Kristuksen läsnäolon juhla

Evankeliumi (Mark. 16: 14-20)

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”

Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Sisaret ja veljet Kristuksessa, rakkaat papiksi vihittävät,

Kun asianmukaisen yliopistotutkinnon suorittanut henkilö pyytää pappisvihkimystä, häntä tutkitaan ja arvioidaan monella tavalla. Viimeiseen vaiheeseen kuuluu niin sanottu julkinen tutkinto, jossa tuomiokapitulin jäsenet tekevät vihkimystä hakeville kysymyksiä Raamatusta, kirkon uskosta ja kirkkolainsäädännöstä.

Kuopion tuomiokapitulissa on tapana aloittaa Raamatun tulkintaa koskeva osio niin, että vihkimystä hakevat lukevat tämän vihkimysjumalanpalveluksen evankeliumitekstin alkukielellä eli muinaisella koinee-kreikalla. Sen jälkeen tekstistä keskustellaan Raamatun selitysopista väitelleen hiippakuntadekaani Sakari Häkkisen johdolla.

Äsken luettu päivän evankeliumi sopii mitä parhaiten tähän papiksi vihkimisen jumalanpalvelukseen. Ja sillä on paljon sanottavaa meille kaikille seurakuntalaisille

Päivän evankeliumi koostuu Markuksen evankeliumin viimeisistä jakeista. Se on oikeastaan yhteenveto, tiivistelmä, kaikesta, mitä edellisissä luvuissa on kerrottu. Ylösnoussut Herra Jeesus Kristus ilmestyy yhdelletoista oppilaalleen – siis yhdelletoista, Juudas on jo poissa – aterialla. Merkillistä on, että Uuden testamentin todistuksen mukaan Kristus ilmestyy usein aterialla, vieläpä viikon ensimmäisenä päivänä, eli sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä. Ateria on Kristuksen läsnäolon merkki.

Aluksi hän moitiskelee oppilaitaan epäuskosta ja sydämen kovuudesta: sanoma tyhjästä haudasta ei ollut vielä vakuuttanut apostoleja. Vasta Ylösnousseen kohtaaminen synnytti vapautuneen uskon ja luottamuksen ylösnousseeseen Kristukseen. Ja sitten tulee kaiken ydin, lähetyskäsky Markuksen mukaan: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

Tässä on kolme olennaista sanaa, kolme tärkeää, ehkä vähän hurskaalta kuulostavaa, äärimmäisen painavaa ja ladattua sanaa, nimittäin evankeliumi, usko ja kaste.

Evankeliumi on sananmukaisesti ”hyvä uutinen, hyvä sanoma.” Muistakaa, papiksi vihittävät, tämä! Maailmassa on paljon uutisia, jotka ovat ikäviä, jopa pahoja: uutisia sodista ja veritöistä, väkivallasta ja pettämisestä, sairauksista ja onnettomuuksista, ihmisen kuolemasta ja luonnon tuhoutumisesta. Ne ovat totta. Sellainen maailma on – täynnä somemaalitusta, poliittista ääriliikehdintää, ilmastonmuutosahdistusta ja erilaista rikkinäisyyttä.

Itse asiassa myös evankeliumi edellyttää, että maailma ei ole täydellinen. Siihen kuuluu taustaoletuksena, että paha on totta. Siihen kuuluu jopa sen tunnustaminen, että myös kadotus on totta ja että ihminen on kulkemassa sitä kohti – ellei Jumala itse puutu peliin ja katkaise kadotuksen kierrettä. Ja tähän Jumala tarvitsee käsipareja, sanansaattajiaan. Se tarkoittaa teitä, arvoisat papiksi vihittävät.

Monet teistä ovat varmasti nähneet elokuvan tai lukeneet kirjan Taru sormusten herrasta. Muistatteko kohtauksen, jossa vanha viisas Gandalf pysäyttää tulta, savua ja pimeyttä huokuvan hirviön nimeltä Balrog syösten tämän alas sillalta? Gandalf huutaa hirviölle ”Thy shall not pass”, ja iskee sauvansa tämän tielle. Siihen loppui hirviön rymistely. Moni teistä tietää, että kirjailija Tolkien oli harras katolinen kristitty.

Kohtausta voisi tulkita myös vertauskuvana maailmassa ilmenevän pahuuden ja evankeliumin välisestä suhteesta. Pahuus näyttää vyöryvän ja rymistävän kimppuumme kuin taruhirviö Balrog. Se pitää pysäyttää jollakin. Mutta millä?

Sen eteen pitää iskeä Kristuksen evankeliumi. Siihen paha pysähtyy. Ja vain se pelastaa meidät.

Kuinka me tulemme osalliseksi tästä pelastuksesta? Tai paremminkin kuinka tämä pelastus tulee meihin, meidän henkilökohtaiseksi omaisuudeksi ja perinnöksi? Siihen päivän evankeliumi vastaa niin suoraan, että selvemmin tuskin voi vastata: ”Joka uskoo ja kastetaan, on pelastuva.”

Uskolla on suomenkielessä vähän yksipuolinen merkitys. Usein se tuntuu tarkoittavan lähinnä totena pitämistä: uskon, että Amerikka on olemassa ja Lapissa on itikoita, vaikka kummastakaan ei ole kokemusta. Kun tuomiokapitulin tutkinnossa teiltä kysyttiin, millä sanalla korvaisit päivän evankeliumissa käytettävän sanan ”usko”, moni teistä vastasi ”luottamus”. Viisas vastaus.

Usko Kristukseen ei ole vain totena pitämistä, se on ennen kaikkea rohkeaa ja vapautunutta luottamusta häneen, koko sydämen turvautumista häneen ilossa ja ahdistuksessa, kaikissa elämän vaiheissa. Sinulla on siihen täysi oikeus. Kukaan ei voi sitä oikeutta sinulta kieltää eikä ottaa pois.

Mutta kuinka kukaan voi luottaa Kristukseen, ellei häntä tunne? Kuinka kukaan uskaltaa avata ovea Kristukselle, jos kuvittelee hänen olevan velkoja, joka on uhkaavasti hiipinyt oven taakse perimään kaikki velat korkojen kanssa? Uskon luottamukseen tarvitaan myös uskon tietoa siitä, kuka Kristus oikeasti on. Hän ei ole tullut perimään velkojasi, vaan antamaan ne kaikki anteeksi.

Siksi tarvitaan pappisvirkaa ja pappeja. Teidän, rakkaat papiksi vihittävät, tulee opettaa ihmisille hyvää sanomaa Jumalan rakkaudesta, jotta ihmiset luopuisivat vääristä ja vahingollisista jumalakuvista ja jotta jokainen voisi oppia tuntemaan Jumalan rakastavana ja armahtavana Isänä. Juuri tätä varten teidät vihitään. Juuri tähän teidät lähetetään. Ja juuri tätä varten te tarvitsette tietoja Raamatusta, kirkon opista ja niin edelleen.

Ja jos tutustutte tarkkaan Kristuksen evankeliumiin, huomaatte, että uskoon kuulu luottamuksen ja totena pitämisen lisäksi myös kuuliaisuus, siis pyrkimys seurata ja noudattaa Jumalan tahtoa omassa elämässä. Niinhän Matteuksen lähetyskäsky sanoo: ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Kamppailu paheiden nitistämiseksi ja hyveissä kasvamiseksi kuuluu sille tielle, jossa seurataan ylösnoussutta Kristusta.

Lopuksi on kysyttävä, mistä tiedän, että heikko ja horjahteleva uskoni on riittävä. Mistä saan voimaa ja lohdutusta silloin, kun uskoni horjuu ja tunnen itseni heikoksi?

Tätä varten Kristus on asettanut kasteen: Joka uskoo ja kastetaan, on pelastuva, hän lupaa päivän evankeliumissa. Kun kastevesi koskettaa päätäsi, silloin Jumala itse oman lupauksensa mukaan tekee sinut osalliseksi armosta ja pelastuksesta. Kasteessa Jumala pukee sinut Kristukseen, lahjoittaa armon ja ottaa omaksi rakkaaksi lapsekseen. Tämä armoliitto on Jumalan puolelta luja ja pysyvä. ”Minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju.” Siksi uusien ihmisten kastaminen Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen kuuluu papin suurimpiin kunniatehtäviin.

Rakkaat papiksi vihittävät. Tänään ylösnoussut Kristus uskoo tämän tehtävän juuri teille ja lausuu juuri teille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.”

Päivän evankeliumi ei tarkkaan ottaen pääty lähettämisen ja kehottamisen sanoihin. Se päättyy oikeastaan läsnäolon lupaukseen: ”Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.” Samaan läsnäolon lupaukseen päättyy myös Matteuksen evankeliumi: ”Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.” Helatorstai ei sittenkään ole Kristuksen poissaolon, vaan läsnäolon juhla. Tämä läsnäolo on lopulta se, joka ratkaisee työnne menestyksen. Tämä läsnäolo on lopulta se, jonka kannattelee ilossa ja vaivassa.

Luottakaa, että Herra itse toimii teidän kanssanne ja vahvistaa teitä sanan tunnusmerkeillä. Herra olkoon teidän kanssanne.