Kristus on vapauden portti

Rakkaat Pielisensuun seurakunnan jäsenet ja ystävät, sisaret ja veljet Kristuksessa

”Ylösnousemuksen säteilevä kirkkaus loistaa voitonsankarimme Kristuksen haudasta. Synnin ja kuoleman kahleet on murrettu, uskovien pääsiäinen alkanut. Sen tähden viettäkäämme iloiten suurta juhlaa.”

Nämä pääsiäisyön messun juhlalliset ja valoisat sanat ovat mielessäni tänään, kun saamme yhdessä viettää Pielisensuun seurakunnan 100-vuotisjuhlaa. Teemme sen ylösnousemuksen ilossa, kiitosmielellä ja Hyvän paimenen sunnuntaina. Aika paljon on vettä virrannut Pielisjoesta Pyhäselkään ja Saimalle seurakunnan perustamisen jälkeen. Tuntuu erikoiselta ajatella, että sata vuotta sitten tämän alueen ylimpiin paimeniin kuuluivat Venäjän keisari, Savonlinnan piispa ja Kontiolahden kirkkoherra. Tänään olemme valitsemassa paimenia itsellemme siinä mielessä, että kansanedustajille annamme vallan ohjata veroeurojemme virtaa ja säätää lakeja, jotka määrittävät oikeuksiamme ja velvollisuuksiamme.

Hyvästä paimenesta ja lampaiden portista puhuu myös Jeesus päivän evankeliumissa, kun hän sanoo: ”Totisesti se joka ei mene lammastarhaan portista, vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hän kulkee laumansa edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Minä olen lampaiden portti.”

Olisi kuvitellut, että tuossa kulttuurissa eläville Jeesuksen oppilaille vertauksen viesti olisi ollut kirkas ja selvä. Vaan ei. Minusta on jotenkin lohdullista, että evankelista on kuvannut oppilaiden reaktion: ”He eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti.”

Mitä Jeesus tarkoittaa puheellaan ”minä olen portti”? Lähi-Idän kedoilla oli tuolloin – ja on tänäkin päivänä – paimenia, jotka joutuvat johdattamaan lauman joskus kauaksi koti-tilalta, jotta lauma saisi vettä ja ravintoa. Silloin ei tulla yöksi kotiin. Silloin turvaudutaan kevyesti rakennettuihin aitauksiin, joissa on usein kivistä kyhätyt seinämät, mutta ei kattoa.

Jos paimen nukkuu sisäpuolella, lauma voi yöllä karata omille teilleen avoimesta portista. Jos paimen nukkuu ulkona erillään, aitaukseen voi hiipiä petoja tai varkaita. Niinpä hyvä ja laumasta huolehtiva paimen asettuu nukkumaan itse porttiin, oven suulle. Silloin hän voi huolehtia, että yhteisö pysyy koossa, kaikilla on turvallista olla eikä kukaan joudu hukkaan. Siitä hän voi myös vartioida, että pahaa tahtovat saalistajat eivät pääse sisälle raatelemaan tai varastamaan.

Mutta entä jos pahaa tahtova varas tai itsekkyyteen sairastunut saalistaja pääsee portin vartijan asemaan? Silloin tilanne kääntyy päinvastaiseksi. Sisäpuolella tila käy ahtaaksi, aiemmin turvallinen kotipesä muuttuu ahdistavaksi vankilaksi, josta ei pääse eikä päästetä ulos. Ja ulkopuolelta tuleva apukin estetään.

Kivuliaita esimerkkejä alistavista portin vartijoista voi olla paljon niin kodin, uskonnon kuin politiikan maailmasta. Perheväkivalta tai alkoholi voivat tehdä turvallisesta kodista kärsimyksen pesän. Tuntuu, että jäädä ei voi, mutta lähtemäänkään ei pysty.

Koulu voi tuntua kidutuskammiolta sille, jota kiusataan tai jota ei yksinkertaisesti huomata. Jos tulet kouluun, joudut toisten kiusaamaksi, jos jäät kotiin, saat jälki-istuntoa. Viime aikoina monet nuoret ovat rohkaistuneet puhumaan koulukiusaamisen jättämistä haavoista. Siten he ovat auttaneet myös muita, opettajia, toisia oppilaita ja meitä vanhempia ryhdistäytymään ja puuttumaan asioihin ajoissa.

Myös uskonnollinen yhteisö voi muodostua liian ahtaaksi niin, että yksilön oma tahto ja vapaus nujerretaan. Moni meistä ehti vierailla Neuvostoliitossa tai DDR:ssä. Valtioateismia edustaneet kommunistiset diktatuurit olivat suljettuja lammastarhoja, joista ketään ei haluttu päästää ulos, valtion kokoisia ihmisvankiloita, jonne ulkopuolisella avulla ei ollut asiaa. Berliini muuri oli hyvin konkreettinen symboli suljetulle lammastarhalle: kymmeniä ulos ja pakoon yrittäneitä surmattiin kylmästi muurille.

Kun kävin vuosi sitten Jeesuksen synnyinseudulla, näin 5 metriä korkean betonimuurin israelilaisten hallitseman Jerusalemin ja palestiinalaisten hallitseman Betlehemin välillä. Vaikka kaupunkien väliä oli vain 10 kilometriä, Betlehemissä asuvien palestiinalaisten – myös luterilaisten, ortodoksien ja katolilaisten palestiinalais-kristittyjen – oli erittäin vaikea päästä sotilaiden vartioiman portin läpi työhön tai sukulaisten luo Jerusalemin puolelle.

Golanin kukkuloilla Syyrian rajalla kuulimme tykistön ja konetuliaseiden tulitusta asutuksen keskeltä. Ei sieltä päässyt ulos, olipa portinvartijana hallituksen sotilaat tai ISIS-järjestön joukot. Voi vain kuvitella, millaiselta vankilalta Itä-Ukraina on tuntunut naisille, lapsille ja vanhuksille, kun ympärillä taistellaan ja ovi ulos turvaan ja vapauteen on tukittu.

Jokainen meistä tarvitsee ympärilleen turvallisen yhteisön: kodin ja perheen, työyhteisön ja ystäviä, seurakunnan ja isänmaan, jossa voin tulla hyväksytyksi, elää vapaana ja yhteydessä toisiin ihmisiin. Mutta turvallinen ja rakas koti, biologinen, hengellinen tai alueellinen koti, voi muuttua vankilaksi, jos oven suulle astuu pahaa tahtova portinvartija, joka tukkii oven ja alistaa asukkaat.

Syystä tai toisesta Länsi-Euroopassa monet ihmiset pelkäävät, että Kristus on alistava portinvartija, joka tahtoo lukita ihmiset ahtaaseen kammioon. ”Jos löydät uskon, joudut luopumaan järjestäsi. Jos otat vastaan Kristuksen ja elät hänen yhteydessä, joudut luopumaan vapaudestasi.” Näinhän monet tuntuvat uskovan.

Kardinaali Josef Ratzinger puhui ennen paaviksi tuloaan saarnassaan siitä, että Euroopassa olisi puhuttava antisemitismin ja islamofobian lisäksi myös ilmiöstä nimeltä kristofobia tai Kristus-fobia. Yhtäältä puolustamme suvaitsevaisuutta, toisaalta monet tuntevat jonkinlaista kätkettyä ennakkoluuloa kristinuskoa kohtaan tai pelkäävät, että Kristus vie heidän vapautensa.

Tästä näkökulmasta on erittäin tärkeää kuunnella Jeesuksen omia sanoja sitä, millainen portti hän on. Päivän evankeliumissa hän sanoo: ”Minä olen lampaiden portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Mutta minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”

Toisin sanoen. Kristus on hyvä paimen, joka arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa jokaista lauman jäsentä, minua ja sinua. Hän on karitsa, joka kantaa koko maailman synnin, myös minun ja sinun, ja kärsii meidän puolestamme – niinhän ehtoollisliturgiassa kohta laulamme. Hän ei ole varas, joka riistää vapautemme. Hän ei ole tukko eikä lukko, joka muuraa meidät ahtaaseen kellariosastoon, vaan hän sanoo: ”Se, joka tulee sisään lammashuoneeseen minun kauttani, se pelastuu. Sinä voit vapaasti tulla ja mennä portista. Aamulla päästän ja lähetän sinut vapauteen rikkaille laitumille. Illalla kutsun ja ohjaan sinut takaisin kodin lämpöön ja suojaan. Minä olen tullut antamaan sinulle elämän, yltäkylläisen elämän.”

Rakkaat Pielisensuun seurakunnan jäsenet ja ystävät. Teidän edeltäjänne ovat halunneet perustaa tämän seurakunnan lammastarhaksi ja hengelliseksi kodiksi. Tänään teillä on erinomaiset paimenet: kirkkoherra Tapani, tunnolliset papit, sitoutuneet työntekijät, omistautuneet luottamushenkilöt ja peräti 12 500 jäsentä.

Olkaa yhdessä tekemästä tästä seurakunnasta sellaista kotia, josta Jeesus puhuu päivän evankeliumissa. Sellaista, jonne tullaan Kristuksen kautta, kun ihminen kastetaan tai hän liittyy kirkkoon. Sellaista, joka huokuu lämpöä ja jonne jokainen on tervetullut. Seurakuntaa, jossa eletään hengellistä elämää yhdessä ja jaetaan ilot ja surut. Seurakuntaa, jossa kuuluu Kristuksen, hyvän paimenen ääni, ja jossa yhdessä seurataan häntä yltäkylläiseen elämään – tässä ajassa ja tulevassa.

Herra olkoon teidän kanssanne.