Piispa Jari Jolkkosen saarna Tuomasmessussa 24.3.2013 Alavan kirkossa

Rakkaat palmusunnuntain juhlijat Alavan kirkossa,

Minulla on tänään oikeastaan mielessä vain yksi sana, vieläpä vaatimaton, lyhyt ja tavallinen sana. Ja se sana on ”tie”. En nyt tarkoita Kuusamoon vievää viitostietä enkä Suonenjoelle vievää ysitietä, vaan tietä sanan toisenlaisissa merkityksissä.

Ensiksi tie on yksi ihmiselämän kauneimpia ja osuvimpia vertauskuvia. Ihmiselämää on verrattu tiehen varmaan kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Lapsena elämämme on vähän kuin bussissa matkustamista. Muut päättävät minne mennään ja matkaa tehdään – parhaimmillaan – yhdessä, vanhempien tai koulukavereiden kanssa, usein myös heidän ehdoillaan. Vähitellen saamme yhä enemmän vastuuta. Tulemme tien risteyksiin, joissa on itse tehtävä valintoja. On tehtävä valintoja vaikkapa kouluaineissa, opiskelupaikassa, työpaikkojen välillä ja niin edelleen. Monet näistä valinnoista ovat poissulkevia. Elämän risteyskohdissa on valittava kahden tien välillä, ei voi kulkea eri suuntaan vievää tietä. Puolison ja ammatin valinta ovat ehkä suurimpia valintoja elämämme tiellä. Joka päivä joudumme myös tekemään lukemattomia eettisiä valintoja, joista kannamme vastuuta itsellemme, lähimmäisillemme ja Jumalallemme.

Tyypillistä meille ihmisille on se, että haluamme tiemme kulkevan noususuunnassa. Toivomme, että palkka nousee, sosiaalinen arvostus nousee ja onnellisuuden määrä nousee. Toimittaja toivoo pääsevänsä uutispäälliköksi ja sitten päätoimittajaksi. Urheilija tahtoo piirinmestariksi, sitten suomenmestariksi ja lopulta euroopan- ja maailmanmestariksi. Upseeri toivoo saavansa ylennyksen kapteeniksi ja sitten majuriksi, ja niin edelleen. Alennus työasemassa, palkassa tai sotilasarvossa tuntuu vaikealta ja kohtuuttomalta, jopa nöyryyttävältä. Ja sellaista käytetään usein rangaistuksena jostakin rikkeestä tai rikoksesta.

Tänään palmusunnuntaina meidän eteemme ratsastaa mies, joka on myös tiellä. Mutta hän on toisenlaisella tiellä. Tämän päivän aihe on Kunnian kuninkaan alennustie. – Tänään meidän luoksemme ja vierellemme tulee siis mies, jonka suunta on ylhäältä alas, helposta vaikeaan, kunniasta kärsimykseen ja häpeään.

Meidän kirkkomme liturgiassa on monia osia suoraan Raamatusta, esimerkiksi Isä meidän –rukous, Herran siunaus ja kolme hymniä, siis Kunnia, Pyhä ja Jumalan Karitsa-hymnit ovat suoraan Raamatusta. Tänään epistolatekstissä on hymni, joka on ilmeisesti aivan ensimmäisiä kristittyjen jumalanpalvelushymnejä, kiitoslauluja. Se on niin hieno, että olisi mukavaa, jos se toistuisi joka pyhä. Mutta onneksi se toistuu edes jokaisena palmusunnuntaina. Aluksi Paavali kehottaa nöyryyteen kirjoittamalla: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” Ja sen jälkeen hän lainaa ensimmäisten kristittyjen jumalanpalvelushymniä, joka kertoo Kunnian Kuninkaan alennustiestä ja se kuuluu näin:

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”

Siis kolme vaihetta. Ensin Kristuksella on Jumalan muoto, hän on ylhäällä Jumalan luona ja osallinen Jumalallisesta luonnosta. Mutta hän ei jää taivaan kunniaan ja ylhäisyyteen, vaan alentaa itsensä. Hänellä on Jumalan muoto, mutta hän ottaa orjan muodon, syntyy ihmiseksi ja suostuu ristin tielle osoittaakseen meille Jumalan hyvyyden ja pelastaakseen meidät. Hän suostuu kärsimään ja kuolemaan tehdäkseen meidät osalliseksi sovituksesta ja myös antaakseen meille esimerkin.

Ja tästä seuraa lopulta kolmas vaihe, korotus. Hymnissä lauletaan: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.”

Kunnian kuninkaan alennustie on hyvin konkreettisella tavalla kuvattu tässä Alavan kirkossa. Perinteisesti kirkkorakennuksessa alttari rakennetaan muuta tilaa korkeammalle niin, että sinne noustaan muutama porrasaskelma. Kyse ei ole näkyvyydestä, vaan symboliikasta: kun nousemme portaita alttarille ja ehtoollispöytää, kohoamme kohti Jumalan taivasta, saamme esimakua taivasten valtakunnasta ja Jumalan kirkkaudesta. Mutta täällä Alavassa tie kulkee toisinpäin, niin kuin Kunnian kuninkaan alennustie. Täällä Kristus tulee konkreettisesti alaspäin, tälle alttarille leivässä ja viinissä. Ja myös me kävelemme alaspäin kohtaamaan hänet tällä alttarilla.

Toinen konkreettinen kuva Kristuksen alennustiestä on Jumalan Karitsa –hymnin sävelmä kirkkokäsikirjassa. Sitä ehkä harvemmin täällä Tuomas-messussa lauletaan, mutta päiväjumalanpalveluksessa se on osa toista sävelmäsarjaa. Siinä ensimmäisen säkeen sävelkulku kuvaa tietoisesti Jumalan Karitsan alennustietä: ”Jumalan Karitsa” (Iaulaen). Toinen säe kuvaa kantamista, ja siksi siinä on pitkiä säveliä: ”joka kannat maailman synnin”. Kolmas säe on ihmisen arka, harras, vähän tuskainenkin pyyntö: ”armahda meitä”. Ja sama toistuu. Kristuksen alennustie: ”Jumalan karitsa”. Synnin kantaminen: ”Joka kannat maailman synnin”. Harras pyyntö: ”Armahda meitä”. Kolmannella kerralla sama toistuu, mutta pyyntö päättyy pitkiin säveliin, jotka kuvaavat Kristuksen tuomaa rauhaa ja sovintoa: ”Anna meille rauhaa”.

Mitä tämä kaikki merkitsee meille? Kristittyjä kutsuttiin jo apostolien aikana ”tien kulkijoiksi”. Kristitty on se, joka kulkee tiellä ja seuraa Kristusta. Jos meidän Herramme tie kulkee ylhäältä alas, kuinka meidän tiemme voisi olla toisenlainen? Tämä Kristuksen alennustien seuraaminen tulee hyvin konkreettiseksi juuri paaston aikana ja pääsäisen juhla-aikana.

Tuhkakeskiviikon messussa jumalanpalvelusta johtava pappi esittää kutsun tielle näillä sanoilla: ”Kristityt ovat varhaisista ajoista asti viettäneet ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä. Tähän suureen juhlaan tuli tavaksi valmistautua katuen ja paastoten. Erityisesti paastonaika oli tarkoitettu niille, jotka valmistautuivat pääsiäisenä tapahtuvaan kasteeseen. Vähitellen siitä tuli itsetutkistelun aika kaikille uskoville. Kutsun teitä nyt paaston matkalle kohti pääsiäisen iloa. Saamme viettää tänään alkavaa katumusaikaa elämäämme arvioiden, rukoillen, paastoten ja Jumalan pyhää sanaa kuunnellen ja mietiskellen.”

Tänään palmusunnuntaina elämme paastonajan viimeistä vaihetta, syvän paaston aikaa. Tänään meitä kutsutaan seuraamaan Kristusta ristiin ja vaivaan, siis mietiskelemään Kristuksen kärsimystä ja samaistumaan hänen kohtaloonsa. Kyse ei ole itsensä piinaamisesta, vaan siitä, että oppisimme, kuinka hyvä ja kärsivällinen Jumala on sinua kohtaan ja meitä kaikkia kohtaan.

Tämän messun jälkeen kutsun sinua myös jatkamaan sillä tiellä, jota jo kuljet, kun olet tullut palmusunnuntain messuun. Olet tervetullut kolmen päivän pääsiäisjuhlaan, joka alkaa kiirastorstain iltakirkosta, jatkuu pitkäperjantain sanajumalanpalveluksessa, ja huipentuu pääsiäisen yön ja aamun juhlajumalanpalveluksissa. Voit myös miettiä, mikä olisi alkuviikon aikana sinulle sopiva tapa valmistautua pääsäisen salaisuuteen. Valmistaudutko mieluiten suureen juhlaan lueskelemalla Raamatun tekstejä itsenäisesti, hiljentymällä rukoukseen omassa kammiossa, osallistumalla hiljaisen viikon iltakirkkoihin vai kuuntelemalla pääsiäisen musiikkia, jota on runsaasti tarjolla kirkkokonserteissa, radioaalloilla ja levytallenteissa.

Kun tänään kävelet alas alttarille ottamaan vastaan Kristuksen ehtoollisen leivässä ja viinissä, muista että hän on kerran astunut ylhäältä alas sinun vuoksesi ja meidän vuoksemme. Ja myös tänään hän tekee niin hyvyydessään ja rakkaudessaan. Tällä alttarilla, täällä alhaalla, ehtoollisen leivässä ja viinissä tulet osalliseksi hänen armostaan ja rakkaudestaan, sekä hänen kärsimyksensä hedelmistä että ylösnousemuksen voitosta.