Katse kohti Jumalaa

Rakkaat seurakuntalaiset, hyvät papiksi vihittävät,

Kuinkas moni teistä tietää, mikä tai kuka on Klonkku? Siis Klonkku? – Klonkku on vähän outo hahmo englantilaisen kirjailijan J.R.R. Tolkienin luomassa fantasiakertomuksessa Taru sormusten herrasta. Tuo kirja on yksi maailman myydyimpiä, sitä on myyty arviolta 150 miljoonaa kappaletta. Kirjassa luonnehditaan Klonkkua, että ”hänen päänsä ja silmänsä olivat alasluodut.” Klonkku kantaa synkkää salaisuutta. Hän halusi välttämättä itselleen ystävänsä Deagolin löytämän sormuksen, ja saadakseen sen itselleen lopulta kuristi ystävänsä hengiltä ja kätki ruumiin.

Kävi ilmi, että sormus teki haltijansa näkymättömäksi. Klonkku kuitenkin käytti tätä ominaisuutta tavalla, joka teki hänestä epäluotettavan yhteisön jäsenen. Niinpä Klonkku elää yksin Sumuvuorten koloissa. Hän elää välittömän tyydytyksen tilassa: aina kun hän pyydystää näkymättömällä kädellään kalan, hän tyydyttää heti nälkänsä hotkimalla sen raakana, tekemättä siitä kaunista ateriaa, niin kuin normaalisti on tapana. Pysähdytään vielä tähän kuvaukseen: ”hänen päänsä ja silmänsä olivat alasluodut”. Hän ei pidä auringosta, vaan elää mieluummin varjossa. Hän ei ihaile puun latvoja eikä vuoria, vaan hänen kasvonsa ja asentonsa on suuntautunut alaspäin, maahan päin.

Mitä kirjailija halusi hahmolla kuvata? Otan nyt vapauden tulkita kirjailijaa. Olisiko niin, että Tolkien halusi tällä vähän traagisella Klonkku-hahmolla kuvata sellaista länsimaista ihmistä, joka on keskittynyt vain aineelliseen  hyvään ja maallisiin asioihin? Ihmistä, jonka pää ja silmät ovat alasluodut, joka elää välittömässä aineellisen tyydytyksen tilassa, joka on käpertynyt itseensä ja jonka mielenkiinto on suuntautunut vain alaspäin, maalliseen ja katoavaan? Olisiko Klonkun vastakohta ihminen, joka uskaltaa suoristaa itsensä ja kääntää kasvonsa kohti kauniita puunlatvoja ja vuorten huippuja ja auringon lämmintä valoa. Olisiko Klonkun vastakohta ihminen, joka uskaltaa avautua kohti taivasta ja jumalallista todellisuutta?

Rakkaat sanankuulijat, tämä helatorstai kutsuu meitä nimenomaan suoristamaan itsemme ja avautumaan jumalalliselle todellisuudelle, näkemään Jumalan läsnäolon keskellämme.

Helatorstai on vähän vaativa aihe. Ei ole helppo ymmärtää, mitä tarkoittaa Kristuksen taivaaseen astuminen. Kysymys ei voi olla sitä, että Jumalan todellisuus olisi jossakin ilmakehän yläosissa, stratosfäärin ja troposfäärin välissä, jonne Kristus yhdellä tai kahdella askeleella loikkaa.

Helatorstain Raamatun kohdat käsittelevät sitä olennaista kysymystä, missä Kristus nyt on. Missä voin kuulla hänen äänensä tai saada kosketuksen hänen pyhyyteensä ja hyvyyteensä?

Uuden testamentin mukaan Kristus korotettiin ja otettiin taivaaseen noin 40 päivää hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Sieltä on tullut uskontunnustuksessakin oleva kohta: ”astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan oikealla puolella.”

Mitä tämä oikein tarkoittaa? Voiko näin käsittämättömään asiaan liittyä jokin jumalallinen salaisuus, jolle meitä kutsutaan avautumaan?

Kuten jo sanottu, helatorstaissa ei ole kysymys pitkästä loikasta yläilmakehään, jonne Kristus poistuisi istumaan toimettomana kultatyynyllä Isän oikealla puolella.

Ei, tästä ei ole kyse. Helatorstai on Kristuksen korottamisen sunnuntai. Tänään muistamme ja juhlimme sitä, kuinka Jumala korotti Kristuksen, siis teki hänet osalliseksi kaikista Jumalan ominaisuuksista. Se merkitsee, että Kristus ei ole enää sidottu yhteen aikaan ja paikkaan. Siksi hän voi olla läsnä kaikkialla. Siksi hän voi olla tänään läsnä meidän keskellämme täällä tuomiokirkossa, mutta myös Alavan, Puijon ja Männistön kirkossa, jopa Riistavedellä ja Ranualla asti.

Taivaaseen astumisen sijasta tarkempi termi olisi ehkä Kristuksen korottamisen sunnuntai, korottamisen, jonka seurauksena ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtaja voi olla läsnä kaikkialla, myös meidän keskellämme.

Siksi tämä helatorstai on erinomainen pyhäpäivä papiksi vihkimiselle. Teidän tulevien pappien tehtävä on nimittäin auttaa kaikkia klonkkuja, kaikkia alaspäin käpertyneitä ihmisiä avautumaan jumalalliselle todellisuudelle ja auttaa ihmisiä näkemään Jumalan läsnäolo lähellä, tässä maailmassa ja meidän keskellämme. Teidät vihittään pappisvirkaan sitä varten, että auttaisitte ihmisiä näkemään Jumalan läsnäolon ja myös tulemaan kosketuksiin pyhän kanssa, niin että jokainen ihminen pääsisi osalliseksi Jumalan läsnäolosta, armosta ja rakkaudesta.

Seuraava kysymys kuuluukin: mistä Kristuksen voi löytää? Miten ihminen voi päästä kosketuksiin Vapahtajan kanssa? Mistä löydän hänet, joka armahtaa ja hyväksyy minut, hoitaa ja kantaa kaikkia haavoitettuja, Vapahtajan, joka kutsuu, vahvistaa ja rohkaisee meitä osoittamaan hyvyyttä ja rakkautta toisillemme? Tämä on niin suuri kysymys, että vastausta ei voi hakea piian eikä piispan omasta päästä, vastausta on etsittävä pyhistä kirjoituksista. Mistä voin löytää Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, Herrani ja Auttajani? Ainakin viidestä näkyvästä merkistä.

Katsotaan ensimmäiseksi kasteen sanoja. Kristus sanoo: Kastakaa kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään se mitä olen opettanut. ”Ja katso: minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Kristuksen voi siis löytää kasteesta. Hän on luvannut ottaa meidät kasteessa yhteyteensä ja olla kastettujen kanssa joka päivä.

Otetaan toinen läsnäolon lupaus. Matteuksen evankeliumissa Jeesus lupaa:” Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen läsnä heidän keskellään.” Toisin sanoen jumalanpalvelus, joka alkaa ja päättyy kolmiyhteisen Jumalan nimeen, siellä Kristus on luvannut olla läsnä.

Täällä jumalanpalveluksessa me ilmennämme tätä luottamusta Jeesuksen läsnäoloon eri tavoilla, tavoilla, joista monet ovat vapaaehtoisia. Vanhan tavan mukaan kirkkoon tultaessa kumarretaan tai tehdään ristinmerkki alttariin päin. Evankeliumin ajaksi nousemme seisomaan sen merkiksi, että Kristus tulee keskellemme ja puhuu meille Pyhän kirjan sanoissa. Ehtoollisen edellä Pyhä-hymnin ja Jumalan Karitsa hymnin- aikana nousemme seisomaan sen merkiksi, että Kristus tulee läsnä olevaksi leipään ja viiniin. Samasta syystä, siis kunnioituksesta hänen läsnäolonsa edessä, me otamme ehtoollisen vastaan polvistuneena – vaikka myös seisoen vastaanotettu ehtoollinen on ihan yhtä oikea.  Ja ehtoollisen saatuamme emme suinkaan kumarra kiitollisesti papille, vaan ehtoollisessa läsnä olevalle Kristukselle. Päätössiunauksessa seurakunta nousee seisomaan, koska se vastaanottaa läsnä olevan Jumalan oman siunauksen.

Tietenkin tämä lupaus ”missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä olen läsnä” toteutuu myös seuroissa, sanajumalanpalveluksessa tai laitoshartauksissa tai vaikkapa perheen ruokapöydässä, kun ruoka siunataan tai kun yhdessä veisataan iltavirsi.

Kolmas lupaus. Ehtoollisen asetuskertomuksessa Kristus sanoo: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi.” Ehtoollisella emme muistele jossakin troposfäärissä istuvaa, poissaolevaa Kristusta, vaan elämme todeksi hänen lupauksensa: kun te syötte ja juotte leivän ja viinin minun muistokseni, se leipä on minun ruumiini ja se malja on minun vereni, siinä leivässä minä olen läsnä, sen maljan välityksellä minä lahjoitan armon ja pelastuksen.

Neljäs Kristuksen läsnäolon merkki, äärimmäisen tärkeä ja luovuttamaton, niin teille papeille kuin seurakuntalaisillekin. Matteuksen evankeliumin 25. luvussa Jeesus samaistaa itsensä nälkäisiin, janoisiin, sairaisiin, alastomiin ja vangittuihin, siis kaikkiin köyhiin ja kärsiviin. ”Sen minkä olette tehneet näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle”. Sen tähden, läsnä olevan Kristuksen voi löytää myös kaikista köyhistä ja kärsivistä.

Viidenneksi pyhä kirjamme lupaa: ”Jumala on rakkaus. Se joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4:16). Toisin sanoen siellä, missä osoitetaan rakkautta ja pidetään huolta toisesta, siellä rakkauden Jumala on itse läsnä.

Rakkaat papiksi vihittävät. Tänään teidät vihitään pappisvirkaan, johon Jumala on itse teidät kutsunut. Te tulette kohtaamaan myös sisaria ja veljiä, joiden päät ja silmät ovat Klonkun tavoin alasluotuja ja jotka pelkäävät kääntää kasvojaan kohti Jumalaa. Teidän tehtävänne on auttaa ihmisiä avautumaan Jumalan hyvyydelle ja näkemään hänen läsnäolonsa maailmassa. Se tapahtuu aina siellä, missä kastetaan, kokoonnutaan julistamaan Jumalan sanaa, vietetään pyhää ehtoollista ja missä pidetään huolta heikoista ja osoitetaan toisille hyvyyttä ja rakkautta.

Tänään Jumala itse varustaa teidät Pyhän Henkensä lahjalla. Tänään Kristus itse lähettää teidät helatorstain evankeliumin sanoin: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” Kun näin teette, Kristus itse on läsnä ja synnyttää uskoa ja rakkautta teidän työnne kautta. Eläkää itse tästä ilosanomasta, lohduttakaa ja rohkaiskaa sillä myös itseänne, silloin se kantaa hedelmää sekä teidän että seurakuntalaistenne elämässä.

Herra olkoon teidän kanssanne.