Jumalan rakkaus kohdistuu kärsiviin

Hyvät seurakuntalaiset, rakkaat diakonian virkaan vihittävät ja nuorisotyönohjaajan tehtävään siunattavat.

Oletteko miettineet, keiden kasvot ovat tulleet teidän luoksenne viimeisen viikon aikana? En tarkoita vain niitä, jotka soittavat ovikelloa tullakseen kylään. Tarkoitan niitä, joiden kasvot ja kertomukset tulevat teidän luoksenne julkisuudessa, televisiossa, lehdissä, sosiaalisessa mediassa ja niin edelleen.

Uutisia seuraavien luokse ovat tulleet ainakin uudet ministerit, jotka tänään nimitetään virkaansa. Heidän vaativana ja vastuullisena tehtävänä on käyttää poliittista valtaa ja johtaa valtiota tästä eteenpäin. Television viihdeohjelmia seuraavien luokse ovat tulleet näyttävät euroviisulaulajat ja Vain elämää –tähdet. Iltapäivälehdet kertovat urheilijoista, joita ihailemme ja erilaisista yritysjohtajista, jotka liikuttavat suuria omaisuuksia ja joiden panostukset luovat parhaimmillaan työtä ja toimeentuloa.

Julkisuuden kautta luoksemme tulee ihmisiä, joilla on joko valtaa tai kauneutta tai rahaa tai näitä kaikkia. Meidän ihmisten rakkaus on tällaista. Se syntyy kohteen arvosta, se kohdistuu siihen, mikä näyttää kauniilta, vahvalta ja ylevältä.

Päivän evankeliumissa Jeesus tuo luoksemme toisenlaisia ihmisiä: heitä, joilla on nälkä ja jano, heitä joilla ei ole vaateita tai asuntoa, heitä, jotka sairastavat ja ne, jotka viruvat vankilassa toivoen parempaa elämää. Heistä ei paljon puhuta julkisuudessa. Heidän kertomuksensa ei yleensä myy. He eivät useinkaan ole kauniita tai rikkaita. Muut päättävät heidän asioista, he eivät päätä muiden asioista. Omaan mieleeni tulevat juuri nyt pieneläkeläisen kasvot, jotka kohtasin leipäjonossa tiistai-aamuna ja erityisesti nuorimman jonottajan kasvot: hän oli äitinsä seurassa ehkä 1-vuotias lapsi. Silitimme pehmolelua. Sitä katsetta en unohda.

Panitteko merkille, mihin sanoihin Jeesus päättää päivän evankeliumin? Joka ottaa vastaan yhdenkin näistä vähimmistä, se ottaa luokseen minut. Hän samaistuu nälkäisiin, sairaisiin, kodittomiin ja vapautensa menettäneisiin. Vertauksen lopussa Jeesus kutsuu tällaista toimintaa diakoniaksi.

Rakkaat kirkon työhön kutsutut. Tässä Jeesuksen kertomuksessa on kuvattu ne ihmiset, jotka ovat Jumalan silmäterä. Tämä puhe paljastaa, miten Jumalan rakkaus poikkeaa ihmisen rakkaudesta. Kun ihmisen rakkaus katsoo ylös ja kohdistuu kauniiseen, ylevään ja voimakkaaseen, Jumalan rakkaus katsoo alas ja kohdistuu sellaiseen, mikä ihmisten silmissä on heikkoa, haurasta, vähäpätöistä, jopa syntistä ja ei-mitään. Jumalan rakkaus osuu aivan erityisellä tavalla niihin, jotka kärsivät nälästä ja janosta, asunnottomuudesta ja alastomuudesta, vankeudesta ja yksinäisyydestä.

Heidän kasvoissa Kristus tulee luoksemme. He ovat Jumalan sydämellä, ja juuri siksi he ovat myös niiden sydämessä, jotka vihitään palvelun virkaan. Heidän huomaaminen, heidän rinnalle asettuminen, heidän nostaminen ja tukeminen on teidän tehtävänne.

Teidät kutsutaan, vihitään, siunataan ja lähetetään toimimaan Jumalan suuna ja käsinä, Kristuksen rakkauden tuoksuna maailmassa. Se tulee olemaan teille raskas pesti ainakin välillä. Mutta se on myös pyhä virka. Siinä ei ole kyse jonkinlaisesta itsetoteutuksesta, vaan siitä, että kirkon työssä, diakonina ja nuorisotyönohjaajana, olette palvelutehtävässä, hänen majesteettinsa palveluksessa.

Toivon ja rukoilen teille kolmea asiaa.

Uskokaa ja luottakaa siihen, että Jumala on itse kutsunut teidät. Hän tuntee vahvuutenne ja heikkoutenne, onnistumisenne ja lankeemuksenne, mutta pohjimmiltaan työn onni ja siunaus ei ole niiden varassa, vaan sen varassa, että Jumala kutsuu, siunaa ja lähettää.

Virkaan vihkiminen ja siunaaminen tapahtuu apostolisen perinteen mukaisesti, rukouksella ja kättenpäällepanemisella.  Se ei ole vain kaunis tapa, vaan vaikuttava merkki. Teille rukoillaan Pyhän Hengen lahjaa viranhoitoon, jotta sinun suusi kautta ihmiset kuulisivat hyvän sanoman Jumalan rakkaudesta, ja voisivat löytää pelastavan uskon elämää kannattavaksi voimaksi. Teille rukoillaan Pyhän Hengen lahjaa, jotta sinun käsiesi kautta ihmiset tulisivat autetuiksi ja rohkaistuisivat rakastamaan toisia. Tänään saat erityisen kirjan vihkimyksen merkiksi, se muistuttaa sinua aina lahjasta, jonka olet vihkimyksessäsi saanut.

Edessäsi on myös väsymyksen hetkiä ja epäonnistumisen kokemuksia. Jumala vie sinut paikkoihin, jotka tuntuvat epämukavilta. Kristus tuo luoksesi ihmisiä, jotka voivat tuntua vaikeilta ja vastenmielisiltä. Kirkon työssä tulee hetkiä, jolloin saa kuulla ihmisten ivaa tai jolloin oma työ tuntuu täysin turhalta ja näköalattomalta. Jumala ei silloinkaan kadu kutsumistaan eikä peru lupauksiaan, hän kantaa ja kulkee rinnallanne.

Toiseksi, olkaa iloisia ja ylpeitä tästä tehtäväksi. Saatte olla itseä suuremmalla asialla ja saatte olla osa kirkon yhteistä todistusta ja palvelusta maailmassa. Teette työtä jolla on tarkoitus. Teette työtä, joka tekee ihmisille oikeasti hyvää.

Kolmanneksi, sitoutukaa rohkeasti kirkon yhteiseen uskoon. Se perustuu itse Jumalan omaan ilmoitukseen. Se on testattu ajan mankeleissa ja elämän helteissä. Vain puhdas evankeliumi, vain oikea oppi Jumalan armahtavasta rakkaudesta voi tuoda aidon ilon, rauhan ja toivon.

Diakoniaviranhaltijan ja nuorisotyönohjaajan tehtävät voivat painottua eri tavoin. Diakonia keskittyy auttamistyöhön, nuorisotyö keskittyy kasvatustyöhön. Silti teidän kaikkien työssä on pohjimmiltaan sama tarkoitus: kulkea ihmisten rinnalla ja kuljettaa heitä Jumalan kasvojen eteen, hänen armonsa luo, hänen alttarin ääreen ja viime kädessä taivaan kotiin.

Sekä diakonian virkaan vihittävän että nuorisotyöhön siunattavan tehtäviin kuuluu ahtaalle joutuneiden auttamista. Molemmat ovat myös opettajia, kasvattajia ja sananjulistajia. Molemmat tehtävät lähtevät alttarilta, ehtoollispöydästä, josta ne saavat voimaa. Ja molemmat myös tähtäävät tänne: siihen, että jokainen ihminen voisi tulla osalliseksi Kristuksen armahtavasta rakkaudesta ja löytää oman paikkansa seurakunnasta. Sekä diakonian viranhaltija että nuorisotyönohjaaja ovat myös rukouksen ihmisiä: teidän yhteinen tehtävänne on harjoittaa rukousta, yksin ja yhdessä, siis rukouksessa kantaa ihmisiä Jumalan eteen. Rukouksesta saa myös itselle voimaa työhön ja elämään ja siksi teille on jaettu taskuun sopivat rukouskirjat, taskuaseet, joiden toivon kuluvan käytössä.

Lopuksi toivon ja rukoilen, että voisitte myös itse saada iloa, voimaa ja lohdutusta siitä evankeliumista, jonka palvelukseen teidät siunataan. Pelastus ei perustu siihen, mitä sinä olet ja teet, vaan siihen, mitä hyvää Kristus on tehnyt sinun puolestasi. Kasteessa hän ottanut sinut rakastavaa ja pelastavaan yhteyteesi. Pysy aina hänessä, hän pysyy sinussa. Älä ujostele tunnustaa hänelle kompastumisiasi, sillä hän on hyvä ja tahtoo nostaa ja kantaa. Seuraa ja tunnusta rohkeasti häntä, sillä siihen hän sinua nyt kutsuu sanoen: ”missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva.”