Koulurauhan julistus

Kunnioitetut opettajat, rakkaat koululaiset, hyvät vanhemmat

Tämä on taas se viikko, jolloin kymmenet tuhannet lapsemme ja nuoremme aloittavat uuden lukuvuoden. Sanon sen, minkä aiemminkin: Koulun aloittamispäivä on meille suomalaisille niin tärkeä kansallinen juhlapäivä, että oikeastaan silloin pitäisi vetää lippu salkoon juhlan merkiksi. Meillä lipputangottomassa kodissa juhlittiin lukuvuoden alkua jäätelöllä ja kakulla.

Snellmanin koulun vanhempainyhdistys on pyytänyt minua julistamaan tänään koulurauhan. Teen sen mielelläni, sillä rauhan julistaminen on virkatyöni ja rakas kutsumukseni. Jokaisen jumalanpalveluksen alussa saan toivottaa ihmisille rauhaa laulamalla: ”Herran rauha olkoon teidän kanssanne.” Siihen ihmiset vastaavat: ”Niin myös sinun henkesi kanssa.” Ortodoksinen liturgia puolestaan alkaa diakonin laulamalla rauhan ektenialla: ”Rukoilkaamme rauhassa Herraa: rukoilkaamme rauhaa korkeudesta ja sielujemme pelastusta.”

Tässä käytössä sanalla ”rauha” (hepr. shalom, kreik. eireenee) on aivan erityinen merkitys. Se tarkoittaa paljon enemmän kuin vain sodan puuttumista kansojen väliltä. Se tarkoittaa myös tilaa, jossa oikeus vallitsee, jossa ihmiset elävät sovinnossa Luojan ja luomakunnan kanssa. Se tarkoittaa tilaa, jossa ihmiset elävät keskinäisessä sovinnossa, luottamuksessa ja ilossa toistensa kanssa.

Arvelen, että tätä elämää keskinäisessä sovinnossa, luottamuksessa ja ilossa halutaan vahvistaa myös silloin, kun julistetaan koulurauha. Näkymme ja unelmamme on siis yhteinen: se, että kaikki viihtyisivät koulussa, että kaikilla olisi koulussa turvallista ja hyvä olla. Tällaisessa rauhan ja sovinnon ilmapiirissä myös uuden oppinen on mahdollista. Työrauha ja oppimisen ilo kuuluvat yhteen.

Toisaalta sekä kokemus että tutkimus osoittavat, että koulurauha ei ole itsestään selvyys. Meillä on syytä olla ylpeä siitä, että kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa keikumme kärjessä, kun puhutaan oppimistuloksista. Usein kuitenkin unohtuu, että OECD-maista olemme Kreikan ja Argentiinan kansa viimeisten joukossa, kun puhutaan oppilaiden työrauhasta ja kiusaamattomuudesta. Kokemukset ”luokassa on hälyä ja epäjärjestystä” tai ”oppilaat eivät kuuntele opettajaa” ovat Suomessa keskimäärin yleisempiä kuin muissa maissa. Jyväskylän yliopiston ja OPH:n koululaistutkimuksen mukaan 73 % oppilaista kokee koulun turvalliseksi, ja hyvä niin, mutta on myös kysyttävä entä ne 27 %? Se tarkoittaa yli 10 000 koululaista. Jokainen kiusaamistapaus on liikaa ja kertoo ennen kaikkea meidän aikuisten epäonnistumisesta.

Mitä voisimme yhdessä tehdä koululaisina, opettajina ja vanhempina, jotta vahvistamme sovinnon, luottamuksen ja ilon ilmapiiriä kouluissamme?

Sinä, joka aloitat nyt koulun tai uuden luokan: älä turhaan pelkään, vaan tule kouluun reippaasti, rohkeasti ja iloisella mielellä! Muista, että me vanhemmat ja opettajat olemme sitoutuneet toimimaan sen puolesta, että sinulla  olisi koulussa turvallista ja hyvä olla ja että voisit oppia uutta! Muista myös, että sinä itse voit vaikuttaa ainakin jonkin verran yhteiseen viihtyvyyteen olemalla hyvä toisille. Älä koskaan sano toiselle: ”Sinä et voi leikkiä minun kanssani”. Pyri aina sanomaan: ”Tule mukaan” tai ”pelataan yhdessä” tai ”leiki minun kanssani”. Silloin kaikilla on hyvä olla. Silloin myös sinä viihdyt. Silloin myös sinä saat ystäviä ja kuulut porukkaan.

Arvoisat opettajat. Pitäkää rohkeasti yhteyttä meihin vanhempiin! Yhteydenpito vahvistaa luottamusta. Kertokaa rohkeasti, millaista tukea te odotatte ja toivotte. Kun yksi lapsistamme aloitti koulunkäynnin, opettaja sanoi suoraan meille vanhemmille: ”Vanhempien tehtävä on huolehtia, että lapsi syö säännöllisesti, nukkuu riittävästi ja tekee läksynsä ajallaan.” Siis syö, nukkuu ja tekee läksynsä. Kuulostaa ehkä itsestään selvältä, mutta on silti tärkeä neuvo ja suuri rakkauden osoitus. Hyvät arkirutiinit vahvistavat turvallisuuden tunnetta ja auttavat pitämään järjestyksessä myös lapsen mieltä. Työrauha kuuluu sekä kotiin että kouluun.

Aavistelen, että opettajasta tuntuu vaikealta ottaa yhteyttä vanhempiin silloin, kun oppilaalla on vastoinkäymisiä oppimisessa, käyttäytymisessä tai sopeutumisessa. Ne ovat kuitenkin tilanteita, joissa meidän keskinäinen luottamuksemme ja yhteistyömme punnitaan. Silloin meidän maturiteetti, kypsä aikuisuutemme mitataan.

Hyvät kanssa-vanhemmat. Meidän tehtävämme on tukea koulutyötä, siis tukea, ei vaikeuttaa! Siinä on jo paljon rakkautta, kun huolehtii, että lapsi syö säännöllisesti, nukkuu riittävästi ja tekee läksynsä ajallaan. Erityinen kiitos kuuluu myös Snellmanin koulun vanhempainyhdistykselle, joka omalla toiminnallaan vahvistaa yhteenkuuluvuutta, luottamusta ja tiedonkulkua kodin ja koulun välillä. Näin se muistuttaa, että olemme samalla asialla.

Nykyisessä yhteiskunnassa näyttää vahvistuvan huolestuttava ilmiö, jossa vanhemmat esittävät yksilöllisiä ja kohtuuttomiakin vaatimuksia opettajille. Äärimmillään jotkut vanhemmat ovat tehneet itsestään koulukiusaajia. Opettajan kannalta tilanne on vaikea, jos vanhemmat vaativat lapselleen erioikeuksia tai löytävät syyn lapsensa häiriökäyttäytymiseen toisten lapsista tai ymmärtämättömistä opettajista.

Vanhempina emme voi ulkoistaa kasvatustehtävää opettajille, sillä kyse on meidän lapsistamme. Mutta emme voi myöskään pitää opettajia omien yksilöllisten kasvatusmieltymystemme käskyläisinä. Opettajien pompottelu ei ole kypsää vanhemmuutta. Se on torjuttava ja kitkettävä yhdessä.

Opettajien tehtävä on sidottu lakiin, ei meidän vanhempien yksilöllisiin oikkuihin. Opettaja ei ole mikään kasvatuspalveluiden tuottaja, vaan nimenomaan opettaja, jonka virkana ja tehtävänä on toteuttaa perusopetuslain mukaista kansallista sivistystehtävää. Tämä ei tietenkään estä sitä, että viisas opettajaa kuuntelee vanhempia ja pyrkii ottamaan huomioon heidän toivomuksiaan niin hyvin kuin mahdollista.

Hyvä tahto ja keskinäinen luottamus ovat aivan avain asioita kodin ja koulun yhteistyössä, paljon tärkeämpiä kuin lakipykälät.

Hyvät koululaiset, vanhemmat ja opettajat. Jokainen jumalanpalvelus päättyy Herran siunaukseen, jonka viimeinen sana on ”rauha”. Siunaus siis tahtoo välittää meille sellaista rauhaa, jossa pyritään elämään keskinäisessä sovinnossa, luottamuksessa ja ilossa. Siksi tahdon tänään julistaa koulurauhan lausumalla Herran siunauksen:

”Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.”