Warkauden lehden kolumni 22.12.2018

Rauhan juhla myös uskonnottomille?

Joulun alla herää joskus keskustelua koulujen joulujuhlien sisällöstä. Voiko lauluissa tai joulukuvaelmassa tuoda esille sen tosiasian, että joulua vietetään Jeesuksen syntymän johdosta?

Jokaisen oikeutta vakaumukseen pitää kunnioittaa. Sen verran itsepäinen olen minäkin, että en pidä pakottamisesta missään asiassa, kaikkein vähiten vakaumusasioissa. Ja tarvitsenhan itsekin perustuslain suomaa uskonnon ja omantunnon vapautta, jotta voisin vastata sanoin ja teoin Luojani puhutteluun. Uskonnon ja omantunnon vapauden puolustaminen kuuluu itse kristillisen uskon ytimeen, ja on siksi periaatteena vanhempi kuin perustuslakimme.

Mutta en voi sulkea silmiä siltä tosiasialta, että maailmassa on erilaisia vakaumuksia. Niiden kanssa minun on opittava elämään. Ja niin pitää meidän kaikkien. En esimerkiksi voi vaatia, että uskontoon viittaavat elementit pitää kieltää julkisesta tilasta. Sellainen näkemys olisi imperialistinen ja alistava. Se edustaisi pakkouskonnottomuutta, joka on sukua neuvostoliittolaiselle valtioateismille.

Julkinen tila ei ole koskaan arvoneutraali. Joudumme kohtaamaan erilaisia vakaumuksia. Tämä on yksi tärkeä perustelu sille, miksi koulujen joulujuhlassa on oikeus tuoda esille myös joulun kristillinen alkuperä. Sitä tukevat myös perustuslaki ja opetushallituksen ohjeet. Yksittäisen virren laulaminen ei tee juhlasta perustuslaissa mainittua uskonnonharjoitusta.

Sanomalehdet ovat puolustaneet Jeesus-lapsen paikkaa koulussa. ”Ollaan hakoteillä, jos iso enemmistö joutuu menemään pienen, mutta äänekkään vähemmistön ehdoilla. Kun Jeesus-lapsi ei kelpaa kaikille, pitäisi se kieltää kaikilta. Näin ei tosiaankaan voi olla,” kirjoittaa Hämeen Sanomat.

Savon Sanomat pitää uskonnottomien kuusijuhlien vaatimista kohtuuttomana. ”Ei tarvitse, eikä aina pidä väistää. On lupa myös ajatella, kuten opetushallitus viisaasti katsoo, että juhlaperinteet ovat osa suomalaista kulttuuria. Sitä on aivan kunniakasta vaalia.”

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajan Jouni Kemppaisen mukaan on kiistatonta, että joulua vietetään Jeesuksen syntymän kunniaksi: ”Jos joulusta haluaa riisua pois kristilliset tunnukset, se on kuin hampurilainen ilman pihviä ja sämpylää. Käärepaperi voi tietysti jäädä jäljelle.”

Haluan tuoda keskusteluun näkökulman, joka ehkä usein unohtuu. Kristillinen joulu on nimittäin pohjimmiltaan rauhan ja sovinnon juhla. Voisiko uskonnoton veljeni tai sisareni hyväksyä kristillisen joulun rauha ja sovinnon juhlana, vaikka hän ei jaakaan kaikkia juhlan taustalla olevia metafyysisiä uskomuksia?

Luukkaan joulukertomuksessa korostuu nimittäin kaksi sanaa, ”evankeliumi” ja ”rauha”. Enkelit julistavat ”evankeliumia” eli hyvää sanomaa Jeesus-lapsen syntymästä. Evankeliumi oli tuolloin täysin maallinen, sotilaspoliittinen termi: sillä tarkoitettiin Rooman keisarin julistamaa ilosanomaa siitä, kuinka hän oli onnistunut valloittamaan taas uuden kansan valtansa alle.

Keisarin evankeliumi siis kertoi sodasta, alistamisesta ja verenvuodatuksesta. Sen sijaan joulun evankeliumi kuuluttaa rauhaa ja sovintoa: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha hyvän tahdon ihmisille.” Jeesus Nasaretilainen julisti rauhaa, varoitti turvautumasta väkivaltaan ja kehotti rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä. Eikö tämä universaali rauhan sanoma sovi myös uskonnottomalle hyvän tahdon ihmiselle?

Hyvää rauhan ja sovinnon juhlaa!