Saarna Muuruveden kirkon 120-vuotisjuhlassa 22.9.2024
23.9.2024
Epistola (Gal. 5)
Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.
Evankeliumi (Mark. 2)
Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”
Rakkaat seurakuntalaiset Muuruveden kirkossa,
Muuruveden kirkko poikkeuksellisen kaunis helmi Kuopion hiippakunnan ja koko valtakunnan kirkkojen joukossa. Se rakentaminen vaati poikkeuksellisia ponnisteluja. Pakko ihmetellä, kuinka tuon ajan yksinkertaisilla rakennusvälineillä on saatu aikaan jotakin niin kaunista ja suurta! Lopputulos puhuttelee. Ja mikä erikoista, se on jotakin pysyvää. Osattiin ajatella vuosisadoissa. Pakko sanoa, että sitä ei taideta aina tavoitella nykyrakentamisessa. Kun Helsingissä asuessamme lapsemme aloittivat elokuussa upouudessa 10 miljoonan euron koulussa, jo seuraavana keväänä koulu oli käyttökiellossa. Samoja hengitysilmahuolia tuntuu olevan Muuruveden koululla.
Muuruveden kirkon suunnittelijat, rakentajat ja kustantajat eli seurakuntalaiset eivät pystyttäneet tätä temppeliä vain arkkitehtoniseksi maamerkiksi. He näkivät vaivaa, koska halusivat kokoontua säännöllisesti yhteen Jumalan sanan kuuloon ja pyhän ehtoollisen viettoon. Kirkko on Jumalan huone (domus Dei) ja seurakunnan koti (domus ecclesiae), molempia yhtä aikaa. Jumalan huone, joka vihitään pyhäksi paikaksi ja jossa Kristus on itse läsnä. Siksi kirkkotilaa saa käyttää vain sen pyhyyteen sopiviin tarkoituksiin. Mutta Kristus ei tahdo olla täällä yksin. Hän kutsuu jokaista tänne, jotta hän voisi armahtaa, lohduttaa, ohjata ja johdattaa meitä. Siksi kirkko on myös seurakunnan koti. Seurakuntalaiset, siis te, olette kirkkorakennuksen paras ja tärkein kaunistus.
Päivän Raamatun tekstit puhuvat tänään vapaudesta. Se on yksi tärkeimmistä inhimillisistä arvoista. Kokemus osoittaa, että jokainen ihminen tahtoo olla vapaa ulkoisesta pakosta. Emme siedä, että meitä määräillään, alistetaan, pakotetaan tai sorretaan.
Tutkijoiden mukaan vapaus kuuluu jokaisen ihmisen moraalisiin perusmakuihin. Siten se on jatkuvasti ajankohtainen poliittinen arvo. Moraalipsykologit selittävät, että ihmisillä on tarve elää laumassa ja joukossa. Joukossa on aina oltava johtaja tai johtajia. Häneltä odotetaan, että hän pitää lauman kasassa, puolustaa sen etua ja näyttää yhteistä suuntaa. Mutta jos johtaja ryhtyy sortamaan toisia ja kääntyy ajamaan joukon edun sijasta omaa etuaan, joukossa käynnistyy vapauttamisrefleksi: jäsenet liittoutuvat keskenään syrjäyttääkseen sortavan hallitsijan.
Siksi vapauteen liittyy aina poliittista dynamiittia. Meissä suomalaisissa käynnistyi tämä vapauttamisrefleksi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi talvisodassa Suomen kimppuun. Liityimme yhteen taistelemaan vapautemme puolesta. Jatkosodan päättymisestä tuli torstaina kuluneeksi 80 vuotta. Muuruveden kirkko on nähnyt myös nämä raskaat ajat. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ukrainalaisissa aktivoitui sama vapauttamisrefleksi. Ja siksi myös suomalaiset ja koko vapaa maailma on halunnut tukea Ukrainaan sen raskaassa taistelussa poliittisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolesta.
Mutta entä kun ulkoista pakkoa ei ole? Entä sitten, kun yksilön vapaus on viety tappiin saakka? Mihin me käytämme vapauttamme?
Tämä, rakkaat sanankuulijat, on länsimaisen ihmisen perustavimpia ongelmia. Olemme vapaat sorrosta, mutta emme oikein tiedä, mihin olemme vapaat? Me olemme kyllä vapaita ulkoisesta pakosta, mutta emme aina tiedä, mihin vapautta käytämme?
Jokainen meistä on ollut teini. Toisilla meistä on teini-ikäisiä kotona. Teini-ikään kuuluu ottaa etäisyyttä, itsenäistyä tai ”vapautua” vanhemmista. Se on luonnollinen osa ihmisen kasvua. Meidän pitää itsenäistyä vanhempien holhousvallasta, jotta voisimme ottaa vastuuta elämästä, ensin omasta elämästä ja sitten toisten elämästä, esimerkiksi perheestä. Siksi Raamattu sanoo: ”Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa.” Vanhassa käännöksessä sanottiin vielä jyrkemmin: mies ”luopukoon” tai ”erotkoon” vanhemmistaan. Kyse ei tietenkään ole hylkäämisestä tai välien katkaisemisesta, vaan luonnollisesta itsenäistymisestä ja oman vastuun ottamisesta.
Länsimaisen ihmisen ongelma on, että ajatellessamme vapautta olemme usein jääneet puberteettivaiheeseen. Haluamme irtaantua toisten vaikutusvallasta – vanhempien, poliitikkojen, kyläyhteisön, käytöstapojen, kristinuskon ja niin edelleen. Sortavina voidaan kokea sukupuoliroolit, pukeutumistavat, käytöstavat, puhetavat, käsitys kahdesta sukupuolesta ja niin edelleen. Näistä halutaan ”vapautua”. Mutta meille ei ole aina selvää, mihin haluamme vapautua.
Päivän Raamatun tekstit eivät puhu vapaudesta vain yleisenä filosofisena tai poliittisena arvona. Ne puhuvat nimenomaan kristityn vapaudesta. Mitä on se vapaus, johon kristitty on kutsuttu Jumalan edessä?
Raamatussa Jeesuksen vastustajina esiintyvät usein fariseukset. He olivat oikeastaan maallikkovetoinen herätysliike. Myöhemmin heistä piirretty lapsellinen pilakuva ei ehkä aina tee heille oikeutta – hehän halusivat ottaa uskontonsa todesta ja etsiä Jumalan tahdon mukaista elämää. Tällaisesta vilpittömyydestä ei ketään pitäisi moittia.
Totta kuitenkin on, että he päätyivät usein laintulkinnassaan äärimmäiseen pykäläuskollisuuteen. Siitä kertoo myös Jeesuksen ja fariseusten yhteenotto päivän evankeliumissa. Fariseukset moittivat Jeesuksen seuraajia siitä, että nämä rikkovat sapattina viljantähkiä syödäkseen niitä. Tuon ajan sapattisäädösten mukaan se rinnastettiin ruoanlaittoon, joka oli työntekoa, joka oli sapattina kielletty – ruoka valmistettiin edellisenä päivänä. Hurskas juutalainen ei tänäkään päivänä tee ruokaa, ei sytytä tulta, ei käytä sähkölaitteita eikä paina hississä kerrosnappia – siksi israelilaisissa kerrostaloissa on sapattihissit, jotka kulkevat itsestään ilman napin painallusta.
Jeesus kritisoi tällaista laintulkintaa: siinä Jumalan lain tarkoitus on unohtunut ja kääntynyt vastakohdakseen. Toisaalta Jeesus ei opeta kaiken sallivaa anarkismia. Hän opettaa noudattamaan Jumalan lakia sen alkuperäisen tarkoituksen mukaan: sapatti on tehty ihmistä varten, ei ihminen sapattia varten.
Myös Paavali käsittelee samaa ongelmaa. Yhtäältä hän hylkää saivartelevan pykäläuskollisuuden liian ahtaana, ihmiselle kohtuuttomana, Jumalan alkuperäisen tarkoituksen vastaisena. Toisaalta hän hylkää myös kaiken sallivan anarkismin, jossa ihminen käyttää vapauttaan väärin, siis ottaa oikeuden elää itsekkäästi niin kuin sika pellossa.
Paavalin ratkaisu on tämä: Kun ihminen elää kasteessa lahjoitetun Pyhän Hengen johdatuksesta, Henki itse luo ihmisessä uutta ymmärrystä ja vahvistaa hyveitä. Paavali kirjoittaa: ”Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.” Henki synnyttää hedelmiä: iloa, rauhaa, rakkautta, kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja itsehillintää. Hengen varassa, siis jatkuvassa vuoropuhelussa Pyhän Hengen kanssa ihminen voi yhä paremmin tunnistaa, mikä on lähimmäisen rakkauden mukaista, kuinka tulee juuri tässä tilanteessa toimia Jumalan tahtomalla tavalla.
Jumalan laki antaa yleiset periaatteet: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Elämän monimutkaisissa tilanteissa Pyhä Henki auttaa ihmistä soveltamaan Jumalan lain periaatteita oikein.
Mihin kristitty on vapautettu? Mihin sinä olet kristittynä vapautettu?
Kristittynä et ole vapautettu varastamaan, valehtelemaan, etsimään omaa etua, nitistämään toisia. Sellainen ei ole vapauden oikeaa käyttöä. Sellainen on synnin vangiksi joutumista.
Kristittynä sinä olet vapautettu aina turvautumaan Kristukseen. Siis aina turvautumaan Kristukseen, sinun Vapahtajaasi eli Vapauttajaasi. Tämä on kaiken kristityn vapauden perimmäinen tarkoitus. Siksi kristittyjen tehtävä on aina ja kaikkialla puolustaa ja edistää uskonnonvapautta poliittisena arvona – jotta meillä olisi yhteiskunnassa vapaus turvautua Kristukseen.
Kristittynä käytät vapauttasi oikein, siis Jumalan tahdon mukaisesti, kun turvaudut vapautuneesti Kristukseen, kun tuot hänelle rukouksessa kaikki ilon ja ahdistuksen aiheet, kun tulet Muuruveden kirkkoon, kun harjoitat palvelevaa rakkautta kotona, koulussa ja työpaikalla, kun pidät huolen omaisistasi, kohtelet kaikkia reilusti, rakennat hyvää yhteiskuntaa ja suojelet Jumalan luomakuntaa, yhteistä elämän kehtoamme.
Tämä on oikeaa, Jumalan tahdon mukaista vapauden käyttöä. Se ei ole aina helppoa. Siksi tarvitsemme siihen Pyhän Hengen apua ja myös toinen toisemme apua. Aamen.