Puhe Kuopion kaupungin 250-vuotisjuhlamessun kirkkokahvitilaisuudessa 16.11.2025
18.11.2025

Arvoisa kaupungin johto, hyvät kuopiolaiset!
Tahdon onnitella Kuopion kaupunkia 250-vuotisesta historiasta. Kiitän kaupungin johtoa siitä, että se on halunnut viettää juhlavuotta myös yhteisellä, ekumeenisella juhlajumalanpalveluksella.
Kuopion kaupunginvaltuusto asetti 2022 hyväksymässään strategiassa tavoitteekseen tulla hyvän elämän pääkaupungiksi. Mualiman navalla ja keskipisteessä pyritään korkealle. Kuulin tästä iskulauseesta ensimmäistä kertaa emerituskaupunginjohtaja Jarmo Pirhoselta. Hän kysyi, miltä kuulostaa. Hätkähdin. Rupesin heti miettimään, mistä asioista hyvä elämä rakentuu. Ja seuraava ajatus oli, että hetkinen, sehän on yksi filosofian historian suurimpia kysymyksiä.
En siihen tässä yritäkään vastata. Sanon vain, että se on niin suuri, moniulotteinen, jännittävä, tärkeä ja polarisaation aikana vähän jännitteinenkin kysymys, että siinä olisi aihetta kokonaiselle seminaarille.
Olen katsomosta seurannut aika paljon kuntia, joissa päätöksenteko on riitaisaa ja epäluottamuksen halvaannuttamaa. Kuopion kunniaksi on sanottava, että täällä päätöksenteko sujuu. Välillä on tuuletettu ja vaikeitakin päätöksiä on jouduttu tekemään, palveluverkkoa on karsittu ja budjettia leikattu. Silti eri puolueet ovat pystyneet hillitsemään, uskaltaisinko sanoa, irtopisteiden keruuta, etsimään kompromisseja ja toimimaan yhdessä. Haluan kaupunkilaisten puolesta kiittää sekä taitavia virkamiehiä, vastuuntuntoisia luottamushenkilöitä ja kaikkia puolueita.
Kuopio on myös hiippakunnan pääkaupunki. Se ei ole itsestään selvää. Kuopiosta tuli hiippakunnan pääkaupunki vuonna 1850, mutta asema menettiin. Piispanistuin siirrettiin nimittäin vuonna 1900 keisari Nikolai II:n julistuksella Ouluun ja 23 vuotta myöhemmin hiippakunnan nimikin muuttui Oulun hiippakunnaksi. Vuonna 1939 perustettiin nykymuotoinen Kuopion hiippakunta, jolloin Kuopiosta tuli uudelleen hiippakunnan pääkaupunki. Jos kaupungille suinkin sopii, ehdottaisin, että pidetään tämä näin.
Suhteet Kuopion kaupungin ja seurakuntien välillä toimivat hyvin. Viimeksi tämä todettiin esimerkiksi yhteisessä piispantarkastuksessa tänä keväänä. Iloitsen siitä. Teemme paljon yhteistyötä esimerkiksi kasvatuksessa, diakoniassa ja toimitilakysymyksissä – se Puijon luontokappeli vielä vähän odottaa toteutumista. Seuraamme täällä olevien kirkkokuntien johtajien kanssa positiivisen uskonnonvapauden toteutumista päiväkodeissa ja kouluissa. Toivomme yhdessä, että voimme jatkossakin edetä rajoitusten ja kieltojen sijasta niin, että lapsilla säilyy mahdollisuus tutustua uteliaasti niin omaan uskontoon kuin toistenkin vakaumuksiin. Vain siten he voivat oppia uutta ja kasvaa kunnioittamaan eri vakaumuksia.
Kirkko tukee Kuopiossa kehitteillä olevaa kokonaisturvallisuuden osaamiskeskusta. Olemme luvanneet tarjota tähän verkostoon hiippakunnan seurakunnissa olevan tuhannen koulutetun työntekijän kriisiorganisaation. Seurakunta on läsnä kaikkialla missä ihmiset asuvat, tukee kriisiin joutuneita ihmisiä sodan ja rauhan aikana. Eikä se tästä palvelutyöstä lähetä laskua kaupungille eikä hyvinvointialueelle.
Siitä hyvästä elämästä: Mitä siihen kuuluu? Ennen kuin järjestämme siitä yhteisen seminaarin, yksi näkökulma kätkeytyy siihen sanaan, josta kunta ja seurakunta ovat saaneet nimensä. Molempien taustalla on nimittäin latinan sana communio. Se tulee kahdesta sanasta, cum eli ”kanssa”, ”yhdessä” ja munus eli ”lahja” tai ”palvelus”.
Tämä kantaa ajatusta, että kommuunio on yhteisö, johon kuuluvat jakavat yhteiset lahjat ja jonka jäsenet palvelevat toisiaan. Hyvässä yhteisössä ihmiset jakavat voitot ja tappiot. He iloitsevat iloitsevien kanssa ja surevat surevien kanssa, ja siten kannattelevat toisiaan. Ei ole sattumaa, että ehtoollisen vanhimpia nimiä on communio – se sana seisoo kirkkokäsikirjassa vieläkin ehtoollisen viettämisen kohdalla.
Jos ja kun haluamme olla ja tulla hyvän elämän pääkaupungiksi, on tärkeää, että me kaikki asukkaat yhdessä haluamme olla myös kommuunio, yhteisö, jossa jaetaan ilot ja surut, eletään yhdessä ihmisen elämää ja kannatellaan toisiamme arjessa ja juhlassa.
Herra olkoon teidän kanssanne.