Saarna Kirkastusjuhlilla Heinäveden kunnan 150-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Heinäveden kirkossa 29.7.2019

Rakkauden laki, 7. sunnuntai helluntaista

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Tämän kirkkovuoden pyhän aihe on Jumalan laki, tarkemmin sanoen rakkauden laki. Uskon, että se sopii hyvin jumalanpalvelukseen, jossa kolme yhteisöä, Heinäveden seurakunta, Heinäveden kunta ja Kansan Raamattuseura, tuo itsensä elävän Jumalan kasvojen eteen ja pyytää siunausta työlleen.

Kunta ja seurakuntakunta ovat hallinnollisesti itsenäisiä ja siinä mielessä eri yhteisöjä. Niin pitää ollakin. Silti niillä on paljon yhteistä. Ne jakavat saman kohtalon, palvelevat samoja ihmisiä, vastuuta kantavat usein samat vahvat persoonat ja ovatpa ne haasteet ja kipukysymyksetkin usein samoja.

Kunnan ja seurakunnan yhteenkuuluvuudesta kertoo paljon se, että molemmat tulevat samasta latinankielen sanasta communio. Se tarkoittaa sekä yhteisöä että yhteyttä eli rakkauden sidettä, joka vallitsee yhteisön jäsenten välillä. Tarkkaan ottaen communio-sanassa on yhdistynyt kaksi termiä, con eli yhdessä ja munus eli lahja. Sekä kunta että seurakunta ovat siis yhteisöjä, jossa lahjat ovat yhteisiä, jossa jäsenten välillä vallitsee rakkaus, jossa huolehditaan, että kaikki pääsevät osallisiksi Jumalan lahjoista, niin ajallisista kuin hengellisistäkin.

Tämä on meille hyvä peili myös tänään. Tänään on hyvä kysyä, ovatko Heinäveden kunta ja seurakunta tai Kansan Raamattuseura rakkauden yhteisöjä, jossa jaetaan ilot ja tappiot, huolehditaan kaikista, sovitaan kiistat keskustellen, etsitään yhteistä hyvää rohkeasti – yhdessä. Miten meidän tulisi toimia niin, että Heinäveden asukkaat, kesäasukkaat ja vierailijat voisivat jatkuvasti kasvaa kommuuniona, rakkaudessa elävänä yhteisönä?

Päivän Raamatun lukukappaleissa puhutaan ennen kaikkea Jumalan tahdosta eli laista. Jumala on armollinen ja laupias kaikkia syntisiä kohtaan, hän armahtaa ja antaa anteeksi kaikki lankeemuksemme. Tämä on yhteisen kristillisen uskomme kulmakiviä, se lohduttaa, ilahduttaa ja auttaa meitä jaksamaan. Mutta antaako se alibin elää miten huvittaa? Oikeuttaako se varastamaan, levittämään valtuustotoverista vääriä huhuja, tekemään pilkkaa vammaisista tai pettämään puolisoa?

Päivän Raamatun tekstit antavat vastauksen, joka on selvä ja yksiselitteinen. Ei tietenkään! Jumala on hyvä ja armollinen, mutta hän on myös pyhä ja kaikkivaltias. Hän tahtoo meille hyvää, siksi hän on luonut meistä moraalisia persoonia: meillä on kyky arvioida tekojemme seurauksia, me odotamme toisilta reilua kohtelua, siksi meidän täytyy vaatia sitä myös itseltämme. Me kykenemme myötätuntoon, me tunnistamme syvällä sydämessämme velvollisuuden asettua toisen asemaan ja pyrkiä siihen, mikä on hyvää ja oikeaa. Me myös vaistoamme lopulta senkin, että olemme vastuussa jollekin itseä suuremmalle, ei vain omalle työnantajalle, äänestäjille, lapsille, vaan myös hänelle, jolta olemme saaneet elämän lahjan.

Päivän Raamatun tekstit puhuvat siitä, mikä on Jumalan hyvä tahto meitä kohtaan. Jumalan käskyissä ei ole kyse miinoista, jotka on asetettu vahingoittamaan meitä, ei ole kyse ansakuopista, jotka on viritetty, jotta jäisimme satimeen. Jumalan käskyt ovat paremminkin tienviittoja ja liikennemerkkejä, jotka ohjaavat meitä onneen ja hyvään elämään. Ne eivät ole järjen vastaisia eivätkä edes järjelle tuntemattomia. Pikemminkin tunnistamme niissä oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden. Ne koskettavat yhtäältä meidän henkilökohtaista vaellustamme ja ohjaavat meitä kasvamaan henkilökohtaisissa hyveissä. Mutta ne koskettavat myös meidän yhteisöllistä elämäämme.

Vanhan testamentin lukukappale Mooseksen kirjasta on ikivanha, mutta yhä toimiva. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Pidä sapatti kunniassa. Turvaudu elävään Jumalaan, älä kehitä itsellesi pettäviä epäjumalia. Älä varasta, vaan kunnioita toisen omaisuutta. Puhu totta, älä valehtele, äläkä levitä vääriä juoruja toisesta. Myös aistivammaisten ihmisarvon puolesta vedotaan pysäyttävin sanoin: ”Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi.”

Tässä näemme, että Jumala tahtoo meidän kasvavan henkilökohtaisissa hyveissä. Ja tällä on myös yhteisöllistä merkitystä: silloin me voimme kasvaa uskon ja rakkauden yhteisönä, jossa jokaista kunnioitetaan ja kaikista pidetään huolta.

Uuden testamentin lukukappale jatkaa näitä kehotuksia. Se ei puhu moniäänisyydestä eikä kannusta poliittiseen taisteluun, vaan kehottaa: Olkaa keskenänne yksimielisiä. Se ei kehota moraaliposeeraukseen tai elitismiin, vaan nöyryyteen ja myötätuntoon: Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Some-aikana, jolloin kilpaillaan ilkeilyissä ja toisen tahallisessa väärinymmärtämisessä, Jumalan sana kehottaa: Älkää maksako pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. Raamattu ei kehota kapinaan tai vallankumoukseen, ei edes vääryyden edessä, vaan kehottaa: Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa.

Ja se antaa myös ohjeen, joka sopii Heinäveden kunnanvaltuustoon, naapureiden välille ja jopa Suomen puolustusvoimien ylimmäksi perusperiaatteeksi: ”Jos mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.”

Evankeliumissa Jeesus poimii Jumalan käskyistä vain kaksi, viidennen ”älä tapa” ja kuudennen ”älä tee aviorikosta”. Jeesus ei väljennä eikä selitä pois näitä käskyjä. Hän ei sano: Teille on kyllä opetettu tämä isille annettu käsky ’älä tapa’, mutta silloin oli pikkuisen erilainen konteksti, joten anna mennä vaan, jos siltä tuntuu. Hän ei sano: Teille on opetettu ’älä tee aviorikosta’, mutta silloin oltiin pikkuisen vanhanaikaisia eikä ymmärretty vielä ihmisen seksuaalisuutta yhtä fiksusti kuin meidän aikanamme.

Jeesus päinvastoin syventää näitä periaatteita, joita meidän sydämemme ja järkemme tunnistaa oikeiksi. Hän vahvistaa ne ja muistuttaa, että ne heijastavat Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan. Hän syventää niitä opettamalla, että on käytävä vihan ja uskottomuuden juurisyihin. On mentävä omaan sydämeen, ja puhdistettava sitä jatkuvasti vihasta ja katkeruudesta, jotta emme vahingoittaisi lähimmäisen henkeä ja arvokkuutta. On mentävä omaan sydämeen ja ohjattava sitä pois himokkaista hissituijotuksista, jotta pysyisimme uskollisina puolisoillemme.

Näin kasvaminen henkilökohtaisissa hengellisissä hyveissä parhaimmillaan rakentaa meidän kaikkien yhteistä elämää ja yhteistä hyvää.

Rakkaat sisaret ja veljet, jo pelkästään tämän päivän Raamatun lukukappaleet sisältävät valtavasti hyviä elämän ohjeita, että meinaa tulla ähky. Ei niitä millään voi kaikkia muistaa. Tämän ymmärsi myös Jeesus, ja niinpä hän tiivisti kaikki käskyt yhteen lauseeseen: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ja rakkauteen tiivisti myös Paavali kaikki muut käskyt, kun hän kirjoitti galatialaisille: ”Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kun tämän muistat, tunnet Jumalan lain ytimen.

Rakkaat ystävät, ehtoollisen yksi ikivanha nimi on kommuunio. Kristus asetti armonsa, läsnäolonsa ja rakkautensa merkiksi leivän ja viinin. Raamatussa leipä symboloi Jumalan lahjoja, malja viittaa vastoinkäymisiin ja kärsimykseen. Kun tänään otamme ehtoollisessa vastaan sekä pyhitetyn leivän että viinin, se muistuttaa siitä, mikä on oikea kommuunio, oikea rakkaudessa elävä yhteisö: siinä jaetaan voitot ja tappiot yhdessä. Sekä ilot ja että surut eletään ja kannetaan yhdessä. Siksi tule rohkeasti Herran pöytää, tuo Herralle lankeemuksesi, hän antaa sinulle voittosi. Ja muista: meidän, jotka jaamme saman leivän ja maljan, tulee elää rakkaudessa, kantaa toisiamme ja jakaa kaikki ilot ja surut.