Pääsiäisyön messusta

Äkkiä ajatellen tuntuu ristiriitaiselta laulaa kirkossa keskellä pimeää yötä, että ”nyt se suuri päivä koitti, armon päivä valkeni.” Eihän pimeän yön keskellä voi laulaa siitä, että päivä on valjennut. Mutta näin pääsiäisyön messussa lauletaan. Ja hyvä, että lauletaan. Sillä pääsiäisyönä, pimeässä ja masennuksessa, tapahtui jotakin, joka loistaa kuin kirkas päivä.

Pääsiäisyön messusta on tullut minulle hyvin rakas juhla, sellainen, josta ei malta jäädä pois. Olen saanut olla viettämässä sitä sekä seurakuntalaisena kirkon penkissä että pappina alttarilla. Rakkaita ovat muistot, jolloin sain toimittaa pääsiäisyön messua yhdessä vaimoni kanssa, kun hän toimi pappina helsinkiläisessä Roihuvuoren seurakunnassa.

Pääsiäisyön messu alkaa oikeastaan haudalta, siis vähän haikeissa tunnelmissa. Kristus on kuollut, kirkko on pimeä ja alttari on verhottu mustaan. Olemme kuin entiset Emmauksen tien kulkijat, murheissamme siitä, että ovat surmanneet viattoman Jumalan miehen.

Vähitellen valo lisääntyy, kun pääsiäiskynttilä sytytetään ja siitä lähtevä valo leviää seurakuntalaisten käsissä oleviin kynttilöihin. Pienet liekit tuovat lämmintä valoa pimeän keskelle. Jumalanpalveluksen johtaja laulaa pääsiäisen valosta: ”Ylistä koko luomakunta, Suuren kuninkaan valo loistaa ympärilläsi. Tämä on se yö, jona Jumalan kirkkaus karkottaa synnin pimeyden. Tämä on se yö, jona rangaistuksemme on poistettu, syyllisyytemme sovitettu, syntisille annettu viattomuus ja sureville ilo. Tänä siunattuna yönä sinä sovitit maailman itsesi kanssa. Valaiskoon meitä pääsiäisen kirkkaus, ylösnoussut Herramme Jeesus Kristus, joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen.”

Pian hämärä kirkko valaistaan ja alttari puetaan valkoiseen juhla-asuun. Papisto vaihtaa surun värit valkoiseen juhla-vaatteeseen ja kiirastorstai-iltana vaienneet urut puhkeavat kiitokseen, kun kaikki laulavat ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa”. Jokainen aisti käsittää: nyt on tapahtunut jotakin ainutlaatuista. Nyt on yön keskelle koittanut kirkas päivä, armon päivä. Nyt ovat muistoseurat vaihtuneet kiitosjuhlaan, nyt on Kristus noussut kuolleista ja avannut minulle ja sinulle tien Jumalan yhteyteen ja ikuiseen iloon.

Pääsiäisyön messu huipentuu kasteen muistamiseen ja ehtoollisen viettoon. Muistamme kastetta, jossa hyvä Jumala on jo ottanut meidät rakastavaan yhteyteensä ja tehnyt meidät osalliseksi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Ehtoollisen leivässä ja viinissä kohtaamme ylösnousseen Kristuksen ja saamme hänen läsnäolostaan voimaa elää uskossa ja rakkaudessa.

Pääsiäisyön messussa arka uskokin voi saada kosketuksen pyhyyteen. Ehkäpä minäkin, uskossa horjuva ja elämässä kompasteleva, saan olla osallinen Kristuksen voitosta. Pääsiäisyön messu on takana, mutta pääsiäisen juhlailo on vasta alkanut. Sitä juhlimme kirkkovuodessa aina helluntaihin saakka. Kantakoon pääsiäisen ilo myös sinua tänään. Eihän Kristus kuollut ja ylösnoussut kivien ja kantojen takia, vaan sinun ja minun vuokseni.

Virsi 84 sopii hyvin pääsiäisen yöhön siksi, että juuri keskellä yötä on hyvä laulaa armon päivän koitosta. Juuri keskellä kuolemaa on hyvä laulaa Kristuksen voitosta. Ehkä siksi olen alkanut toivoa, että tuo virsi laulettaisiin myös silloin, kun minua lasketaan haudan pohjalle. Eikä yhtään haittaa, että virren toisessa säkeistössä helvetti ja kuolema saavat kuulla naurun: voiman Kristus ryösti teiltä, synnin kahleet särki meiltä.