Puhe Varkauden eläkkeen saajien joulujuhlassa

Eläkkeen saajien joulujuhla kuuluu Varkauden arvokkaimpiin. Näin minua on valistettu. Ja uskon sen myös. Kuten tiedämme, Suomen paras eläkkeen saajien yhdistys on Varkaudessa, siis keskellämme.

Olen miettinyt, mistä tulee tämä ilmaus ”olla eläkkeellä”. Viittaako se siihen, että suorittamisesta ja työelämästä on siirrytty elelyyn – onko siis kyse jonkinlaisesta leppoistamisesta? Vai viittaako se jonkinlaiseen elättinä olemiseen? Tuskinpa nyt sentään.

En tiedä, osaatteko arvata, mistä löytyy maailman ehkä vanhin eläkelaki. Sellaisena voi hyvin pitää Vanhan testamentin neljättä käskyä: kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit maan päällä.

Moni on ehkä saanut rippikoulussa käsityksen, että se on varsinaisesti ja ensi sijaisesti pienille lapsille osoitettu käsky: lapset, totelkaa aina vanhempianne. Totta kai, on hyvä, että lapsia osoitetaan kunnioittamaan omia vanhempia ja kasvattajia, jotka tahtovat heille hyvää.

Toisaalta aikuiset kyllä pitävät huolen omasta arvovallastaan. Ja nuoruuteen kuuluu kyseenalaistaa vanhempien auktoriteetti. Tämä on välttämätöntä ja luonnollista, jotta jokainen teini-ikäinen voisi itsenäistyä omista vanhemmista. Edustaako siis neljäs käsky vääränlaista kuuliaisuusajattelua ja alistamisen oppia?

Ei, tästä ei ole kyse. Tutkijat ovat nimittäin varsin vahvoin perustein osoittaneet, että alun perin neljäs käsky annettiin minun ikäisille aikuisille, siis keski-ikäisille. Neljäs käsky ohjaa meitä keski-ikäisiä suorittajia huolehtimaan vanhuuteen ehtineistä vanhemmista.

Muinaisessa juutalaisuudessa elettiin maata viljellen ja karjaa kasvattaen. Tuolloisessa maatalousyhteiskunnassa viljelijällä oli kiusaus ajatella: oma isäni ja äitini ovat jo käyneet vanhoiksi ja heikoiksi, ei heistä ole enää hyötyä. Siksi voin tehdä heille mitä huvittaa tai jopa jättää heidät oman onnensa nojaan.

Tällaisesta hyötyajattelusta neljäs käsky varoittaa. Se vaatii meitä keski-ikäisiä pitämään vanhemmista huolta silloinkin, kun heistä on tullut vanhoja ja hauraita, sairaita ja joskus oikukkaitakin. Ihmisen arvo ei perustu hyödyllisyyteen, saavutuksiin tai ominaisuuksiin. Jokainen ihminen on arvokas, koska hänet on luotu Jumalan kuvaksi. Jokaisesta tulee huolehtia ja jokaista kohdella kunnioittavasti aina elämän ensi hetkestä sen viime henkäykseen saakka. Tämä on pohjimmiltaan neljännen käskyn sanoma: Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta itsekin saisit elää kauan maan päällä.

Minusta eläkkeellä oloa ilmaisuvoimaisempi kuvaus on sotilaiden perässä oleva kirjainyhdistelmä evp, erossa vakinaisesta palveluksesta. Se muistuttaa, että elämä on pohjimmiltaan palvelua: puolison ja lasten palvelua kodissa, palvelua yhteiskunnassa, monilla meillä myös armeijan harmaissa reserviläisenä. Jotkut vaativat äänekkäästi itselleen oikeuksia, mutta evp. eläkkeellä olevan perässä muistuttaa, että elämä on mielekästä silloin, kun se on palvelua, yhteisen hyvän palvelua, ehkäpä myös Jumalan palvelua – välillä arjen keskellä, välillä taas alttarin äärellä.

Saksalaiset eivät ole eläkkeellä, vaan ”im Ruhestand”, siis rauhan tilassa tai rauhan säädyssä. Ajatelkaa miltä kuulostaisi. ”Varkauden rauhantilassa olevien joulujuhla” tai ”Rauhansäätyyn korotettujen joulujuhla Varkaudessa”.

Hyvät rauhantilaan ylennetyt.

Kuluva uutisvuosi saa mietteliääksi optimistinkin. Maailma on kyllä Jumalan lahja ja täynnä kaikenlaista hyvää. ”Älkää murehtiko huomisesta”, opetti Nasaretin Mestari. Luojan aurinko paistaa kaikille. Tämä on totta.

Mutta totta on sekin, että moni hyvä asia särkyy käsissämme. Ukrainan kriisi on jäädyttänyt suurten valtioiden välit. Tuntuu kohtuuttomalta ajatella naisten ja lasten asemaa Syyriassa, Gazassa ja Irakissa. Koti-Suomessa monissa kodeissa kamppaillaan jaksamisen rajoilla. Uupuneeksi ja yksinäiseksi itsensä kokeva voi tehdä äärimmäisiä ratkaisuja.

Maailma on Jumalan luoma. Mutta se on myös särkynyt ja sovitusta kaipaava.

Evankeliumit todistavat yhtä pitävästi, että Seimen Lapsi syntyy särkyneen maailman keskelle ja kaikenlaisten ihmisten keskelle.

Köyhä Maria ja vaatimaton Joosef elävät parrasvalojen ulkopuolella. Paimenet ovat arkisen työn ahertajia, oman aikansa työläisiä. Idän tietäjät ovat aikansa viisaita, jonkinlaisia päivystäviä dosentteja, yhtä aikaa tiedemiehiä ja rukouksen ihmisiä. He edustavat toisia uskontoja ja kansoja, ja silti he näkevät vaivaa vaeltamalla Seimen äärelle.

Kaikille näille erilaisille ihmisille enkelit tuovat yhdistävän iloviestin: ”Tänään on teille syntynyt Vapahtaja!” Tänään Kaikkivaltias syntyy ihmiseksi, heikoksi ja haavoittuvaksi. Tänään Maailman Valtias osoittaa rakkautensa ja asettuu rinnallemme. Tänään hän kutsuu rauhaan ja sovintoon itsensä kanssa ja ihmisten kesken.

Kun tänä jouluna vaellamme kirkkoon joulun jumalanpalvelukseen, seuraamme kelpo paimenten esimerkkiä. Kun kummarrumme Seimen lapsen edessä, palvomme maailman Vapahtajaa yhdessä idän viisaiden kanssa. Kun laulamme liturgiassa ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken”, osallistumme ilovirteen yhdessä taivaan enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.

Toivotan teille kaikille joulun juhlailoa ja hyvää tulevaa Vapahtajan syntymäjuhlaa.