Miksi pelätä hyvää miestä?

Pääsiäisviikon Raamatun lukukappaleet puhuvat Ylösnousseen Kristuksen ja hänen seuraajiensa välisistä kohtaamisista. Odottaisi, että nämä kohtaamiset olisivat varauksetta iloisia. Luukkaan evankeliumissa kuitenkin kerrotaan, että opetuslapset ”pelästyivät suunnattomasti”. Niinpä Jeesuskin kysyy: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä.”

Oikeastaan aika usein Raamatun kohtaamis-kertomuksissa, niissä joissa kuvataan ihmisen ja Jumalan tai hänen sanansaattajansa kohtaamista, ensimmäinen puhuttelu Jumalan puolelta on: ”Älkää pelätkö”. Ajatellaanpa vaikka Mariaa, jolle enkeli ilmoitti raskaudesta tai paimenia Betlehemin kedolla. Niissäkin ihminen on peloissaan. Enkelin täytyy aloittaa: ”Älä pelkää, minulla asiaa. Älkää pelätkö, minulla on hyviä uutisia.”

Minusta tuntuu, että tämä on totta myös tänään. Ja aivan erityisesti tänään. Voisi odottaa, että nykyisin ihmiset tervehtivät ilolla sanomaa Vapauttajasta, Köyhien ystävästä, Syntien sovittajasta ja Kuoleman voittajasta. Mutta varsinkin Euroopassa asia on usein päinvastoin. Monet pelkäävät Kristusta, vähän niin kuin pitkäperjantain jälkeen lukkojen taakse käpertyneet opetuslapset. Monet näyttävät kuvittelevan, että Kristus riistää ihmiseltä itsemäärämisoikeuden, siis oikeuden oman järjen tai eettisen harkinnan käyttöön.

Tekisi mieli kysyä nykyajan uskontokriitikoilta Ylösnousseen Jeesuksen sanoin: ”Miksi te olette noin kauhuissanne?” Olisi paikallaan kysyä nykyajan agnostikoilta, kuten Jeesus opetuslapsiltaan: Miksi teidän mieleenne nousee turhia epäilyksiä?

Eihän Ylösnoussut Kristus vangitse, vaan vapauttaa. Eihän Syntisten ystävä surmaa, vaan antaa elämän. Eihän Kuoleman voittaja vie kadotukseen, vaan taivaan iloon. Mikä teihin on mennyt, kun näin hyvää miestä pelkäätte? Mikä meihin on mennyt, kun emme uskalla iloita Kristuksen ylösnousemuksesta ja seurata?

Tietenkin on niin, että monet Ylösnousseen seuraajat ovat eläneet kelvottomasti tai puhuneet sopimattomia. Ihmisiin on helppo pettyä ja loukkaantua, myös Ylösnousseen seuraajiin. Mutta ei Kristus tullut täydellisiä ihmisiä varten, vaan sairaita, kompastelevia, tavallisia syntisiä varten.

Miten vastaamme nykyihmisen aristeluun, mitä sanomme omille Kristus-peloillemme? Yksi vaihtoehto olisi piirtää eteemme kiltti ja tyhjänpäiväinen kiiltokuva-Kristus, joka vain siunaa kaikki oikukkaat mielihalumme. Mutta se ei olisi rehellistä, sillä Kristus ei ole sellainen. Meidän ei pidä vääristää Kristusta, vaan luopua omista vääristyneistä peloistamme ja ennakkoluuloistamme. Meidän ei pidä keksiä keino-Kristusta, vaan etsiä hänen aitoja ja oikeita kasvojaan – sillä juuri aito Kristus, sellaisena kuin hän tulee luoksemme evankeliumin kertomuksissa ja alttarin sakramentissa, juuri aito Kristus voi tuoda meidän ilon, rauhan ja kiitollisuuden.

Yhä sopii meillekin se, mitä apostoli kirjoitti kaksi tuhatta vuotta sitten Timoteukselle: ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen. Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on.” Tästä ilossa ja luottamuksessa sinäkin saat tänään elää.

”Ylösnoussut Kristus, tänä aamuna kiitämme sinua hyvyydestäsi. Kuolemallasi sovitit meidät Isän kanssa ja ylösnousemuksella avasit meille taivaan. Kiitos että kasteessa olet ottanut meidät pelastavaan yhteyteesi ja tehnyt osalliseksi voitostasi. Vapauta meidät turhista peloista ja ennakkoluuloista. Lahjoita meille ilo ja kiitosmieli. Auta meitä todistamaan sinun ylösnousemuksestasi sanoin ja teoin, niin että koko maailma oppisi tuntemaan hyvyytesi ja löytäisi levon sinussa. Aamen.”