Puhe Ekumeenisen rukousviikon pääjuhlassa Kuopion tuomiokirkossa 17.1.2021

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kansainvälisellä ekumeenisella rukousviikolla eri kirkot ja niiden jäsenet rukoilevat kahdeksan päivää toistensa puolesta. Kristittyjen keskinäisen yhteyden puolesta. Ja koko maailman eheytymisen puolesta. Tämä on tärkeä hengellinen voimannäyttö kolmesta syystä.

Ensiksi Kristuksen tahdon vuoksi. Ekumeeninen rukousviikko on meidän yhteinen vastauksemme Kristuksen tahtoon. Hän itse rukoili, että hänen seuraajansa olisivat aina yhtä niin kuin Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä.

Toiseksi yhteisen todistuksen vuoksi. Kristuksen seuraajat tunnetaan siitä, että he rakastavat toisiaan ja pysyvät Isän Jumalan rakkaudessa, niin kuin Herramme sanoo. Meidän on nöyrästi tunnustettava, että tämä ei aina ole ollut totta. Keskinäinen riitely ja jakaantuminen heikentävät yhteistä Kristus-todistusta. Vastustajamme ei ole toinen kristitty, vaan uskonnollinen välinpitämättömyys, epäusko, ja niiden mukana usein luikerteleva epäluulo, katkeruus ja epätoivo. Näitä vastaan meidän pitää käydä, ei toisiamme.

Kolmanneksi maailman eheytymisen vuoksi. Tänään koko maailma tarvitsee rukousta aivan erityisellä tavalla. Maailma kärsii pandemiasta ja me kärsimme kristittyinä yhdessä maailman kanssa. Uutiskuvat Yhdysvaltojen syvästä jakaantuneisuudesta hätkähdyttävät, ja myös Suomessa olemme saaneet esimerkkejä siitä, kuinka aggressiiviset sanat poliitikkoja kohtaan verkossa purkautuvat nopeasti väkivallan teoiksi kadulla. ”Mitä suu puhuu, sitä sydän on täynnä.”

Myös median pitää arvioida omaa toimintaansa kysymällä, luoko se luottamusta vai epäarvostusta poliittista vastuuta kantavia kohtaan. Onkin paikallaan, että Yleisradio käynnisti viisivuotisen #hyvinsanottu-kampanjan, jolla pyritään korjaamaan aggressiivista keskustelukulttuuria.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistuttaa rukouspäiväjulistuksessaan osuvasti tämän viikon aiheesta:

”Rukouspäivät ekumeenisella rukousviikolla 18. tammikuuta ja ekumeenisella vastuuviikolla 24. lokakuuta tarjoavat mahdollisuuden itsetutkisteluun sekä rakkauden ja osallisuuden kokemiseen. Rukousviikko muistuttaa, että rakkaus ei näy vain puheissa, vaan teoissa. Vaikeina aikoina meidän sanamme ja tekomme punnitaan. Osallisuus on usein oman ja kanssaihmistemme vajavuuden kantamista.”

Sisaret ja veljet Kristuksessa. Pandemian kaltaiset vaikeat ajat herättävät väkisin kysymyksen kärsimyksen ongelmasta. Kysymys, miksi maailmassa on pahaa, on filosofinen, kun taas kristityille kysymys, miksi hyvä ja kaikkivaltias Jumala salli kulkutaudin kaltaista pahaa on teologinen.

Jotkut ovat ajatelleet, että pandemia on synnin oikeudenmukainen seuraus. Ympäristötietoisten kristittyjen joukossa on puolestaan esitetty, että pandemia on Jumalan suuri siunaus, koska lentoliikenne ja tehtaat käyvät vajaateholla. En pidä kumpaakaan vastausta erityisen toimivana.

Kristitty ei silti jää vastausta vaille. Kristus kutsuu meitä vaikeina aikoina rukoilemaan ja palvelemaan ja siten lievittämään hätää ja vahvistamaan toivoa. Näin kristityt ovat kokeneet alusta saakka.

Kristillinen kirkko oli Rooman valtakunnassa aluksi vainottu vähemmistö. 300-luvun alussa Kristus-usko oli kuitenkin valloittanut Rooman, ei painostamalla ja väkivalloin, vaan sisältä päin, valloittamalla ihmisten sydämet. Erityisen suuri merkitys oli tutkijoiden mukaan kulkutaudeissa.

Antiikin kulttuurissa epidemioissa pakenemista pidettiin järkevänä. Tätä mieltä oli esimerkiksi ”Ateenan ruttoa” kuvannut antiikin historioitsija Thukydides. Sairastuneet, jopa oman perheen jäsenet, jätettiin kuolemaan yksin, heitettiin kadulle tai karkotettiin kaupungista. Kuolleet kasattiin röykkiöihin ja jätettiin hautaamatta. Jo antiikin aikana ymmärrettiin immuniteetin syntyminen ja auttaminen jäi harvoille, jotka olivat selvinneet taudista.

Kristityt toimivat toisin. 200-luvun lopulla kirjoittanut Eusebios Kesarealainen kuvaa Aleksadriassa vuonna 259 riehunutta kulkutautia: ”Useimmat kristityt eivät säästäneet itseään, vaan pitivät yhtä, kävivät varomatta sairaiden luona, palvelivat heitä rakkaudella, hoitivat heitä Kristuksessa ja saaden usein toisista tartunnan erosivat mielellään tästä elämästä heidän kanssaan.”

Vainajia ei pidetty pelkkänä biomassana, vaan heidät haudattiin arvokkaasti. Sillä oli tietenkin hintansa. Eusebios kertoo: ”He ottivat pyhien ruumiit käsiinsä ja syliinsä, painoivat heidän silmänsä umpeen ja sulkivat heidän suunsa, kantoivat heidät hartioillaan, panivat heidät kuntoon, puristivat heitä ja syleilivät heitä, pesivät heidät ja käärivät heidät. Vähän ajan päästä tuli tämä sama heidän itsensä osakseen, kun jälkeenjääneet aina pitivät huolta ennen heitä poismenneistä.” Kyse ei ollut vain eturyhmäetiikasta. Esimerkiksi piispa Cyprianuksen mukaan tällainen palveleva rakkaus pitää kohdistaa omien lisäksi kaikkiin ihmisiin.

Vaikka kuvauksesta karsitaan omien ihannointi ja vastustajien moitiskelu, se näyttää saavan tukea antiikin muista lähteistä, myös vastustajien kirjoituksista.

Amerikkalainen sosiologi Rodney Stark onkin esittänyt, että kristittyjen uhrautuva huolenpito köyhistä ja sairaista erityisesti kulkutautien aikana vaikutti merkittävästi kristinuskon läpimurtoon antiikin Roomassa. Jeesus Nasaretilaisen opetukset johtivat palvelevaan rakkauteen ja usko hänen ylösnousemukseensa selittää kristittyjen halveksivan suhtautumisen omaan kuolemaan.

Sisaret ja veljet. Nykyaikana lääketiede on kehittynyt ja meillä on – Jumalalle kiitos – maailman parhaimpiin kuuluva terveydenhuoltojärjestelmä. Aivan yhtä tärkeää on, että ketään, olipa hän sairastunut tai terve, nuori tai vanha, ei jätetä yksin. Kristittyjen yhteinen tehtävä on kantaa kärsiviä, lievittää heidän tuskaansa ja tuoda elämään tulevaisuus ja toivo, joka meillä on Jumalassa.

Myötätunnon ja huolenpidon rinnalla tarvitaan rukous. Siitä muistuttaa myös Tasavallan Presidentti kehottaessaan kaikkia kirkkoja ja niiden jäseniä rukoukseen omassa rukouspäiväjulistuksessaan:

”Rukouspäivänä kirkot rukoilevat rauhaa ja terveyttä maailmaan, rakkautta ja osallisuutta ihmisten välille ja varjelusta koko luomakuntaan. Rakkaus synnyttää empatiaa, solidaarisuutta ja hyviä tekoja lähimmäisten elämään. Rukouspäivänä saamme jättää koko maailman ja oman elämämme Korkeimman suojaan.”

Toivotan meille kaikille hyvän Jumalan siunaamaa ekumeenista rukousviikkoa