Saarna metsäkirkossa Erä-Okun majalla 4.9.2016

Sisaret ja veljet,

Ensiksi lämmin kiitos kutsusta Outokumpuun, kaupunkiin, joka tuntuu tutulta ja rakkaalta. Täällä isoukkini Johannes porasi malmia Outokummun kaivoksessa, täällä käytiin kalassa Simo-ukin kanssa ja täällä isä-Esko kävi koulunsa. Täällä oli mummola, jonka ikkunasta katsottiin ilotulitusta silloin, kun Outokummun kauppalasta tuli kaupunki.

Kiitos kutsusta myös Erä-Okun majalle. Jotkut pitävät syksyä vähän apeana vuodenaikana, mutta meille marjastajille, sienestäjille ja metsästäjille se on myönteisen odotuksen ja sadonkorjuun aikaa.

Joka pyhä seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen Jumalan sanan ja pyhien sakramenttien äärelle. Jokaisessa messussa luetaan Raamattua ja selitetään sitä saarnassa. Niin myös tänään. Tänään Raamatun lukukappaleena on kohta apostolisesta kirjeestä Kolossalaisille. Se sisältää erityisen pukeutumisohjeen ja kuuluu näin:

”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämessänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.” (Kol. 3:12–15)

Monia tilaisuuksia varten annetaan pukeutumisohje. Itsenäisyyspäivän juhlassa se voi olla ”juhlapuku ja kunniamerkit”. Häissä tai hautajaisissa se voi olla vain ”tummapuku”. En tiedä, onko tätä messua ja juhlaa varten annettu pukeutumisohjetta, mutta jos on, se voisi kuulua: ”sään mukainen varustus”. Ja vapaamuotoisissa tilanteissa voidaan sanoa: ”Asu vapaa, mutta pakollinen.” Ne teistä, jotka ovat käyneet varusmiespalveluksen, muistavat joka-aamuisen ongelman: mitähän harmaata tänä aamuna pukisin. Tosiasiassa värivaihtoehtoja ei tainnut olla.

Nämä kaikki ohjeet koskevat ulkoista vaatetusta. Sellaiset ohjeet ovat hyödyllisiä, mutta kukaan ei ajattele, että vaatteet tekevät ihmisestä hyvän tai pahan. Kun papit joskus kysyvät pukeutumisohjetta, olen sanonut, että voit päättää itse, vaatteilla ei päästä taivaaseen.

Apostoli Paavali puhuu pukeutumisesta kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta liittyy kasteeseen: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa te kaikki olette yksi.”

Mitä tämä tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, mitä siinä sanotaan: kasteessa meidät on puettu Kristukseen. Kasteessa hyvä Jumala on ottanut meidät armonsa alle, tehnyt meistä perheväkensä jäseniä, lahjoittanut armonsa ja tehnyt meistä kristittyjä. Tämä on suuri ilo. Kristukseen pukeutuminen ei perustu meidän saavutuksiin, ominaisuuksiin, menestykseen tai mihinkään meidän ominaisuuteen, vaan yksinomaan Jumalan omaan hyvyyteen.

Tämä armo antaa elämälle suunnan ja perustan. Tämä armo tuo toivon ja ilon. Tämän armon ja rakkauden merkiksi jokainen kastettava puetaan valkoiseen kastevaatteeseen. Ja siksi pappi pukeutuu valkoiseen albaan jumalanpalvelusta toimittaessaan. Emme puhu omaa asiaamme emmekä toimi omassa voimassa, vaan pukeudumme Kristukseen, hänen voimaansa ja pyhyyteensä.

Mutta vaikka kaste on ohimenevä hetki, sillä on pysyvä merkitys meidän elämässämme. Sitä on pidettävä joka aamu päälle puettavana vaatteena, kuten Martti Luther kirjoittaa katekismuksessaan. Se asettaa meidät tielle, jotka kuljemme kristittyinä Kristusta seuraten.

Tähän liittyy Uuden testamentin toinen pukeutumisohje, joka on tämän päivän tekstimme. Se ei puhu ulkoisista vaatteista, vaan sisäisistä hyveistä, joihin meitä joka päivä kutsutaan.

Erityisesti Ukrainan kriisin ja islamistisen terrorin seurauksena poliittinen jännite on maailmalla lisääntynyt. Sen johdosta myös ihmisten välistä puhetta sävyttää epäluulo ja pahantahtoisuus. Tiedämme, että myös arjen keskellä ihmisten väliset erimielisyydet voivat kärjistyä. Perheessä puolisot voivat kääntyä toisiaan vastaan aivan pikkuasioista. Murrosiän kuohunnassa ovet paukkuvat. Joskus myös urheilu- tai metsästysseurassa keskinäiset riidat voivat hajottaa. Ongelma ei ole siinä, että ollaan eri mieltä – sellainen on normaalia ihmisten välillä, joilla on oma tahto. Ongelma on siinä, jos emme kykene ratkaisemaan ja sopimaan kiistoja keskustellen. Ongelma on siinä, jos päätämme tietoisesti nähdä toisessa ihmisessä vain tyhmän narsistin tai säälittävän räpeltäjän.

Siksi on tärkeää kuunnella pyhän Raamatun pukeutumisohjetta. Se sopii niin aviopuolisoille, työpaikalle kuin hirviporukalle. Se kuuluu näin:

”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.”

Ensiksi se kutsuu meitä puhumaan toisistamme lempeästi. Sosiaalisen median yhtenä kaikkein vakavimpana lieveilmiönä pidetään vihapuhetta, jossa toista tulkitaan pahantahtoisesti ja hänestä puhutaan pahaa. Tämä raamatunkohta antaa meille toisenlaisen mallin, kun siinä meitä puhutellaan: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita.”

Toiseksi se kutsuu pukeutumaan hyveisiin: pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Apostoli on hyvin tietoinen, että meidän ihmisten kesken välillä kuohahtaa ja että mikään ei ole niin helppoa kuin toisten vikojen venkoilu. Tästä tietoisena ja tästä huolimatta hän kehottaa: ”Pitäkää kaikki huolta, että tulette toimeen keskenänne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.”

Raamatun pukeutumisohjeen huipentuma on kohdan lopussa. Se asettaa Kristuksen uhrautuvan rakkauden malliksi myös meille ihmisille. Jeesus Kristus on tullut maailmaan etsimään tavallisia ihmisiä, tavallisia syntisiä, meitä, joiden usko joskus horjahtaa ja jotka joskus kompuroimme elämänvaelluksessamme. Hän on sovittanut meidät Luojan kanssa. Hän on meille armollinen, kun tunnustamme tarvitsevamme häntä.

Tämä Kristuksen palveleva ja uhrautuva rakkaus asetetaan mittapuuksi sille, kuinka meidän tulisi pyrkiä kohtelemaan toisiamme. Ei riidellen eikä omaa etua etsien, vaan niin, että suhtaudumme toisiimme myötätuntoisesti, lempeästi ja kärsivällisesti. Niin että asetumme toisen asemaan ja kannamme toistemme taakkoja. Paavali sanoo: Kaiken kruunuksi tulkoon tällainen palveleva rakkaus, sillä se peittää paljotkin synnit ja se tekee kaiken täydelliseksi.”