Evankeliumi Joh. 20:19-31

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

 

Rakkaat kristityt pääsiäisen juhlailossa,

Olen joskus miettinyt, minkä verran evankeliumeissa kuvataan ihmisten tunteita. Yleensä aika niukasti. Kirjallisuuden muotona evankeliumit ovat pääasiassa asiaproosaa: ne keskittyvät asiaan, Jeesuksen elämään ja toimintaan. Ihmisten tunteet pysyvät pääasiassa taka-alalla.

Tällaiseen painotukseen sisältyy tietty viisaus. Ihmisten tunteet tulevat ja menevät, mutta asia, siis Jeesuksen sanat ja teot ja hänen ylösnousemuksensa pysyvät.

Päivän evankeliumissa tämä viileä tapa kuitenkin rikkoutuu. Evankelista kertoo, kuinka Jeesuksen oppilaat olivat koolla lukkojen takana, sillä he ”pelkäsivät” juutalaisten johtomiehiä. Pelko ei ollut irrationaalista, heillä oli siihen perusteltu syy. He näyttivät lyöneen vetoa väärän Messiaan puolesta. Hänen elämänsä oli päättynyt hirveällä tavalla, ja nyt oli vaarana, että Jerusalemin eliitti laajentaa puhdistustoimia Jeesuksen lähimpiin oppilaisiin.

Näiden pelkojen keskelle ilmestyy Jeesus. Ja evankelista kertoo, kuinka tunnelma vaihtuu: ”Ilo valtasi opetuslapset.” Ilo valloitti heidän mielensä. Pelon syy ei poistunut. Mutta Jeesuksen läsnäolo oli pelkoa voimakkaampi: se toi ilon.

Päivän evankeliumi on hyvin liturginen teksti. Se elää meidän jumalanpalveluksessamme jatkuvasti, tänäänkin. Huomasitteko miten?

Ensinnäkin Jeesuksen oppilaat ovat koolla viikon päästä pääsiäisestä, ”viikon ensimmäisenä päivänä”, siis sunnuntaina eli ylösnousemuksen päivänä. Tuomas on poissa, mutta sama toistuu viikon päästä eli seuraavana sunnuntaina. Uusi testamentti on täynnä kohtia, jossa Jeesuksen seuraajat ovat koolla nimenomaan sunnuntaina, eivät sapattina eli lauantaina, vaan sunnuntaina. Se kertoo, että sunnuntai, ylösnousemuksen päivä, tuli jo hyvin varhain, luultavasti aivan alusta saakka kristittyjen kokoontumisen eli jumalanpalveluksen päiväksi. Sitä se on yhä tänään.

Toiseksi Jeesus toivottaa molemmilla kerroilla ”Rauha teille”. Tämä tervehdys toistuu yhä usein jumalanpalveluksessa. Se lauletaan erityisesti sen jälkeen, kun ehtoollisen leipä ja viini on pyhitetty ja Herramme on läsnä keskellämme niiden välityksellä. Silloin liturgi lausuu Kristuksen suulla ja pyhitettyjen ehtoollislahjojen keskeltä: ”Herran rauha olkoon teidän kanssanne.” Muistan, kun asuessamme Helsingissä seisoimme perjantaina iltapäivällä Viikin Prismassa kassajonossa. Silloin 3-vuotias tyttäremme katseli kummissaan kiireisen ja kireän näköisiä ihmisiä kassajonossa ja laulaa kiekautti ihan nuotilleen: ”Herran rauha olkoon teidän kanssanne.” Kristuksen rauhaa tarvitaan paitsi sodan, myös kiireen ja kireyden ja pelkojen keskelle.

Eilisissä paavin hautajaisissa yksi pysäyttävimpiä hetkiä oli, kun hautajaismessuun kokoontuneet valtiopäämiehet Trump, Macron, Stubb, Zeleskyi ja monet muut tervehtivät toisiaan messuun kuuluvalla rauhan tervehdyksellä. The Peace be with you. La Pace sia con te. Rauha sinulle. Näin he tekivät tämän päivän evankeliumin esimerkin ja mallin mukaan.

Kolmanneksi Jeesus antaa oppilailleen syntien sitomisen ja päästämisen avaimet. Yksityisessä ja joskus yhteisessäkin ripissä pappi vetoaa tähän Kristuksen käskyyn ja lupaukseen, kun hän lausuu synninpäästön sanat: ”Herramme Jeesus Kristus on sanonut, joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut.”

Päivän evankeliumi elää ja hengittää jokaisessa jumalanpalveluksessa.

Ehkäpä myös Jeesuksen seuraajien tunteet ja kokemukset elävät jumalanpalveluksessa, myös tässä. Meidän ei tarvitse pelätä Jerusalemin johtomiehiä, mutta moni meistä on tullut tänne toisenlaisten pelkojen kanssa. Sairauden pelko, läheisen menettämisen pelko, hylätyksi tulemisen pelko, sodan pelko, ympäristötuhon pelko, työpaikan menettämisen pelko.

Kaikkien näiden pelkojen juurisyyt eivät välttämättä häviä, ainakaan heti. Mutta näiden pelkojen keskelle Ylösnoussut Jeesus Kristus tulee myös tänään. Hänen läsnäolonsa on pelkoja voimakkaampi. Näiden pelkojen keskelle hän tahtoo tuoda ilon. Hänen läsnäolossaan mikään tilanne ei ole toivoton.

Moni meistä on voinut tulla tänne myös epäilevänä Tuomaana. ”Minä en usko, ennen kuin näen omin silmin ja pistän omat käteni hänen haavoihinsa.” Eikö ole hienoa, että Raamatussa on yhden kieltäjä-Pietarin lisäksi myös epäilevä-Tuomas! Minusta meidän on syytä pitää häntä kumppanina: hän ei tahdo uskoa mitä tahansa, hän tahtoo, että hänen uskollaan on riittävä perusta ja oikeutus. Minusta se on ihan järkevä piirre. Ei kannata uskoa kaikkea. Pitää testata ja koetella.

Ja myös tällaisen epäilyn keskelle ilmestyy Ylösnoussut Kristus, antaa koskettaa haavojaan ja kehottaa uskomaan eli turvautumaan häneen. Älä epäile, usko rohkeasti. Minä olen ylösnousemus ja elämä.

Jotkut ovat myöhemmin kieltäneet Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen ja yrittäneet turvautua vertauskuvalliseen, metaforiseen tulkintaan: Jeesus jäi hautaan, mutta hänen hyvät opetuksensa ja ajatuksensa jäivät elämään.

Tässä on kaksi ongelmaa. Ensiksi näin voidaan sanoa kenestä tahansa fiksusta ihmisestä, filosofi Aristotelesta, runoilija Vergiliuksesta, säveltäjä Mozartista, presidentti Mauno Koivistosta. Itse asiassa meidän kaikkien suvuissa voi olla edesmenneitä, arvostettuja vanhuksia, joiden kertomukset ja elämänviisaudet ovat jääneet elämään. Tällaiseen ei tarvita Jumalaa. Tällainen tulkinta merkitsee, että Jeesus ei voittanut kuolemaa, vaan että kuolema voitti Jeesuksen.

Toiseksi Uuden testamentin ylösnousemuskertomuksissa on kyse paljon enemmästä. Jumala herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista ruumiillisesti ja todellisesti, ja hän ilmestyi oppilailleen konkreettisesti lukuisia kertoja. Ylösnousemuskertomuksia ammatikseen tutkinut Uuden testamentin selitysopin professori Lars Aejmelaeus sanoo, että nämä ilmestykset eivät ole vertauskuvallisia, vaan konkreettisia ja ruumiillisia. Päivän evankeliumi on tästä yksi hyvä esimerkki: Kristus sanoo epäilevälle Tuomaalle: Ojenna sormesi haavoihini, ojenna kätesi kylkeeni, kosketa minun kehoani ymmärtääksesi, että minä elän.

Ruumis ei ole hävinnyt – Kristus nousi kuolleista ruumiillisesti. Haavat eivät ole hävinneet – Ylösnousseenakin Jeesus haluaa tulla tunnetuksi haavoistaan, kärsimyksen merkeistä.

Silloin Tuomaan vastustus murtuu ja hän löytää uskon ja ilon: ”Minun Herrani ja Jumalani”. Tämä on muuten kohta, jossa Tuomas sanoo Jeesusta Jumalaksi. Juutalaisen monoteismin pohjalta tämä oli täysin mahdoton ajatus. Mutta kun Jumala itse herätti Kristuksen kuolleista, se syntyi kuin itsestään: ”Minun Herrani ja Jumalani.”

Jos Jeesuksen seuraajat eivät olisi vakuuttuneet, että Jeesus nousi kuolleista konkreettisesti, ruumiillisesti ja todellisesti, heillä ei olisi ollut pienintäkään syytä luopua turvallisesta kalastajan elämästä ja lähteä kuuluttamaan sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta ja kuoleman voitosta. Mutta nyt Ylösnousseen ilmestymiset konkreettisesti heidän keskelleen saivat heidät sekä iloisiksi että vakuuttuneiksi, että Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Tämä sanoma toi heille kipua, vaivaa, kärsimystä ja lopulta marttyyrikuoleman – yhtä lukuun ottamatta – mutta se oli niin vakuuttava ja vapaaksi tekevät, että sitä oli kuulutettava aina ja kaikkialla.

Rakkaat seurakuntalaiset, tänään vietämme myös kansallista veteraanipäivää. Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945. Silloin loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa. Tuo päivä jäi Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Siitä tulee tänään siis tasan 80 vuotta. Tänään rukoilemme, että tuo päivä voisi myös jäädä viimeisimmäksi sotapäiväksi. Tänään muistamme kiitollisuudella sotaveteraaneja, lottia ja koko sodan sukupolvea heidän uhrauksistaan meidän vapautemme puolesta.

Tänään tahdon tervehtiä myös Alavan lenkkipiirin miehiä, jotka ovat tulleet porukalla kirkkoon. Toivon, että voisitte jatkossakin kokoontua yhteen liikkumaan, saunomaan, jakamaan iloja ja suruja – ja myös hiljentymään Jumalan sanan äärelle, niin kuin olette tehneet jo yli 30 vuoden ajan.

Sisaret ja veljet. Päivän evankeliumissa Kristus tulee pelkäävien ja epäilevien seuraajiensa keskelle. Hänen läsnäolonsa on voimakkaampi kuin pelkomme ja epäilyksemme. Hänen läsnäolonsa tuo keskellemme ilon ja rauhan. Tänään evankeliumin sanassa ja pyhässä ehtoollisessa Kristus tulee keskellemme aivan kuten hän tuli kerran lukkojen takana pelkääville oppilailleen. Anna hänen läsnäolonsa lohduttaa, rohkaista, vahvistaa ja ilahduttaa itseäsi.

Herra rauha olkoon sinun kanssasi.