Puhe tuomiokirkon käyttöönottojuhlassa adventti 29.11.2015

”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä!” (Ps. 118).

Rakkaat kristityt, nämä Psalmin sanat, nämä iloa ja kiitosta heijastavat sanat täyttävät tänään meidän mielemme ja yhteisen kirkkomme.

Kuopion tuomiokirkko on palvellut jo 200 vuotta Jumalan huoneena ja seurakunnan kotina lukuisia kuopiolaisia sukupolvia. Tässä juhlajumalanpalveluksessa otamme sen uudelleen käyttöön korjattuna ja kaunistettuna. Seurakuntalaisten pitkä odotus saa täyttymyksen. Kirkon korjaajien kärsivällinen työ tulee kaikkien nähtäväksi. Jumalan lahjat tulevat yhdessä juhlittaviksi ja kaikkien jaettaviksi.

Kirkkoa kutsutaan vanhastaan kaksoisilmaisulla: se on Jumalan huone, domus Dei, ja se on seurakunnan koti, domus ecclesiae. Miksi nämä molemmat nimet tarvitaan?

Ensiksi kirkkoa sanotaan Jumalan huoneeksi hänen läsnäolonsa tähden. Täällä hän lähestyy meitä sanassaan ja sakramenteissaan, niin kuin hän itse on luvannut. Täällä hän itse toimii keskellämme, kun me kokoonnumme hänen nimeensä, kastamme uusia kristittyjä, julistamme Jumalan sanaa, vietämme Herran pyhää ehtoollista ja lähetämme siunauksen sanoin takaisin arkeen rakkauden palvelukseen. Sen tähden kirkon käyttöön ottamisen liturgiassa erityinen huomio kiinnittyy kastemaljaan, saarnatuoliin, alttariin ja soittimiin.

Mutta Jumala ei ole vain kiviä ja kantoja varten, eikä hän tahdo olla kirkossaan yksin. Hän kokoaa seurakunnan, vahvistaa meitä siinä ja kutsuu yhä uusia jäseniä perheväkeensä.

Siksi kirkkoa sanotaan myös seurakunnan kodiksi. Tänne me kokoonnumme yhteen rukoilemaan ja veisaamaan, iloitsemaan ja itkemään yhdessä. Martti Luther vertasi kirkkoa sairaalaan. Kirkko on syntisten sairaala ja parannettavien majatalo, jossa Kristus hoitaa jokaista särkynyttä, niin kuin Laupias Samarialainen hoiti haavoittunutta. Siksi sinulla on paikka tässä kirkossa ja tässä seurakunnassa aina, silloinkin kun usko horjuu, elämä murjoo ja synti painaa.

Kuopion tuomiokirkolla on meille kaikille erityinen arvo, sillä se on hiippakunnan pääkirkko, katedraali, siis opetusviran ja oppituolin kirkko. Täällä alttarilla vihitään uudet papit, ja täältä heidät lähetetään kuuluttamaan hyvää sanomaa ja kaitsemaan Jumalan kansaa koko hiippakunnassa. Sen johdosta rakkaan katedraalin uudistaminen ja sen ovien avaaminen kaikille kuvaa myös koko hiippakunnan uudistumista ja tulevaisuudenuskoa.

Tätä kirkkoa kaunistavat monet yksityiskohdat: kirkkotekstiilit, leikkokukat, kirkkotaide, kirkkomusiikki ja pyhään käyttöön tarkoitetut esineet. Kaikki ne julistavat Jumalan suuria tekoja.

Mutta kaikkien parhain ja tärkein kirkon kaunistus on seurakunta. Kaikkein tärkein olet sinä, joka tulet alttariin eteen etsimään elävän Jumalan kasvoja ja keskinäistä yhteyttä. Sen tähden kehotan kaikkia seurakuntalaisia, kaikkia teitä juhlijoita: tulkaa rohkeasti ja ahkerasti näiden seinien suojaan, alttarin eteen, sanan kuuloon ja Herran pöytään. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä!