Kolumni Savon Sanomissa 17.5.2021

Jälleen kerran uutiset israelilaisten ja palestiinalaisten välisestä vihanpidosta osaavat järkyttää ja masentaa. Tällä kertaa väkivaltaisuudet käynnistyivät, kun Israelin viranomaiset ryhtyivät häätämään palestiinalaisperheitä Itä-Jerusalemiin kuuluvan Sheikh Jarran korttelista. Palestiinalaiset kokivat tämän taas yhdeksi merkiksi Israelin pyrkimyksestä juutalaistaa palestiinalaisten asuttama Itä-Jerusalem epäreiluja lakeja säätämällä. Se taas sabotoisi kahden valtion malliin perustuvan rauhansuunnitelman, jota myös Israel itse sanoo kannattavansa.

Palestiinalaisten hermostus purkautui mielenosoituksissa Jerusalemin uskonnollisessa ytimessä, muslimien pyhänä pitämällä Temppelialueella, jonne Israelin turvallisuusjoukot rynnäköivät. Tämä tarpeeton manööveri provosoi terroristijärjestö Hamasin ampumaan kissanpierumaisesti sinkoilevia ohjuksia raukkamaisesti israelilaissiviilien niskaan.

Hamasin saatanallisiin puoliin kuuluu omien siviilien käyttäminen ihmiskilpinä. Järjestö pitää rauhaa tahtovia palestiinalaisia julmasti panttivankinaan. Israel vastasi puolustautumalla täsmäasein, joiden jälki tiheästi asutulla alueella on hirvittävä.

Uutta on, että Hamas näyttää nyt pystyvän ampumaan lähes kaikkialle Israeliin. Tämä ei silti ole huolestuttavinta, sillä sotilaallisesti ylivoimainen Israel pystyy torjumaan suurimman osan ohjuksista ja pommittamaan Gazan kivikaudelle 4-5 vuoden välein. Kyynisimmät puhuvatkin ruohonleikkaus-strategiasta.

Hamasiakin huolestuttavampaa on katuväkivalta israelilaisten kesken ja sen omien rajojen sisällä, siis äärijuutalaisten ja ns. Israelin arabien välillä. Jälkimmäiset ovat palestiinalaisia, jotka jäivät 1948 Israelin sisälle ja joilla on Israelin passi. Heitä on lähes kaksi miljoonaa, 20 % israelilaisista.

Heihin kuuluu myös suuri joukko kristittyjä, joiden suvut ovat asuneet vuosituhansia Betlehemissä, Nasaretissa ja Jerusalemissa. He ovat arabiaa puhuvia palestiinalaiskristittyjä.

Hiippakunnallamme on kumppanuussopimus yhden Pyhän maan kirkon kanssa. Säännöllisen yhteydenpidon takia väitän olevani aika hyvin perillä heidän tilanteestaan.

Ikävä tosiasia on se, Israelin sortotoimenpiteet kohdistuvat myös alueen kristittyihin. Epäreiluja lakeja säätämällä Israel tavoittelee myös heidän koteja, tontteja, peltoja, jopa kirkkorakennuksia. Se rikkoo kansainvälisen oikeuden lisäksi myös erästä vanhempaa lakia, jossa kielletään tavoittelemasta toisen omaa.

Tappamiselle pitää saada loppu. Se ei onnistu ilman kansainvälisen yhteisön apua. USA, EU ja YK ovat avainasemassa, jos alueelle halutaan kestävä ja oikeudenmukainen rauha. Kaikesta huolimatta uskon, että se on mahdollista.