Ankarakin kilpailu on myös leikkiä

Hyvät metsäkirkkovieraat, arvoisat venlat ja veljet

Jukolan viestissä vietämme suunnistajina ja toimitsijoina yhden viikonlopun yhdessä kauniin luonnon keskellä. Siksi meidän on ehkä helppo ymmärtää sitä kuvakieltä, jota Jeesus puhuu evankeliumissa. Puhuessaan Jumalan valtakunnasta ja hyvästä elämästä hän nimittäin käyttää usein luonnosta tulevia vertauskuvia.

Niin nytkin. Päivän evankeliumissa Kristus vertaa itseään viinipuhuun ja rohkaisee meitä kaikkia pysymään hänessä elävinä oksina. ”I am the vine, you are the bransches. Remain in me, as I also remain in you.”

Vaikka näillä kulmilla ei kasva viiniköynnöstä, vertauksen viesti on selvä. Kristus kehottaa meitä pysymään hänessä, jotta voisimme elää ja kasvaa keskinäisessä rakkaudessa. ”As the Father has loved me, so have I loved you. Now remain in my love.” Kyse on siis Jumalan rakkauden vastaanottamisesta, mutta myös sen jakamisesta eteenpäin: ”My command is this: love each other as I have loved you.”

Evankeliumin kehotus pysyä Kristus-viinipuussa ja kantaa hedelmää siinä tarkoittaa sitä, että saamme voimaa hänestä ja että voimme palvella ja rakastaa toisia ihmisiä, kaikkia ihmisiä.

Mitä se voisi tarkoittaa tänään Venlojen ja Jukolan viestin juhlassa ja 2000-luvun Suomessa? Mahtuuko kilpailun keskelle rakkautta ja kunnioitusta? Onko hyvyydelle ja huolenpidolle tilaa yksilökeskeisessä yhteiskunnassa?

Tätä pohditaan osuvalla tavalla kirkon liikuntateeseissä. Viitisen vuotta sitten urheilijat, kisapapit ja muut kirkon ja urheilujärjestöjen edustajat laativat Kuopion edellisen piispan Wille Riekkisen johdolla Kirkon kymmenen teesiä liikunnasta ja urheilusta. Niissä pohditaan, miten urheilu voisi palvella hyvää elämää ja pysyä viattomana kaupallisuuden, kiellettyjen aineiden ja kireiden suoritusvaatimusten keskellä.

Ensimmäinen teesi kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: ”Olet ihminen – olet arvokas.”

Mitä se tarkoittaa? Teeseissä tätä selitetään näin: ”Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen on arvokas ihmisyyteensä vuoksi. Ketään ei saa mitata yksinomaan hänen ominaisuuksiensa tai taitojensa mukaan. Elämme kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa, jossa suorituksista tulee helposti ihmisen mittari. Jumalan edessä olemme kaikki samanarvoisia. Me emme pelastu tekojemme, suoritustemme tai voittojemme tähden, vaan yksin armosta.”

Kaiken tämän muistaminen on ratkaisevan tärkeää niin urheilussa kuin kaikessa elämässä. Today, in the middle of competition and many expectations, let us remain, that our human dignity, human dignity of every person, does not depend on our achievements or merits but on God’s creation. ”The image of God” is the biblical frase to the human dignity.

Toisessa teesissä käsitellään meidän suhdettamme omaan ruumiiseemme, kun rohkaistaan: ”Huolehdi liikunnasta ja terveydestä – hoidat Jumalan hyviä luomislahjoja.” Toisin sanoen Jumala on luonut meidät ruumiillisiksi olennoiksi ja antanut meille myös tehtävän pitää hyvää huolta tästä lahjasta.

Yhdeksäs teesi kehottaa: ”Iloitse liikunnasta – nauti yhdessä olosta”. Urheilu on pohjimmiltaan hyvä asia, mutta sitä uhkaavat ryppyotsaisuus, takakireä suorittaminen, kohtuuttomat suorituspaineet. Jumalan luoma ihminen on leikkivä ihminen, joka tarvitsee yhteyttä toiseen ihmiseen. Tätä ihmisen perusominaisuutta tulee tukea liikunnassa. Ankarakin kilpailu on pohjimmiltaan leikkiä, vaikka se huipulla vaatii uhrauksia. Parhaimmillaan liikunta tuo iloa ja yhteenkuuluvuutta.

Urheilun leikkiluonteen muistaminen voi tuntua vaikealta silloin, kun olen kilpailussa pudonnut kartalta ja tehnyt puolen tunnin pummin. Tunnustan, että kokemusta on. Se voi tuntua vaikealta, jos ja kun joudumme muutaman tunnin päästä kiipeämään Huuhanvuoren ja Nousuvuoren rinnerasteille. Minulla ei ole tietoa rastipaikoista, mutta pelkään pahinta.

Kaikesta huolimatta tänään on hyvä muistaa asioiden mittasuhteet. Ankarakin kilpailu on pohjimmiltaan leikkiä. Kilpasisaret ja –veljet kuuluvat yhteen ja jakavat saman ihmisyyden, sillä olemme saman Jumalan luomia.