”Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: – Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe. Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. Jaakobin lapset, tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa!” (Jesaja 2:2-5)

 

Sisaret ja veljet Kristuksessa. Tänä aamuna saattelin koulutielle 10-vuotista tytärtämme. Hiihtoa oli luvassa, monot tekivät repusta tavallista täydemmän. Samalla ajatus karkasi ja hätkähdin. Tänä aamuna ja tällä viikolla vanhemmat Ukrainassa ovat joutuneet saattelemaan lapsensa koulutielle liimaamalla lapsen takkiin tarran, jossa kerrotaan lapsen veriryhmä. Monojen sijasta reppuun pakataan ylimääräiset eväät ja ensiaputarvikkeet siltä varalta, jos lapsi joutuu pitkäksi ajaksi pommisuojaan ja eroon vanhemmistaan. Tuntuu raskaalta ajatella heidän osaansa.

Joka joulu ja oikeastaan joka sunnuntai laulamme enkelten sanoin ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”. Se kertoo Jumalan unelmasta, rauhasta ja sovinnosta ihmisten kesken ja kansojen välillä. Se on meidän kaikkien ihmisten unelma – tai ainakin niin haluamme uskoa. Tämän aamun pelätyt uutiset Venäjän raa’asta ja rumasta hyökkäyksestä Ukrainaan särkivät tuon unelman.

Uutistietojen mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan on edennyt kyynisten oppien ja laskelmien mukaan, jotka kaikki tähtäävät pohjimmiltaan alistamiseen ja tuhoamiseen: ensin tehdään johtaminen mahdottomaksi tuhoamalla ohjuksin ja ilmahävittäjillä ilmapuolustus ja johtokeskukset. Sitten estetään ulkopuolisen avun saaminen tuhoamalla satamat ja rautatieasemat. Sen jälkeen murretaan rajalla oleva puolustus tuhoamalla se tykein ja kranaatein. Jäljelle jäävät puolustajat tuhotaan vyöryttämällä panssarit rajan yli. Tuhoa ja kuolemaa on tavoiteltu. Ja sitä on myös saatu.

Tänä päivänä on tuhoutunut pitkäksi aikaa myös luottamus naapurimaamme valtionjohtoon. Sen diplomatia on paljastunut valheelliseksi teeskentelyksi. Presidentti Niinistön sanoin: naamiot on riisuttu ja niiden alta on paljastunut sodan kasvot. Siksi uutiset Ukrainan sodasta synnyttävät pettymystä ja surua: voiko luottaa ihmiseen ylipäänsä?

Monet meistä tuntevat myös myötätuntoa Ukrainan paljon kärsinyttä kansaa kohtaan. Tänään miehiä, naisia ja lapsia on kuollut. Ja kärsimys tulee jatkumaan. Vaikka jokainen historiallinen tapahtuma on ainutkertainen, silti ukrainalaisten tilanteessa on hämmästyttävän paljon samoja piirteitä kuin meidän suomalaisten kohtalossa syksyllä 1939. Molempia uhkaa sotilaallisesti ylivoimainen ja röyhkeään etupiiriajatteluun langennut naapurivaltio. Tiukassa paikassa mekin saimme muulta maailmalta paljon sääliä, mutta vähän konkreettista apua.

Päivän uutiset herättävät meissä myös huolta, ehkä pelkojakin. Emme voi olla kysymättä: mikä on seuraava askel kahden, viiden tai kymmenen vuoden päästä? Voisivatko samat tapahtumat toistua myös meidän lähipiirissämme?

Itse olen vakuuttunut siitä, mitä Suomen valtion johto tänään sanoi: Suomi on turvassa, me olemme vahvoja, meitä ei juuri nyt uhkaa mikään. Silti on aivan järkevää tunnustaa tosiasiat. Maassamme on itänaapuri, jonka valtion johto ymmärtää yhtä kieltä: se on voiman ja vallan kieli. Siksi on oikein ja vastuullista, että myös me olemme yhtä aikaa edistäneet rauhanomaisia naapurisuhteita ja samalla pitäneet oman puolustuksemme vahvana. Elämme langennessa ja traagisessa maailmassa, emme vielä paratiisissa. Siksi Martti Lutherin sanoi: Maailmaa ei voi hallita pelkällä rukousnauhalla.

Päivän uutiset herättävät myös moraalista närkästystä, kokemuksen epäreiluudesta. Sanokaamme suoraan: Venäjän hyökkäys on moraalisesti tuomittava ja kansainvälisen oikeuden vastainen. Se ei ole pyhä sota, vaan kirottu sota. Sen puuhamiehet ovat sarjavalehtelijoita, veljesmurhaajia ja sotarikollisia. Lopulta he joutuvat kantamaan teoistaan vastuun pyhän ja kaikkivaltiaan Jumalan tuomioistuimen edessä.

Mutta miten me elämme näiden uutisten kanssa?

Ensinnäkin meidän tulee luottaa siihen, että meidän Jumalamme on rauhan ja oikeudenmukaisuuden Jumala. Hän on kaikkien kansojen Herra ja holhooja. Hän tahtoo rauhaa ja sovintoa kaikkien ihmisten kanssa. ”Jumalalle kunnia korkeuksissa ja maassa rauha”. Siksi meidän tulee aina ja kaikissa tilanteissa turvautua hänen armoonsa ja rakkauteensa. Meidän tulee rukoilla sitkeästi rauhan puolesta ja pyytää, että Jumala antaisi kansojen johtajille viisautta ja oikeudenmukaisuutta erilaisten liittoutumien molemmin puolin.

Meidän tulee jatkossakin herätä aamulla, syödä hyvä aamupala, pestä hampaamme, lähettää lapsemme kouluun ja rakentaa työllämme hyvää yhteiskuntaa aivan kuten ennenkin. Me emme saa langeta vihaan ja katkeruuteen.

Me emme saa langeta myöskään veljesvihaan. Tämä on Putinin sota, ei kaikkien venäläisten. Meidän tulee jatkossakin suhtautua Kuopiossa ja Suomessa asuviin venäläisiin rakkaina lähimmäisinä. Meidän tulee jatkossakin vaalia ja vahvistaa hyviä ystävyyssuhteita naapurimaamme kansalaisiin, seurakuntiin ja kansalaisjärjestöihin. Itse asiassa luottamuksen rakentaminen ruohonjuuritasolla on tullut tänään vielä eilistäkin tärkeämmäksi.

Jonakin päivänä taistelu taukoaa ja sota on ohi. Tänään meidän tulee rukoilla sen puolesta ja ajatella sitä päivää. Kristillinen usko ei tyydy tähän, siis sodan lakkaamiseen, vaan se menee vielä pidemmällä.

”Tulee vielä aika”, julistaa kuulemamme Raamatun sana, että ”hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi, eikä yksikään kansa enää kohota miekkaa toista vastaan.” Meidän tehtävämme kristittyinä on toimia Jumalan käsinä ja jalkoina niin, että voisimme saada esimakua tuosta Jumalan visio, tuosta rauhan ja sovinnon näystä, jo tässä elämässä. Herran rauha olkoon teidän kanssanne.