Kirjoitus

Sosiaalisessa mediassa on virinnyt jonkin verran keskustelua kirkkohallituksen virastokollegion marraskuussa 2022 niin sanottua translakia koskevasta lausunnosta sote-valiokunnalle.

Saamani tiedon mukaan lausuntopyyntö on tullut kirkkohallitukselle perjantaina 18.11 ja se hyväksyttiin virastokollegiossa 24.11. Koska välissä oli viikonloppu, valmisteluun jäi vain kaksi päivää. Lausunnon antamiseen annettu aikataulu oli kohtuuttoman kiireinen.

Itse pidän hyvänä, että virastokollegion lausunnossa puolustetaan jokaisen ihmisen luovuttamatonta arvoa ja pyhyyttä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin lähimmäisiimme on suhtauduttava kunnioittavasti, myötätuntoisesti ja arvokkuudella. Tämä koskee erityisesti sukupuoliristiriitaa kokevia lähimmäisiämme ja aivan erityisesti lapsia.

Kirkkohallituksen virastokollegion marraskuun lausunnosta saattoi saada virheellisesti käsityksen, että se kannattaisi täysi-ikäisyysvaatimuksen poistamista. Kirkon viestintä on sittemmin oikaissut virheellisen tulkinnan. Tältä osin lausunto oli epäselvästi muotoiltu. Aikaisemmin kirkkohallituksen maaliskuussa 2022 samasta asiasta antamassa lausunnossa täysi-ikäisyysvaatimus oli selkeämmin ilmaistu:

”Kirkkohallitus katsoo, että intersukupuolisten lasten fyysisen koskemattomuuden, itsemääräämisoikeuden ja lisääntymisterveydellisten oikeuksien varmistamiseksi olisi välttämätöntä, että lapsen sukupuolipiirteitä muokkaavat lääketieteelliset toimenpiteet, jotka eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä ja jotka tehdään ilman tietoon perustuvaa suostumusta, kiellettäisiin lailla.”

Tämä näkemys sopii yhteen eräiden nuorten psykiatrian asiantuntijoiden asiasta antamien lausuntojen kanssa.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin toivonut, että lausunnossa olisi arvioitu laajemmin sekä lakiehdotuksen seurausvaikutuksia että vaihtoehtoisia ratkaisumalleja translähimmäistemme tukemiseksi.

Kun useat heistä kokevat häiritseväksi sen, että monissa lomakkeissa kysytään sukupuolta, onko tarkoituksenmukaisempaa muuttaa lomakkeita vai muuttaa koko ihmisen biologiaan perustuva sukupuolijärjestelmä? Miten varmistetaan turvallinen tila tytöille esimerkiksi pukuhuoneissa? Miten estetään lain käyttäminen seksuaalirikoksiin tai rikosten peittelyyn henkilötietoja muuttamalla? Mikä on naisurheilun tulevaisuus? Millaisia kulttuurisia seurauksia on sillä, että biologia pyritään häivyttämään ja korvaamaan sosiologialla ja annettu sukupuoli kokemukseen perustuvalla sukupuoli-identiteetillä? Onko väitetty yhteys biologisen sukupuolijärjestelmän ja poliittisen syrjinnän välillä ylipäänsä välttämätön tai todellinen? Mihin tämä uskomus perustuu? Eikö biologisten tosiasioiden tunnustaminen pikemminkin auta meitä ymmärtämään sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nykyistä paremmin?

Nämä kysymykset ovat järkeviä ja perusteltuja. Ne kuuluvat tavanomaiseen lainvalmisteluun. Niitä on rohjettava tehdä, vaikka jotkut haluavat leimata asiallisenkin keskustelun ”suoraksi vihaksi ja ennakkoluuloksi transihmisiin”.

Kirkkohallituksen tehtäviin kuuluu antaa lausuntoja valtioneuvostolle. Piispainkokouksen tehtäviin kuuluu käsitellä kirkon opetusta ja teologisia kannanottoja. Siksi on perusteltua, että teologisesti, eettisesti ja filosofisesti latautuneissa asioissa vähintäänkin kuullaan piispojen yhteinen näkemys. Nyt tällaiseen ei ollut mahdollisuutta. Rajapintoja on hyvä tulevaisuudessa hienosäätää.

Muiden työtehtävien takia olen itse ehtinyt perehtyä lausunnon synnyttämään keskusteluun vasta jälkijunassa. Toivon, että keskustelu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä pysyy asiallisena ja auttaa ymmärtämään paremmin sukupuoliristiriitaa kokevia lähimmäisiämme. Haluan siinä itsekin oppia.

Siihen sopii ikivanha kutsu: ”Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.”