Leipäsunnuntai

4. paastonajan sunnuntai (Laetare)

Joh. 6: 48-58

Jeesus sanoi:
    ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
    Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

Rakkaat sanankuulijat Iisalmen kirkossa

Tätä pyhää kutsutaan leipäsunnuntaiksi – sympaattinen nimi, eikö totta! Nimi johtuu siitä, että leipäsunnuntain evankeliumissa muistetaan, kuinka Kristus, hyvä Vapahtajamme, puhui itsestään Elämän leipänä: ”Minä olen elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se joka syö tätä leipää elää ikuisesti.” Usein Leipäsunnuntain myös muistetaan, kuinka Jeesus ruokki Galilean järven rannalla 5000 nälkäistä ihmistä, ja osoitti siten hyvyyttä nälkäisille ja köyhille, siis niille, jotka tarvitsivat konkreettista leipää ruumiin ruoaksi.

Mutta mitä Jeesuksen puhe leivästä oikein tarkoittaa?

Siihen vastaa kauniilla tavalla virsi 59, joka on myös tämän sunnuntain graduaali eli päivän virsi. Pyydän, että otatte sen nyt esille. Se on hieno virsi siinäkin mielessä, että sen säkeistöt heijastavat jumalanpalveluksen osia, siis myös tämän yhteisen messun eri osia.

Tarkemmin ajatellen tähän virteen on tiivistetty koko Iisalmen seurakunnan tehtävä.

Ensimmäisessä säkeistössä puhutaan leivästä sanan yksinkertaisessa ja konkreettisessa merkityksessä. Pyydän kuoronjohtajaa, että kuoro laulaa meille ensimmäisen säkeistön.

”Leipää, pelloilta maan, ruumiin ruoaksi saamme, nälästä varjele Herramme, siunaa kylväjät maamme.”

Ensimmäisessä säkeistössä kiitetään siitä leivästä, jonka hyvä Jumala kasvattaa pelloilla ja jolla hän ruokkii ruumiimme ja jota Kokkosen leipomossa myydään. Jumala on luonut meidät ruumiillisiksi olennoiksi ja tahtoo pitää huolta myös kehostamme. Emme yksinkertaisesti voi elää ilman ravintoa.

Suomessa ei ole pula leivän määrästä, ruokaa riittäisi kyllä kaikille. Suomessa ei siis kenenkään pitäisi kantaa leipähuolia, eikä varsinkaan nähdä nälkää. Mutta niin se vain on, että meidänkin keskellämme, myös Iisalmessa, monet joutuvat elämään niukkuudessa, jopa nälässä. Erityisesti diakonit kohtaavat näitä ihmisiä: työttömiä, mielenterveyskuntoutujia, yksinhuoltajia, masentuneita ja niin edelleen. Kun ihminen menettää työnsä ja toimeentulonsa, hän joutuu ahtaalle. Miten voin ruokkia itseäni ja niitä, jotka ovat vastuullani, jos minulla ei ole toimeentuloa?

Se, että Suomessa monet joutuvat kärsimään leipähuolista, kertoo yhteisestä epäonnistumisesta. Emme saa pitää normaalina sitä, että yhdet uupuvat työkuorman alle ja toiset ovat työtä vailla. Emme saa tottua siihen, että jotkut jäävät tai jätetään yksin. Jokainen tarvitsee leipää ja keskinäistä yhteyttä. Jokainen tahtoo tulla sekä ravituksi että nähdyksi. Siksi Iisalmen seurakunnan yhteinen tehtävä, teidän tehtävänne, itse Kristuksen omaan esimerkkiin perustuva tehtävä on pitää huolta toisista niin, että jokainen tulee ruokituksi ja että jokainen voisi kuulua johonkin porukkaan.

Toinen säkeistö puhuu leivästä toisessa merkityksessä: se puhuu taivaallisesta leivästä, siis Jumalan sanasta, sen voimasta ja sen lupauksista. Laulamme nyt yhdessä toisen säkeistön:

”Leipää taivaasta tuot, meille itsesi annat. Sanasta elämän voimaa jaat, halki kuoleman kannat.”

Jumalanpalveluksen toisessa osassa, alkumenojen jälkeen, luetaan pyhää Raamattua ja pohditaan sen ajankohtaista merkitystä saarnassa. Jumalan sana kertoo, kuka Jumala on, mitä hyvää hän on tehnyt, miten hänen pelastavaan yhteyteen voi päästä ja miten eletään hyvää ja pyhää elämää hänen rakastavassa yhteydessä. Tämä leipä, siis taivaan leipä, Jumalan sana, ei ruoki vain ajallista ruumista, vaan se synnyttää uskon Jumalaan, joka ylittää kuoleman ja vie iankaikkiseen elämään. Niinhän toisessa säkeistössä lauletaan: ”halki kuoleman kannat.”

Niin Iisalmen seurakunnan kuin jokaisen kristityn hengellinen elämää on yksin Jumalan sanan varassa. Sen varassa on kaikki. Toivon, että aina sinne, missä seurakunta kokoontuu ja järjestää toimintaa, tuodaan tavalla tai toisella häivähdys Jumalan elävästä sanasta – virren kautta, Raamatun lukukappaleen tai lyhyen puheen kautta. Sillä niin kuin virsi kertoo, sanansa välityksellä Jumala antaa meille itsensä, jakaa voimaa ja tekee osalliseksi pelastuksesta.

Kolmannessa säkeistössä puhutaan ehtoollisen leivästä, siis alttarin sakramentista. Se on jumalanpalveluksen kolmas osa, messun huippu. Siinä tavallinen, arkinen leipä ja taivaallinen leipä eli Jumalan sana yhdistyvät. Pyydän kuoroa laulamaan kolmannen säkeistön:

”Leipää alttarin myös syömme keskellä matkaa. Väsyneet sielumme elpyvät, jälleen jaksamme jatkaa.”

Ehtoollisen leivässä on läsnä Kristuksen todellinen ruumis. Ehtoollisen leivässä hän lahjoittaa meille itsensä, armonsa, rakkautensa ja kaikki hyvät lahjansa. Jeesus puhuu päivän evankeliumista asiasta hätkähdyttävän konkreettisesti: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä, hänellä on ikuinen elämä.” Siksi ehtoollinen on messun huippukohta, ja siksi ehtoollisjumalanpalvelus on koko Iisalmen seurakunnan hengellinen sydän.

Ehtoollisella ei jaeta vain leipää, Kristuksen ruumista, vaan myös pyhitetty viini, Kristuksen veri. Miksi? Raamatussa leipä on Jumalan siunauksen vertauskuva. Leipä kuvaa kaikkea sitä hyvyyttä, jota Jumala antaa, kaikkea sitä, mitä hän lahjoittaa. Malja taas on usein kärsimyksen malja. Muistatte, mitä Jeesus rukoili Getsemanessa. ”Isä, jos mahdollista, ota minulta pois tämä malja”, siis kärsimyksen malja. Kun me kohta polvistumme tuohon ehtoollispöytään ja jaamme saman leivän ja saman maljan, me jaamme myös ilot ja surut. Ehtoollinen kutsuu siis teitä iisalmelaisia keskinäiseen myötätuntoon jakamaan kaikki voitot ja tappiot, kaikki onnistumiset ja kompuroinnit ja tekemään niistä yhteisiä.

Neljäs säkeistö tekee kysymyksen: miksi Jumalan leipää, siis konkreettista leipää eli ravintoa ja taivaallista leipää eli Jumalan sanaa, ei riitä merien taa? Miksi leipä on niin epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti jakaantunut Suomessa ja maailmassa? Laulamme yhdessä neljännen säkeistön:

”Leipää merien taa, eikö kaikille yllä? Kristityt, Isämme leivästä, heille riittäisi kyllä.”

Neljäs säkeistö puhuu siis kansainvälisestä diakoniasta ja lähetyksestä, joka on myös Iisalmen seurakunnan tehtävä. Se kehottaa siis meitä kristittyjä jakamaan omastamme niin, että kaikki ihmiset lähellä ja merien takana voisivat päästä osalliseksi sekä leivästä että taivaan leivästä. Joskus sanotaan, että meidän suomalaisten on pidettävä huoli vain omistamme. Kristillinen kirkko ei voi tyytyä tähän, ei myöskään Iisalmen seurakunta. Maailmassa on 800 miljoonaa naista ja lasta, jotka kärsivät nälästä ja aliravitsemuksesta. Vaikka emme voi auttaa heitä kaikkia, meillä on kuitenkin Kristuksen antama lähetys- ja auttamistehtävä viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan ja myös auttaa mahdollisimman monia apua tarvitsevia. Tavallaan neljäs säkeistö puhuu kolehdista: sitähän me keräämme messussa siksi, että voisimme jakaa leipää ja Jumalan sanaa kaikille ihmisille.

Viimeinen säkeistö puhuu siitä, mihin jumalanpalvelus meidät lähettää, nimittäin kaikkien kristittyjen lähetystehtävästä. Laulamme nyt viidennen säkeistön:

”Leipää taivaasta jaa, Kristus, lihaksi tullut! Kuuluta kauttamme kaikille: Riemuvuosi on tullut”

Jumalanpalvelus päättyy siunaukseen ja lähettämisen sanoihin: Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herra iloiten. Viimeinen säkeistö kehottaa meitä viemää riemuviestiä siitä, että Kristuksessa meillä on toivo, olipa osamme miten vaikea tahansa. Siksi toivon, että viimeisen lähetyssäkeistön hengessä myös Iisalmen seurakunta suuntautuu rohkeasti ulospäin, antaa uskon näkyä ja kutsuu ihmisiä Jumalan rakastavaan yhteyteen ja seurakunnan yhteyteen.

Minun mielestäni viimeinen säkeistö puhuu myös esimausta. Se pyytää, että Jumala jakaisi meille taivaallista leipää ja antaisi meille jo esimakua siitä ilosta, joka meillä on Jumalan luona taivaassa.

Taivaan iloon huipentuu myös se yhteinen usko, jota tunnustamme jokaisessa jumalanpalveluksessa. Nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme.