä, vaan auttaakseni teitä ymmärtämään vihollisen juonia. Mitä paremmin tunnet vastustajan, sitä paremmin pystyt hänen vaikutustaan taklaamaan.

Tämän ensimmäisen paastonajan sunnuntain aihe on Jeesus, kiusausten voittaja. Päivän evankeliumissa Jeesus ilmoittaa ensimmäisen kerran oppilailleen, että kunnian, vallan ja kansansuosion sijasta hänen tiensä kulkee nyt kohti kärsimystä ja ristiä. Pietari ei voi mitenkään hyväksyä tätä ja yrittää kääntää Jeesuksen pään. Kristuksen vastaus ystävälle on tiukkasanainen: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä. Miten saisimme käännettyä omat ajatustottumuksemme päinvastaiseksi, siis ihmisestä Jumalaan? Miten oppisimme näkemään ja tekemään sen, mikä on Jumalasta, ei ihmisestä?

Kristillinen usko vastaa tähän yksiselitteisesti: se on mahdollista vain Jumalan avulla, Pyhän Hengen avulla.

Tässä tullaan teidän työnne ytimeen, rakkaat diakonian virkaan vihittävät. Ihmisinä ajattelemme usein, että Jumalan rakkaus kohdistuu niihin, jotka ovat ylhäällä, niihin, joilla on valtaa, kauneutta, varakkuutta, hyveellisyyttä, yhteiskunnallista arvonantoa ja kaikkea, mikä ihmisen silmissä on arvokasta.

Teidän tehtävänne opetella katsomaan, niin kuin Jumala katsoo. Hänen rakkautensa on itsensä lahjoittavaa. Jumala katsoo rakastavasti niitä, jotka ovat alhaalla, niihin, jotka ovat vallattomia, köyhiä, rumia, syntisiä ja ihmisten silmissä vähäarvoisia. Heidät hän tahtoo nostaa kunniaan.

Te tarvitsette tähän katsomiseen Pyhän Hengen apua. Jumala tarvitsee palvelevan rakkautensa välikappaleiksi auttavia käsiä ja jalkoja. Siksi hän on asettanut kirkkoonsa palvelun viran, diakonian viran. Tänään teidät vihitään apostolisen perinteen mukaan tähän virkaan rukouksen ja käsillä koskettamisen kautta. Millä tavoin te voitte toimia kiusauksia vastaan ja hyvän levittämiseksi?

Ensiksi auttakaa ihmisiä näkemään, että me kaikki olemme haavoittuvia ja erilaisille kiusauksille alttiita ja juuri siksi me kaikki tarvitsemme Kristusta ja toinen toistamme.

Toiseksi tuokaa Kristuksen armahtava läsnäolo ihmisten keskelle. Tuokaa Kristus köyhien ja kärsivien keskelle Jumalan sanan, yhteisen rukouksen ja ehtoollisen jakamisen kautta.

Kolmanneksi toimikaa Jumalan rakkauden suuna, käsinä ja jalkoina. Heijastakaa sanoin ja teoin Jumalan palvelevaa rakkautta niin, että se antaa voimaa ja auttaa ihmisen ylös epätoivon kuopasta.

Neljänneksi tuokaa kiitollisuus ja ilo ihmisten keskelle. Kainin synti alkoi kateudesta: hän keskittyi siihen, mitä häneltä puuttui, ja katkeroitui. Parasta vastamyrkkyä kateudelle on kiitollisuus. Kristillinen usko ja rukous perustuu kiitollisuudelle siitä, mitä hyvää Jumala jatkuvasti – jopa vaikeuksien keskellä – meille antaa ja lahjoittaa. Tästä lahjasta myös te saatte iloita ja kiittää.

Herra olkoon teidän kanssanne.