Kolumni Savon Sanomissa 18.10.2018

Valtamediaan on ilmestynyt puhe toksisesta maskuliinisuudesta, siis jonkinlaisesta myrkyllisestä miehuudesta. Viimeksi Helsingin Sanomien toimittaja julisti tällaisen oppituomion rap-artisti Cheekille. En osaa kokea termiä uhkaavaksi. Pikemmin herää uteliaisuus. Lutherin katekismuksen sanoin: mitä se on?

Toksisella maskuliinisuudella tarkoitetaan yleensä ahtaina ja stereotyyppisinä pidettyjä miehenä olemisen malleja. Sitä, että ihannoidaan voimaa, väkivaltaa ja tunteiden puuduttamista. Halveksitaan herkkyyttä ja haavoittuvuutta. Työviikolla johdetaan pelolla tai jyrätään toisella kannalla olevia. Viikonloppuna puhutaan hävyttömyyksiä naisista, känniörvelletään nakkikioskilla ja heitetään rouva rappuun. Karkeimmillaan hakataan toisen jalkapalloseuran kannattaja tai räjäytetään itsemurhapommi.

Nämä roolimallit käyvät raskaiksi kaikille, lopulta myös miehille. Meillä ei ole mitään velvollisuutta antaa tällaisten öykkäreiden tehdä maailmastamme kärsimyksen pesää. Kivetkööt itse katunsa helvetin porteille.

Toisena ääripäänä on ideologia, jossa kaikkea maskuliinisuutta pidetään myrkyllisenä, jonkinlaisena yleisselityksenä maailman ongelmiin. Tällainen miesviha ei ole moraalisesti sen oikeutetumpaa kuin naisviha, rasismi tai antisemitismi. Nämä vastakkainasetteluun ja alistamiseen perustuvat ismit ovat sukua ja versovat samasta juuresta. Miten voit vastustaa patriarkalismia, jos lankeat itse käyttämään patriarkalismin pahimpia perinteitä? Valta on aina väärin, paitsi kun se on meidän käsissämme?

Jos haluamme kitkeä vääränlaisia miesmalleja, yksi vaihtoehto on, että tiedostavana itseään pitävä nainen alkaa saarnata miehelle maskuliinisuuden myrkystä ja luo opillisesti hygieenisen miesmallin. Silloin siirretään vastuu naisille, tehdään miehistä reppanoita ja kärjistetään sukupuolten välistä vastakkainasettelua.

Kaikilla olkoon oikeus mielipiteisiin. Mutta lopulta miesten pitää itse oppia kantamaan vastuuta siitä, miten myrkyllistä maskuliinisuutta kitketään ja kunniallista edistetään. Jokainen ilmentää miehisyyttään omalla tavallaan. Vaihtoehtojen määrä ei silti ole ääretön. Niitä rajoittavat erityisesti biologia, kasvatus ja ympäröivän yhteiskunnan normit.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on muistuttanut, että poikien biologia on omanlaista. Nukeilla leikkimisestä ei tarvitse huolestua, mutta ei myöskään painimista tehdä kielletyksi. Hormonit ohjaavat poikien kehitystä mieheksi eikä sisältä tulevia testosteroniryöppyjä ole aivan helppoa sovittaa nyky-yhteiskunnan normeihin.

Biologiset faktat on tunnistettava, mutta ne eivät anna lupaa öykkäröinnille. Tarvitaan oikeita peilejä terveelle miehisyydelle. Tarjoan tässä yhden, miehuuttaan etsivien tueksi ja paremmintietäjien korjailtavaksi.

Kunnialliseen maskuliinisuuteen kuuluu, että opettelet kantamaan vastuuta itsestäsi. Pese itse hampaasi, silitä pyykkisi ja hoida maksusi. Äitisi ei ole vierelläsi loputtomasti.

Opettele kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, myös oudoilta tuntuvia. Jos sinulle on annettu voimaa, fyysistä tai henkistä, käytä sitä heikompien suojelemiseen. Kunniallinen maskuliinisuus on sitä, että sukelletaan lapsia luolasta ja kannetaan alttaritauluja palavasta kirkosta.

Rakasta ja kunnioita puolisoasi. Tee yhteisestä kodista hänelle hyvä ja turvallinen. Rähinäviina ja vieraat naiset tuhoavat kaiken varmasti. Turha on silloin muita syyttää.

On normaalia puhua lääkärille, papille tai kaverille. Tunteita on hyvä oppia hallitsemaan, mutta ei niitä tappaa tarvitse. Lenkkipolulla tirautettu kyynel kertoo, että olet ihminen. Käsittele ilot ja surut omalla tavallasi, toisia ei tarvitse matkia. Pääasia, että opit selättämään pahan olosi muuten kuin tarttumalla pulloon tai remmiin.

Selvitä myös välisi oman isäsi kanssa, kun vielä ehdit, sillä hänen perintöään kannat aina. Itse kuulun niihin etuoikeutettuihin, joilla on kokemus suojelevasta, rakastavasta ja rajoja asettavasta isästä. Nämä kiitokseni eivät tosin häntä enää tavoita: kaksi päivää olen joutunut tunnustelemaan, miltä tuntuu isättömäksi jääneen pojan ikävä.

Viimeinen vihje. Kysy itseltäsi, kuinka elää niin, että voit lähteä täältä sovinnossa. Sekä läheistesi että Taivaallisen Isäsi kanssa.