Piispa Jari Jolkkosen puheenvuoro Gloria Patri -juhlaturnauksen symposiumissa Helsingissä 31.8.2012

Muistatteko, arvoisat kuntoilijat ja ”liikuntapalvelujen kuluttajat”, mitä teidän lapsuudessanne kysyttiin, kun kokoonnuttiin yhteen jonkun kotiin tai pihalle? Meidän poikaporukassa oli aika usein tapana kysyä: ”Mitä pelataan?”

Oletteko huomanneet, mitä nykyisin varsinkin nuoret pojat kysyvät toisiltaan, kun he kokoontuvat jonkun kotiin? Nykyisin kysymys kuuluu: ”Mitä pelejä sulla on?”

Kysymykset ”mitäs pelataan” ja ”mitäs pelejä sulla on” ovat melkein samanlaisia. Silti niiden välillä on ero. Toisessa kutsutaan pelaamaan jalkapalloa, pesäpalloa, katukorista, salibandyä, lätkää ja niin edelleen. Toisessa kutsutaan pelaamaan semmoisia asioita kuten Total War Battles, World of Warcraft, Call of Duty: Modern Warfare ja Stars Wars Battlefront. Englannin opettaja iloitsee, liikunnan opettaja kärvistelee.

Tarkoitukseni ei ole tässä alkaa demonisoimaan tietokonepelejä. Silti nuo kaksi erilaista kysymystä kuvaavat osuvasti ruumiin kulttuurissa ja yhdessä olemisen tavoissa tapahtuneita muutoksia. Sadassa vuodessa ihmisten eri medioiden kulutukseen käyttämä aika on kaksinkertaistunut 25 vuoden välien. Viimeisen 10 vuoden aikana räjähdysmäinen kasvu on tapahtunut nimenomaan tietokonepelaamiseen käytetyssä ajassa. Koska vuorokaudessa on yhä 24 tuntia, on selvää, että käytämme aikamme toisin kuin aiemmin. Onko tietokonepelaaminen pääsemässä niskan päälle?

Tällä muutoksella on vaikutusta ruumiin kulttuuriin ja yhteisöllisyyteen. On eri asia pelata jalkapalloa yhdessä kentällä kuin yksin tietokoneen näppäimistöllä. On eri asia katsoa toista kasvoihin pelikentällä kuin tuijottaa yhdessä tietokoneruutua. On eroa siinä, potkaiseeko kansanedustaja Antti Kaikkonen minua oikeaan nilkkaan futiskentällä tulevassa ottelussa vai ampuuko hän minut tietokoneruudulla – uskokaa tai älkää, potku nilkkaan on minusta paljon hauskempaa. Fyysiseen pelaamiseen kuuluu ruumiillinen rasitus ja yhteisten pelinsääntöjen sopiminen, tietokonepelaamisessa liikkuvat silmämunat ja eikä pelinsääntöjäkään tarvitse sopia, ne kun ovat koneen määrittelemiä.

Väitteeni on tullut jo selväksi. Käsitykseni on, että fyysinen pelaaminen yhdessä kehittää ruumistamme, siis sekä verenkiertoelimistöä ja lihaksistoa että aivoja ja kognitiivista kehitystä, paremmin kuin tietokonepelaaminen.

Väitän myös, että ruumiin terveyden lisäksi liikunta parhaimmillaan ja oikein ”käytettynä” kehittää myös yhteisen elämän taitoja. Se vahvistaa itsetuntoa, auttaa kestämään pettymyksiä, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja ehkäisee syrjäytymistä. Siitä muistuttavat kirkon 10 teesiä liikunnasta. Niitä on hiottu yhdessä kirkon ja liikuntajärjestöjen yhteisessä neuvottelukunnassa. Ne ovat kirkon kädenojennus urheiluväelle, liikuntakulttuurille ja urheiluyhteistyölle.

Lähtökohtana on se vakaumus, että ruumis on Jumalan luoma ja että siitä on pidettävä hyvää huolta. Tämä ei ollut ollenkaan itsestään selvää. Varhainen kristinusko joutui ratkaisemaan, miten se suhtautuu ruumiillisuuteen. Antiikin Kreikan uskonnollis-filosofisista perinteistä sille tarjottiin ruumisvihamielistä käsitystä, jonka mukaan vain sielu on arvokas ja ruumis pelkkä lumppuvaate, vain sielu on Jumalan luoma ja ruumis perkeleellistä alkuperää, vain sielu tulee pelastumaan ja ruumis joutaa tuhoutua. Kirkko torjui tällaisen gnostilaisen dualismin. Raamatun luomiskertomuksen pohjalta se vakuuttui, että ruumis on Jumalan luomus ja Pyhän Hengen temppeli, josta on pidettävä yhdessä hyvää huolta. Siksi myös ruumiillista hätää kärsivistä köyhistä ja nälkäisistä on pidettävä huolta. Tästä ruumismyönteisestä vakaumuksesta pidämme yhä kiinni. Tätä ruumismyönteistä lähtökohtaa heijastelevat myös kirkon 10 teesiä liikunnasta. Ne toimivat muistisääntönä urheilijoille, kuntoilijoille, valmentajille, erotuomareille ja katsomossa istuville kannustajille.

1.Olet ihminen, olet arvokas.

2. Huolehdi liikunnasta ja terveydestä – hoidat Jumalan hyviä luomislahjoja.

3. Tue lapsen ja nuoren kasvua henkisesti, hengellisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti.

4. Olet mallina lapsille ja nuorille – kanna kasvatusvastuusi!

5. Tunnista oikea ja väärä.

6. Hyväksy epäonnistuminen – osoita arvostusta myös katsomossa.

7. Tavoittele voittoa – iloitse menestyksestä.

8. Opi toisen ihmisen kunnioittamista liikunnan ja urheilun kautta.

9. Iloitse liikunnasta – nauti yhdessäolosta.

10. Liikunta on jokaisen oikeus.