Puhe Pyhän Josefin katolisessa kirkossa Ekumeenisen rukousviikon vesperissä 25.1.2015

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Tänään päättyy kristittyjen ykseyden rukousviikko Suomessa ja maailmalla. Kuopiossa aloitimme sen sunnuntaina Pelastusarmeijan kappelista, josta yhdessä eri kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen kanssa vaelsimme ristisaatossa, siis yhteistä ristiä seuraten viikon pääjuhlaan Puijon kirkkoon.

Tänään vietämme yhtä päätösjuhlaa rukoillen yhdessä täällä katolisessa pyhän Joosefin kirkossa. Kerta taitaa olla ensimmäinen täällä, sillä roomalais-katolinen seurakunta on uusin tulokas Kuopion ekumeenisessa ringissä. Toivotan vielä kerran katoliset sisaret ja veljet ja isät sydämellisesti tervetulleiksi Kuopioon palvelemaan jäseniään ja todistamaan kaikille yhteisestä uskosta ja rakkaudesta Kristuksessa.

Tämän kristittyjen ykseyden rukousviikon tapahtumissa on luettu ja mietiskelty hyvin rikasta Johanneksen evankeliumin kertomusta, jossa Vapahtaja kohtaa samarialaisen naisen Sykarin kylän kaivolla.

Tuon kertomuksen koko rakenne kuvaa sitä tapaa, jolla Jumala toimii, siis sitä miten hän kohtaa ihmisen ja muuttaa häntä – ja kokonaisia kansoja.

Mitkä ovat kertomuksen kolme osaa, kolme vaihetta? Ne ovat kohtaaminen, hyväksyminen ja muutos.

Ensiksi olennaista on, että Kristus kohtaa samarialaisen naisen avoimesti, totuudellisesti ja kunnioituksen hengessä. Mitä ihmeellistä siinä sitten on? Paljonkin. Jeesuksen ei olisi pitänyt koskaan kohdata naista. Samarialaisten alue sijaitsi Pohjoisessa olevan Galilean ja etelässä olevan Jerusalemin ja Juudean alueen välimaastossa. Juutalaiset pyrkivät kiertämään halpana sekakansana pitämänsä samarialaisten asuinalueen. Mutta Jeesus ei kierrä eikä välttele, vaan saapuu rohkeasti samarialaisten ihmisen keskelle.

Naisen ei olisi pitänyt olla kaivolla keskipäivällä, sillä kylän naiset kävivät siellä vain viileinä aamun ja illan tunteina. Mutta ilmeisesti huonomaineisena hän välttelee kylän muita naisia ja kylän muut naiset välttelevät häntä.

Jeesuksen ei olisi pitänyt puhua naisen kanssa, sillä juutalaisen opettajan ei ollut sopivaa puhutella samarialaista, naista ja vielä huonomaineista. Naisen ei olisi pitänyt vastata. Esteitä oli monia.

Mutta kaikista esteistä huolimatta Jeesus ja nainen kohtaavat. Aseta itsesi naisen osaan. Eikö tämä kerro Jumalasta, joka etsii kaikkia meitä langenneita ja eksyneitä ohjatakseen meidät oikealle tielle?

Toiseksi evankeliumi kertoo kunnioituksesta ja hyväksymisestä. Se tapa, jolla Vapahtaja kohtaa naisen, huokuu hyväksyntää. Kristus lupaa naiselle enemmän kuin kukaan uskaltaa toivoa: iankaikkisen elämän vettä, siis osallisuutta Jumalan totuuteen, armoon ja rakkauteen. Vasta tämän jälkeen hän hienovaraisesti paljastaa naisen synkän salaisuuden.

”Mene hakemaan miehesikin tänne.” Nainen vastaa: ”Ei minulla ole miestä.” Jeesus sanoo: ”Totta puhut, viisi miestä sinulla on ollut ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhut totta.”

Kun ensin on tapahtunut kohtaaminen ja hyväksyminen, tämän jälkeen avautuu tie muutokseen. Nainen kuulee evankeliumin Kristuksesta ja ottaa sen vastaan. Tästä seuraa sisäinen muutos: Hän luopuu esteistä ja ennakkoluuloista. Hän alkaa uskoa ja luottaa Kristukseen ja seurata häntä. Tästä puolestaan seuraa muutos ulkoisessa elämässä: hän rientää kylään, todistaa Kristuksesta ja kutsuu muitakin Kristuksen luo. Epäilemättä hän myös korjasi henkilökohtaista elämäänsä, vaikka evankeliumi ei siitä tarkemmin kerro.

Jeesuksen ja naisen dialogi Sykarin kaivolla kertoo siis meille kuinka Jumala toimii: hän etsii ihmisiä, hän hyväksyy ihmiset ja hän muuttaa ihmisiä.

Tänään rukousviikon päättyessä Raamatun tekstit puhuvat juuri muutoksesta, siitä muutoksesta, jonka Kristuksen kohtaaminen saa aikaa yksilössä ja koko yhteiskunnassa.

Kristus tahtoo muuttaa meitä siten, että uskallamme katsoa rohkeasti ja rehellisesti omaa elämäämme. Vain silloin, kun uskallamme nähdä myös oman elämämme synkät salaisuudet ja kompastelut, voimme päästä tielle, jossa kadun, nousen ja korjaan omaa elämääni.

Jumala tahtoo muuttaa meitä myös synnyttämällä uskoa ja luottamusta Jumalaan, vahvistamalla iloa ja rauhaa hänen yhteydessään. Niinhän tapahtui naiselle Sykarin kaivolle. Ja niin voi tapahtua myös meille. Vaikka tunnet itsesi heikoksi tai huonoksi, iloitse, sillä Jumala on sinulle hyvä.

Tämä muutos kutsuu meitä myös osalliseksi kirkon lähetystehtävästä. Eivät usko Jumalaan ja sen synnyttämä iloa, rakkaus ja rauha, voi jäädä yksityiseksi. Eivät ne ole vain minun omaisuuttani. Ne kuuluvat kaikille.

Jumala kutsuu meitä muutokseen kutsumalla meitä osalliseksi kirkon lähetystehtävästä. Viimeisen 130 vuoden aikana kristityt ovat ymmärtäneet, että kristittyjen keskinäiset epäluulot ja kiistat haittaavat kirkon lähetystehtävän toteuttamista. Mitä katkerammin kiistelemme keskenämme, sitä heikommaksi käy yhteinen todistuksemme ja sitä epäilyttävämmältä kristillinen usko näyttää niistä ulkopuolisista, jotka hiljaisesti odottavat Kristusta.

Emme voi lakaista erottavia tekijöitä maton alle, mutta meidän on ymmärrettävä, että varsinkin maallistuvassa Euroopassa ainoa vastalääke on sitoutua Kristukseen, sitoutua yhteiseen lähetystehtävään ja sitoutua kristittyjen keskinäisen ykseyden vahvistamiseen.

Rukoilkaamme tänään, että Kristuksen evankeliumi voisi muuttaa meitä kaikkia ja tekisi meidät rohkeammiksi kirkon lähetystehtävän toteuttamisessa Kuopiossa, Suomessa ja maailmassa.