Piispa Jari Jolkkosen saarna Kaavin seurakunnan 360-vuotisjuhlamessussa 15.12.2013

Rakkaat seurakuntalaiset Kaavin kirkossa,

Harvassa vuosijuhlassa juhlan aiheet ovat näin eripariset: 30 vuotta ja 360 vuotta. Juhlimme tänään 30-vuotista kaavin kirkkoa. Aiempi kirkko paloi dramaattisesti äitienpäivän yönä 1980. Monet teistä sen vielä muistavat.

Vietämme tänään myös seurakunnan ja sen työn 360-vuotisjuhlaa. Sen alkua tuskin kovin moni muistaa – vai haluaako joku ilmoittautua? Ensimmäinen merkintä täällä palvelleesta kappalaisesta, siis Mikko Huhtalan edeltäjästä on vuodelta 1653. Nämä seurakunnan perustajat ja kirkon rakentajat raivasivat meille tietä ja me rakennamme heidän perustalle. Heidän uskonsa, rakkautensa, sitoutumisensa ja sitkeytensä kantavat yhä meitä.

Kaksi vuotta, hyvin kaukana toisistaan, aikaero 330 vuotta. Mutta silti nämä juhlat, seurakunnan ja kirkkorakennuksen, kuuluvat luontevasti yhteen. On seurakunta, kristittyjen yhteisö, Kristuksen ruumis, Jumalan perheväki. Seurakunta on pohjimmiltaan Jumalan sanan kuuloon ja pyhien sakramenttien viettoon kokoontunut yhteisö, joka jakaa saman uskon, saman elämän ja sen kohtalot, samat ilot ja surut.

Ja sitten on kirkko, Jumalan huone ja seurakunnan koti. Tämä seurakunta tarvitsee myös pyhän paikan ja alttarin, jonka ympärille se kokoontuu ja jonka ympärillä se tulee näkyväksi. Seurakunta tarvitsee kirkon, jotta se saisi kuulla hyvän Jumalan rakkaudesta. Te kaavilaiset tarvitsette alttarin, jotta te ja me kaikki voisimme päästä kosketuksiin pyhyyden kanssa, kun pyhitetyssä leivässä ja viinissä otamme vastaan Kristuksen ja hänessä syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen.

Meitä edeltävät ihmiset ovat raivanneet meille tietä: he ovat tuoneet tänne kristillisen uskon ja perustaneet seurakunnan, jotta saisimme kuulla Kristuksesta. He ovat rakentaneet kirkon ja hoitaneet sitä rakkaudella, jotta pääsisimme osalliseksi Kristuksen armosta ja rakkaudesta. Edes tulipalot, taloushuolet ja muut vastoinkäymiset eivät ole heitä lannistaneet.

Tämä kaavilaisten ja kaikkien järvi-kuopiolaisten juhla sopii hyvin 3. adventtisunnuntaihin, sillä tänään juhlimme kirkkovuodessa tien valmistajaa, edelläkävijää, Johannes Kastajaa. Myös hän avaa ja valmistaa tietä Kristukselle. Luterilaisessa ja lännen kirkon perinteessä häntä sanotaan Johannes Kastajaksi, John the Baptist, koska hän kastoi ihmisiä, jotka tahtoivat tehdä kääntymyksen pahoista teoistaan. Ortodoksisessa perinteessä häntä kutsutaan Johannes Edelläkävijäksi, John the Forerunner, koska hän valmisti ja avasi tietä Kristukselle.  Molemmat nimet, Kastaja ja Edelläkävijä, ovat osuvia ja täydentävät toisiaan.

Itäisessä kirkkotaiteessa tunnetaan niin sanottu deisis-asetelma: keskellä on Kristus, Jumalan Poika, kädessään evankeliumikirja, oikealla puolella häneen päin kumartuneena on Johannes Kastaja ja Edelläkävijä, ja vasemmalla puolella myös Kristukseen kumartuneena on Jeesuksen äiti Maria.

Asetelma osoittaa läheisyyttä. Jeesuksen vierellä ovat hänen lähimmät: äiti ja ystävät. Mutta kumartava asento osoittaa myös Johanneksen ja Marian erilaisuutta verrattuna Kristukseen. Viime kädessä kyse on erilaisuudesta ihmisen ja Jumalan välillä. Johannes on ihminen, juutalainen profeetta. Maria on ihminen, hurskas juutalainen äiti. Molemmat ovat kumartuneena rukoukseen samaan suuntaan, keskelle. Keskellä on rukouksen kohde, Kristus, Jumalan Poika, tosi ihminen ja tosi Jumala, maailman Vapahtaja, kuoleman voittaja, kaikkivaltias Tuomari, minun ja sinun armahtaja, hän joka on läsnä ja lähellä myös tänään meidän keskellämme.

Tämä ikonografinen asetelma tulee esiin myös kirkkovuodessamme: tänään muistamme edelläkävijää Johannesta, ensi sunnuntaina muistamme Neitsyt Mariaa, hänen raskauttaa ja odotustaan. He ovat meidän muistamisen kohteita, mutta eivät palvonnan kohteita. He molemmat osoittavat Kristukseen ja raivaavat tietä hänelle. He molemmat avaavat uraa Vapahtajan syntymäjuhlalle, jolloin kumarrumme rukoukseen seimen äärelle.

Rakkaat kaavilaiset, Järvi-Kuopion seurakuntalaiset ja kaikki hyvän tahdon ihmiset. Esivanhempamme ovat perustaneet Kaavin seurakunnan ja rakentaneet tämän kirkon yhtä tarkoitusta varten: jotta me pääsisimme Kristuksen luo ja hänen pelastavaan yhteyteensä.

Kun se löytyy, moni muukin asia löytyy: seurakunta on perustettu ja kirkko rakennettu, jotta pelkojen saartama ihminen löytäisi uutta rohkeutta elämään; jotta lapsemme oppisivat turvautumaan Jumalaan; jotta yksinäinen tulisi nähdyksi ja löytäisi tiensä toisten ihmisten luo; jotta nuoremme löytäisivät elämälleen suunnan ja vahvan perustan; jotta epäilevä löytäisi luottamuksen Jumalaan; jotta syntinen löytäisi anteeksiannon ilon; jotta katkera ja vääryyttä kokenut saisi uutta voimaa rakastaa ja rakentaa sovintoa; jotta kuolemaa pelkäävä voittaisi pelkonsa; jotta työn ja huolten uuvuttama löytäisi levon; jotta jokainen meistä saisi esimakua taivaan juhlapöydästä.

Ajatelkaa mitä herkkuja seurakunnassa on tarjolla! Jokaisen tehtävä on rakentaa seurakuntaa, että kaikki pääsisivät näistä osalliseksi. Tänään on kysyttävä myös, millaisia esteitä meillä voi olla seurakunnan yhteyteen, kirkon jumalanpalvelukseen ja Kristuksen luo. Esteet voivat olla sisäisiä, siis itsestämme lähteviä, niistä Jeesus puhuu päivän evankeliumissa. Tai ne voivat olla ulkoisia, olosuhteista johtuvia.

Ulkoisia esteitä voivat olla esimerkiksi pitkät matkat, korkeat kynnykset tai huono tiedonkulku. Siksi on hyvä, että tässä seurakunnassa on huolehdittu tiedotuksesta ja järjestetty kuljetus tähän jumalanpalvelukseen, jotta tämä voisi olla koko Järvi-Kuopion seurakunnan yhteinen juhla. Jotta pitkät matkat eivät muodostuisi esteeksi, on tärkeää, että Järvi-Kuopiossa jokaisessa alueseurakunnassa ja kirkossa on oma alttari ja oma jumalanpalvelus – niin kuin nyt onkin.

Ulkoisia esteitä voi syntyä myös, jos seurakunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle jonkinlaiselta sisäpiiriltä tai kiistelevältä yhteisöltä. Siksi on tärkeää, että kaikki pyrkivät rakentamaan seurakunnasta sovinnon yhteisöä, kotia, jossa ei olisi vieraita, vaan jokainen tuntisi itsensä rakkaaksi ja täysivaltaiseksi jäseneksi. Tähän velvoittaa meitä se, että Raamatussa seurakuntaa verrataan Jumalan perheeseen. Perheessä on erilaisia jäseniä ja joskus myös erimielisyyksiä, mutta olennaista on, että jokainen rakentaa sovintoa eikä ketään heitetä ulos, mitä tahansa on tapahtunut.

Entä sisäiset esteet? Jeesus näyttää puhuvan niistä päivän evankeliumissa, kun hän puhuu ”tästä sukupolvesta”: ”Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: me soitimme teille huilua, mutta te ette itkeneet mukana. Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: hänessä on paha henki. Ihmisen poika tuli, hän syö ja juo ja ihmiset sanovat: mikä syömäri ja juomari, syntisten ystävä.”

Toisin sanoen Jeesuksen mukaan Johannes kutsui Jumalan rakastavaan yhteyteen tarjoamalla askeesia ja katumusta. ”Hän ei syö ja juo.” Mutta ihmiset loukkaantuvat häneen ja torjuvat hänen kutsunsa. Ihmisen Poika, siis Jeesus itse kutsui Jumalan rakastavaan yhteyteen tarjoamalla armoa ja kaikkia taivaan herkkuja. ”Hän syö ja juo.” Mutta silloinkin ihmiset loukkaantuvat häneen ja torjuvat hänen kutsunsa. Mikään ei kelpaa. Aina löytyy uusia esteitä.

Päivän evankeliumissa Kristus tahtoo kutsua meitä uskon ja rakkauden tielle ja vahvistaa meitä tällä tiellä. Hän lupaa: minä olen sinun Vapahtajasi, minun armoni ei sinusta väisty. Hän vetoaa: älä rakenna itsellesi sisäisiä esteitä, älä kehitä estoja tai tekosyitä. Älä loukkaannu minuun, sillä minä en tahdo sinulle pahaa enkä vie vapauttasi. Hän sanoo: minä olen nöyrä ja lempeä. Minä olen tie, totuus ja elämä. Usko ja luota rohkeasti minuun. Se joka kuulee minua, löytää uskon Jumalaan ja rakkauden lähimmäiseen. Se joka seuraa minua, kulkee minun suojeluksessani perille taivaan iloon.

Kun sinä polvistut tänään ehtoollispöytään, otat vastaan Kristuksen ja hänen armonsa. Kun sinä aterioit tänään Herran pöydässä, saat esimakua myös taivaan juhlapöydästä. Yhteistä ehtoollista vietämme tänään myös siksi, että me kuulumme yhteen. Niiden jotka jakavat yhteisen leivän ja maljan, tulee jakaa myös yhteiset ilot ja surut.

Sen tähden katso Kristukseen. Luota häneen ja seuraa häntä. Katso myös vierellesi lähimmäiseen. Luota häneen ja kulje yhdessä hänen kanssaan. Kun näin teemme, rakennamme Kaavin alueseurakunnan ja kaikkien Järvi-Kuopion seurakunnan alueella asuvien ihmisten yhteyttä ja hyvää elämää.

Silloin toimimme, niin kuin Jumalan perheväen kuuluukin.