Arvoisa kaupunginjohtaja ja rouva, hyvät Kakkosen veljekset Kyösti ja Kari, kirkkoherra Anne, rakas virkasisar Kristuksessa, rakkaat kuulijat kotona etäyhteyksien päässä.

Kulunutta vuotta muistellessa tuntuu, ettei mikään oikein ole enää varmaa. Tänä vuonna on peruttu lukemattomia perhetapaamisia, työkokouksia, kulttuuritapahtumia, lomamatkoja ja niin edelleen.

On kuitenkin ainakin yksi, jota ei peruta. Se on joulu. Kristus-lapsi syntyy keskellemme myös tänä vuonna. Rakas Vapahtaja tulee luoksemme myös tänä jouluna. Hän tosin joutuu keksimään uusia keinoja koskettaakseen meitä, sillä seurakunnat ovat joutuneet sanomaan ihmisille raskain sydämin: älkää tulko kirkkoon. Ehkä tutun kotikirkon ja yhteisen jumalanpalveluksen arvo kirkastuu erityisellä tavalla silloin, kun ne kielletään tai riistetään meiltä.

Näin kävi kiihtelysvaaralaisille 23. syyskuuta 2018, kun vanha, kaunis, tuttu ja rakas kotikirkko tuhoutui tulipalossa. Alkujärkytyksen jälkeen menetys yhdisti kyläläisiä ennen näkemättömällä tavalla. Ryhdyttiin puuhaamaan uutta kirkkoa, ja sen tueksi järjestettiin kirkkokeräys. Haluan sydämellisesti kiittää kaikkia satoja lahjoittajia, jotka ovat avanneet sydämensä ja kukkaronsa tukeakseen unelmaamme.

Tiedän, että Matti Väistöllä, yhdellä keräyksen puuhamiehellä on ollut usein kylmä hiki: kuinka ihmeessä saamme kasaan tarvittavan puolen miljoonan euron summan. Ja päälle tarvitaan vielä viralliset tuet.

Tänään hänen, kiihtelysvaaralaisten ja meidän kaikkien toiveisiimme ja, uskallanpa sanoa, rukouksiimme on vastattu erityisellä tavalla, kun liikemiesveljekset, Kyösti ja Kari Kakkonen yhtiöineen ovat osoittaneet kirkkokeräykseen 100 000 euron summan. Tämä lahjoitus on ylivoimaisesti suurin. Ja se voi olla myös hankkeen kannalta ratkaiseva. Voin vain aavistella, kuinka iloisia kiihtelysvaaralaiset ovat tästä kotikylän miesten lahjoituksesta. Tunnen suurta kiitollisuutta yhdessä heidän kanssaan.

Kun seurakunta ryhtyy viettämään kirkossa ehtoollista, samalla kerätään kolehti. Se kerätään siinä kohtaa aivan tarkoituksella. Samalla kun pappi asettaa alttarille ehtoollisleipiä ja ehtoollisviinin kiitollisuuden merkiksi Jumalan luomistyön merkeistä, samalla seurakunta kerää kolehdin eli uhrilahjan vähävaraisten, sairaiden ja apua tarvitsevien lähimmäisten auttamiseksi. Kyse on siis Jumalan lahjojen jakamisesta ja eteenpäin kierrättämisestä. Tämä käy hyvin ilmi niistä sanoista, joilla kolehti siunataan: ”Herra, sinun omastasi me annamme, sinun lahjaasi jaamme.” Tässä hengessä tahdon tänään jatkaa rukousta: ”Me kiitämme sinua, Jumalamme, kaikkien hyvin lahjojen antaja, ja kannamme eteesi, mitä olemme lahjaksi saaneet. Siunaa tämä Kyösti Kaikkosen antama lahja ja kaikki kirkkokeräykseen annetut lahjat ja suo niiden koitua Kiihtelysvaaran uuden kirkon hyväksi tahtosi mukaan.”

Sisaret ja veljet. Kiihtelysvaara tulee saamaan uuden kirkkonsa. Se on paikallisten ihmisten ansiota. Se on Kirkkokeräyksen vastuunkantajien ansiota. Se on kaikkien lahjan antajien, pienten ja suurten, ansiota. Heihin kuuluu myös Petri Laaksonen, joka on pitänyt tämän tukikonsertin Kiihtelysvaaran kirkon hyväksi.

Tulee vielä aika, jolloin kokoonnumme viettämään Kristuksen syntymäjuhlaa uudessa Kiihtelysvaaran kirkossa. Silloin saamme kokea samaa iloa ja toivoa, jota olemme saaneet esimakua jo nyt. Olkoon ilomme ja toivomme kerran täydellistä Taivaan juhlailossa.