Kiteen Pallo 30 vuotta

Tänään yhteisen ilomme ja juhlamme aihe Kiteen Pallo on pesäpallon todellinen suurseura: se on pelannut 30 vuotta, siis koko olemassaolonsa ajan, pesäpallon korkeimmalla sarjatasolla. Mitalejakin on seitsemän, joista kolme kultaista. Tämä on hämmästyttävä suoritus. Ja tänään olemme siitä iloisia ja ylpeitä, ei vain Kiteellä, vaan koko Pohjois-Karjalassa.

Kaksinkertaista iloa tuo se, että Kiteen Pallon superpesisjoukkue kuuluu kauden yllättäjiin, se on menestynyt tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin. Sami Mikkolanaho, Valentin Ikonen, Hannes Pekkinen, Elmeri Purmonen ja monet muut ovat tehneet hyvää tulosta. Minun isäni on pelannut yhdessä Elmeri Purmosen ukin, Esko kanssa. Minä olen pelannut yhdessä Elmerin isän, hyvän ystäväni Sami Purmosen, eikä Sami nyt suutu, kun sanon, että pojasta polvi paranee – ainakin nopeutuu. Myös Kiteellä pesäpallo kulkee usein isiltä pojille ja äideiltä tyttärille.

Juhlapäivänä on paikallaan kysyä, miksi Kiteen Palloa kannattaa juhlia, miksi sen pelaajia ja vastuunkantajia kannattaa kiittää, miksi sen toimintaa pitää yhdessä tukea?

Yksinkertaisesti siksi, että pesäpallon harrastaminen ja pelaaminen on hauskaa, se tuottaa iloa, ei vahingoniloa, vaan vilpitöntä iloa. Tämä yksin riittäisi juhlamme aiheeksi. Mutta pesäpalloa kannattaa tukea muistakin syistä.

Urheilu kehittää kehoa ja edistää ruumiin terveyttä. Se auttaa lapsia ja nuoria saamaan onnistumisen kokemuksia – niitä tarvitaan, jotta ihminen voisi kasvaa ehjäksi ihmiseksi. Kilpaurheilu auttaa myös kohtaamaan pettymyksiä ja kestämään epäonnistumisen kokemuksia. Sekin on äärimmäisen tärkeä elämäntaito, sillä ellet hallitse pettymyksen tunteita, joudut pian vaikeuksiin elämässä. Tässä asiassa Rantakenttä on opettanut minulle paljon. Kun 1980-luvulla kävimme Ilomantsista täällä pelaamassa Pirisiä, Varosia, Kaksosia ja muita kovia pelimiehiä vastaan, vain harvoin oli kotiin viemisinä sarjapisteitä.

Lopulta joukkueurheilu opettaa meille myötätuntoa ja toisen asemaan asettumista. Olemme vahvoja yhdessä. Pari viikkoa sitten Joensuun Mailan joukkue pelasi surunauhassa osoittaakseen myötätuntoa 17-vuotiaalle pelaajalle, joka yllättäen menetti isänsä. Tätä on joukkueurheilu parhaimmillaan: keskinäistä kantamista ja kannattelua. Siinä toteutuu apostoli Paavalin kehotus: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.

Kuopion hiippakunnan ja urheilevan yleisön puolesta haluan onnitella Kiteen Palloa ja kiittää sydämestäni sen talkoolaisia ja vastuunkantajia. Toivon ja rukoilen seuralle menestystä, iloa ja hyvän Jumalan siunausta.