Puhe Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin 80-vuotisjuhlaistunnossa 16.5.2019

Sisaret ja veljet Kristuksessa, työtoverit Kuopion hiippakunnassa,

Nykyinen Kuopion hiippakunta aloitti toimintansa toukokuussa 1939, siksi tuomiokapituli viettää 80-vuotisjuhlaa juuri tänään, tässä juhlaistunnossa. Kuopion hiippakunta on oikeastaan perustettu kaksi kertaa 1850 ja 1939 – ja tätä on vähän monimutkaista selittää vierailijoillemme. Vanha hiippakunta käsitti käytännössä koko muun Suomen Kesälahti-Kalajoki akselilta pohjoisimpaan Lappiin. Se noudatti tarkasti Kuopion, Kajaanin ja Oulun läänien rajoja. Vuonna 1900 piispanistuin ja tuomiokapituli siirrettiin Ouluun keskemmäksi hiippakuntaa ja 23 vuotta myöhemmin nimikin muutettiin Oulun hiippakunnaksi. Laajan alueen takia sitä oli erittäin vaikea johtaa tehokkaasti.

Vuonna 1939 perustettiin nykymuotoinen Kuopion hiippakunta. Päätöksen olivat allekirjoittaneet tammikuussa presidentti Kyösti Kallio ja opetusministeri Uuno Hannula, molemmat maalaisliittolaisia. Taustalla oli Savo-Karjalan ihmisten jo 15 vuotta kestänyt pehmitystyö, joka alkoi, kun täältä Savonlinnaan muuttanut piispa Otto Immanuel Colliander kuoli 1923. Ensimmäiset lobbarit olivat ministeriön puheilla jo seuraavana vuonna. Väliin tuli lama, mutta viimein 1938 hanke sai uutta vauhtia. Päätöksellään Kuopion hiippakunnan perustamisesta valtiovalta halusi tukea erityisesti rajaseudun ihmisten hengellistä, henkistä ja siveellistä elämää. Samana vuonna alkanut talvisota toi siihen erityistä syvyyttä. Sodat runtelivat erityisen raskaasti juuri rajaseudun ihmisiä vielä pitkään taistelujen tauottuakin.

Tänään vietämme hiippakuntamme 80-vuotisjuhlaa syvän rauhan tilassa, mutta ei mitenkään jähmettyneessä tilassa. Kirkolliskokous päätti viikko sitten 9.5.2019 muuttaa hiippakuntarajoja vastaamaan maakuntarajoja. Siihen nähden, että asia on puhtaasti hallinnollinen rajatarkastus, se herätti yllättävän paljon tunteita ja voimakasta retoriikkaa. Ehkä ainakin työntekijöille näyttää sittenkin olevan väliä, mihin hiippakuntaan kuuluu. Eniten vastustajia oli Tampereen ja Helsingin hiippakunnista. Yllättävää oli lopulta se, että päätös sai niinkin suuren kannatuksen. Ratkaisevassa äänestyksessä 77 edustajaa puolsi muutoksen hyväksymistä, vastaan äänesti 30.

Päätöksen taustalla oli kirkolliskokouksen toukokuussa 2017 tekemä linjaus, jossa se hyväksyi yhdessä tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä peräti 17 toimenpide-esitystä, joilla pyritään uudistamaan kirkon toimintaa ja hallintoa.

Uudistaminen ja kehittäminen on välttämätöntä monesta syystä: maailma muuttuu ja muutoksiin pitää osata sopeutua oikein. Jälkikäteen arvioituna toimeksiantoja tuli kuitenkin jonkinlaisessa uudistushurmoksessa tai -hypetyksessä kerralla liikaa. Lisäksi päätettiin keskusrahastomaksua alentamalla säästää peräti kuusi miljoonaa keskushallinnon ja hiippakuntien toiminnasta ilman, että samalla olisi päätetty, mihin ja missä suhteessa säästöt kohdennetaan, mihin jatkossa keskitytään ja mitä jätetään hoitamatta.

Joka tapauksessa hiippakuntarajoja koskeva muutos hyväksyttiin. Rajojen tarkastuksella pyritään selkeyttämään viranomaisten välistä yhteistyötä ja varmistamaan seurakuntien ja kuntien yhteistyön edellytyksiä. Lisäksi tavoitteena ovat luontevat yhteydet kolmannen sektorin toimijoihin ja maakunnallisiin viestimiin.

Muutos koskee myös Kuopion hiippakuntaa. Ensi vuoden alusta Kuopion hiippakuntaan kuuluvat Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Uudistuksessa Kuopion hiippakunta menettää seurakuntia. Pyhäjärven ja Vaalan seurakunnat siirretään Oulun hiippakuntaan, Konneveden ja Hankasalmen seurakunnat siirretään Lapuan ja Pieksämäen seurakunta siirretään Mikkelin hiippakuntaan.

Tuntuu haikealta luopua viidestä seurakunnasta, joiden ihmiset tuntuvat omilta ja rakkailta. Erityisen vaikealta tuntuu luopua Pieksämäen seurakunnasta, joka on suuri, tärkeä ja jossa toimii muun muassa Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Seurakuntaopisto. Ne kouluttavat työntekijöitä hiippakunnan seurakunnille ja koko kirkolle.

Tuomiokapituli linjasi omassa lausunnossaan, että kyse on valtakunnallisesta kokonaisratkaisusta ja rajojen tarkastuksesta. On asetettava kokonaisetu omien paikallisten tai alueellisten preferenssien edelle. Siksi se ei asettunut vastustamaan muutosta, vaan tyytyi siihen ja kannatti sitä.

Uudistuksen seurauksena hiippakunnan seurakuntien määrä laskee kolmella ja seurakunnan jäsenten määrä noin 14 000 kastetulla. Siksi myös Kuopion hiippakunnalle osoitettava budjettikehys tulee pienemään tulevina vuosina.

Toisaalta jotakin selkenee, kun kuuden maakunnan sijasta toimimme kolmen maakunnan alueella. Nyt on vahvistettava yhteyksiä maakunnallisiin toimijoihin Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Lisäksi Kuopion hiippakuntaan liitetään Tohmajärven ja Kiteen seurakunnat, jälkimmäisen mukana Rääkkylä tulee takaisin. On tärkeää, että toivotamme nämä seurakunnat lämpimästi tervetulleiksi hiippakuntaan. Olen alustavasti sopinut käynnistä loppiaispyhinä 5-6. tammikuuta 2020, jolloin myös toimitan jumalanpalvelukset Tohmajärvellä ja Kiteellä. Alkuvuoden aikana näiden seurakuntien työntekijät ja luottamushenkilöt voidaan kutsua tutustumiskäynnille Kuopion tuomiokapituliin.

Kuopion hiippakunta perustetiin siis 80 vuotta sitten tukemaan itä-suomalaisten ja erityisesti rajaseudun ihmisten henkistä, hengellistä ja siveellistä elämää, kuten perustamispäätöksessä todetaan. Tämä tehtävä on yhä voimassa. Tässä tehtävässä riittää yhä työtä.

Meillä on yhteisiä haasteita. Poismuutto pienentää seurakuntia ja heikentää niiden taloutta. Vielä paljon suurempi merkitys on sillä, että kasteiden määrä on vähentynyt ja uskonnollinen välinpitämättömyys hiljakseen kasvanut. Näiden kimppuun pitää käydä yhdessä.

Uudessa roll-upissa lukee Kuopin hiippakunta – yhteisellä matkalla. Se tuo mieleen, että seurakunnat kulkevat yhteistä matkaa. Seurakunnat ja tuomiokapituli kulkevat yhteistä hengellistä matkaa, jotta mahdollisimman moni voisi löytää uskon Jumalaan ja rakkauden lähimmäiseen elämää kannattelevaksi voimaksi. Tänään hiippakunnan juhlaistunnossa on tehty päätös myös peräti kuuden uuden papin vihkimisestä. Tuoreet papit tuovat iloa ja toivoa. Heidän läsnäolonsa on merkki siitä, että helluntaina syntynyt kirkko on elävä ja että Jumala itse yhä vaikuttaa keskellämme ja kutsuu uusia palvelijoita toteuttamaan tehtäväänsä.

Yhteistä matkaa meidän pitää tehdä alueen yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, jotta Itä-Suomi säilyy vireänä ja täällä asuvilla ihmisillä on hyvä elää. Tarvitaan yhteistyötä viranomaisten, kansanedustajien, yrittäjien, kansalaisjärjestöjen, tiedotusvälineiden ja muiden toimijoiden kanssa. Nyt käytäviin hallitusneuvotteluihin myös kirkkohallitus asetti omia tavoitteita ja yksi niistä on koko maan kehittäminen tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Ja kyllä hiippakunnan tehtävä on myös puolustaa positiivista uskonnonvapautta ja kirkon työn edellytyksiä hiippakunnassa ja koko Suomessa sekularistisia tendenssejä vastaan. Haluan kiittää tuomiokapitulin henkilökuntaa ja kollegion jäseniä yhteisestä matkasta ja itsensä antamisesta kirkon hengelliseen tehtävään hiippakunnassa. Se, että voimme työssämme säännöllisesti yhdessä rukoilla ja asettua Jumalan sanan alle, osoittaa, että emme ole vain työtovereita, vaan myös hengellisiä matkakumppaneita.

Sekä edellisessä että nykyisessä tuomiokapitulin toimintalinjauksessa on haluttu laittaa ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi painopisteeksi hengellisen elämän vahvistaminen. Minusta sen pitää olla näin – ei se voi olla toisin. Kuka muu sitä hoitaa, ellei kirkko. Se tarkoittaa, että tuetaan uskoa ja rakkautta, jumalanpalvelusta ja kirkollisia toimituksia, rukousta ja diakoniaa, kirkkomusiikkia ja sitoutumista kirkon lähetystehtävään.

Se ei tarkoita vetäytymistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, sillä evankeliumi kutsuu kantamaan vastuuta myös hyvän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisesta. Evankeliumilla on siis poliittinen ulottuvuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirkko liittoutuu yksien poliittisten puolueiden puolesta toisia vastaan.

Evankeliumi on nimittäin vanhempi kuin poliittiset puolueet. Kirkkona arvioimme politiikkaa ja puolueita nimenomaan kristillisen uskon ja järjen näkökulmasta. Suomessa kaikki puolueet arvostavat äidinkieltä, koulutusta ja opiskelua, rehellisyyttä ja lainkuuliaisuutta, ahkeruutta ja yritteliäisyyttä, köyhän asiaa, tasa-arvoa, vastuullista taloudenhoitoa ja luonnon kunnioitusta. Näitä kaikkia voidaan pitää luterilaisen reformaation suorina tai epäsuorina hedelminä ja niitä kunnioittavat monet uskonnottomatkin. Eri mieltä poliittiset puolueet ovat enemmänkin keinoista, miten vaikkapa ihmisten syrjäytymistä tai ilmastonlämpenemistä parhaiten ehkäistään. Näiden parhaiden keinojen etsimiseen luterilainen kirkko jättää mielellään tilaa luovuudelle, keskustelulle ja terveen järjen käytölle.

Näillä sanoilla tahdon tervehtiä ja kiittää kaikkia teitä rakkaita työtovereita itsensä antamisesta evankeliumin työhön Kuopion hiippakunnassa. Meidän työmme on lopulta Jumalan siunauksen varassa. Siksi tahdon rukoilla meidän kaikkien kanssa.

Herra Jumala, rakas taivaallinen Isä, uskon alkaja ja kaiken hyvän antaja. Sinun poikasi Jeesus Kristus on sanonut: ilman minua te ette voi mitään. Me köyhät syntiset tunnustamme, että ilman sinua me emme voi mitään. Sen tähden me rukoilemme nöyrästi. Herra, katso alas taivaasta ja näe tämä viinitarha, jonka oikea kätesi on istuttanut. Anna siunauksesi kaikille Kuopion hiippakunnan seurakunnille, niiden jäsenille, vastuunkantajille ja työntekijöille. Yhdistä meidät sinuun ja toinen toisiimme. Johdata meitä Pyhällä Hengelläsi niin, että kaikki mitä teemme, olisimme sinun tahtosi mukaista, heijastaisi sinun kunniaasi ja koituisi sielujen autuudeksi.

 

Jari Jolkkonen