Puhe Kerubi-stadionin käyttöön siunaamisessa Joensuussa 9.6.2018
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (+). Aamen.

 

Arvoisa pesäpalloväki, sisaret ja veljet Kristuksessa,

 

Joensuun Mailan D-tyttöjen äsken laulama Suvivirsi antaa sanat kiitollisuudelle. Siihen meillä on tänään paljon syytä. Tämän Suomen parhaimman pesäpallostadionin valmistuminen on monenlaisen rohkeuden ja yhteistyön hedelmä. Ensiksi tarvitaan Suomen parhaimpiin kuuluva huippujoukkue.

 

Mutta tarvitaan myös paljon muuta: innokkaita junioreita, sitoutuneita valmentajia, harjoituksiin kuskaavia vanhempia, ”tonikaksosia” ja muita tukirinkiläisiä, sponsoroivia yrittäjiä ja urheilulle suopeita kaupungin päättäjiä. Ja tarvitaan teitä kaikkia, kannustavaa pesäpalloyleisöä – eihän tänne kannata tyhjiä lauteita rakentaa! Siksi tämä päivä on yhteisen ilon ja kiitollisuuden päivä. Psalmin sanoin: ”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä!” (Ps. 118).

 

Kerubi-stadionin puuhamiehet ovat pyytäneet, että otamme tämän stadionin käyttöön ekumeenisesti siunauksin ja esirukouksin. Sillä halutaan muistuttaa, että parhaimmillaan joukkueurheilu tuo elämäämme monenlaista siunausta, erityisesti lapsille, mutta myös aikuisille. Harjoittelu vahvistaa ruumiin kuntoa.

Yhteiset pelit ja pelimatkat luovat lujia ystävyyssuhteita. Joukkueessa opimme ymmärtämään erilaisuuden arvon. Voitot ja onnistumiset vahvistavat itseluottamusta. Tappiot ja epäonnistumiset pakottavat kohtaamaan pettymyksen tunteita – tärkeä elämäntaito sekin. Yhteiset pelinsäännöt tuovat järjestystä. Ilman niitä emme tule toimeen urheilussa emmekä elämässä. Elämä on joukkuepeliä.

Piispa Jolkkonen Mehtimäellä. Kuva: Tiina Partanen Joensuun piispantarkastuksesta 2016.
Arvelen puhuvani kokemuksesta. Tällaista siunausta pesäpallo on tuonut myös minulle. Pelasin ensimmäisen sarjaottelun 9-vuotiaana Ilomantsissa, ja kaksi vuotta sitten Joensuun piispantarkastuksessa minut laitettiin ottamaan kiinni lyöjäjokeri Juha Niemen lyöntejä. Myönnän, että hirvitti. Selvisin vain yhdellä mustelmalla, lääkäriä ei tarvittu. Se tuntui melkein voitolta. Luulen, että suojelusenkelit joutuivat ylitöihin.

 

Tämä stadion kantaa nimeä Kerubi. Monelle joensuulaiselle sana tuo mieleen perinteikkään soittoruokalan Ilosaaressa. Tarkkaan ottaen stadion kantaa raamatullista nimeä, sillä Raamatussa on  kerubi viittaa enkeliin, peräti 91 kertaa. Muinaisessa assyrian kielessä sana tarkoittaa ”lähellä olevaa”. Kerubi on siis sellainen enkeli, joka on kaikkein lähimpänä Jumalaa ja joka jatkuvasti kiittää häntä, kaiken elämän antajaa ja kaiken hyvyyden lähdettä.

 

Ottaessamme käyttöön tämän Kerubi-stadionin siunauksin ja esirukouksin me kiitämme kaikkivaltiasta Jumalaa yhteisen työn hedelmästä ja koko elämän lahjasta. Toivon ja rukoilen, että Kerubi-stadion, nimensä mukaisesti, toisi meidät lähelle toisiamme, ei eroon toisistamme, vaan lähelle toisiamme. Olkoon tämän stadionin periaatteita reilu peli, vastustajan kunnioitus ja viaton ilo. Herra olkoon teidän kanssanne.