Jatkuvassa kiittämisen tilassa

Jouluevankeliumissa taivaallinen sotajoukko ilmestyy ”kiittämään” Jumalaa. Nähtyään Kristus-lapsen paimenet palaavat ”kiittäen” arkitöihinsä. Onko kiitollisuudelle sijaa oman mielemme majataloissa?

Kiitollisuus ei ole helppoa. Sen edessä on monia verhoja, osa ulkopuolellemme, osa taas sisällämme. Maailma ulkopuolellamme on täynnä sotia ja kärsimystä. Se on totta, eikä poistu selittelyllä. Sisäinen mielemme keskittyy helposti siihen, mitä meiltä puuttuu tai mikä on vialla. Se kuiskii korvaan kuin ärsyttävän taitava manipulaattori. ”Katso nyt, tästäkin jäit paitsi, huomaatko nyt, tuokin on pielessä!”

Mitä enemmän keskitymme maailman pahuuteen tai omiin vastoinkäymisiimme, sitä enemmän altistumme masennuksen ja katkeruuden tapaisille mielenterveyden häiriöille.

Jouluevankeliumissa enkelit ja paimenet toimivat ”kiittäen”. Molemmissa kohdissa samat kieliopilliset muodot, preesensin partisiipit, korostavat jatkuvaa toimintaa. Enkelit ja paimenet eivät vain hetkellisesti kiitä. He elävät kiittämisen jatkuvassa tilassa.

Elämä jatkuvassa kiittämisen tilassa vaikuttaa myönteisesti hyvinvointimme. Se korjaa luontaista taipumustamme tyytymättömyyteen. Se ohjaa meitä siihen hyvään, mitä meillä jo on ja mitä olemme saaneet lahjaksi.

Kiitollisuus vahvistaa ihmisten keskinäistä kiintymystä. Se purkaa arkipäivän stressiä ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Kiittämisen tilassa elävät tuntevat keskimääräistä enemmän myötätuntoa muita kohtaan. He myös toipuvat nopeammin vastoinkäymistä. Ja suhtautuvat toiveikkaammin tulevaisuuteen. Tämä ole imelää onnellisuuslogiaa, vaan perustuu tutkimukseen.

Enkelten ja paimenten kiitoksella on kohde, kaikkivaltias Jumala. Heidän kiitoksellaan on syy: Jumala syntyy ihmiseksi Kristuksessa. Se merkitsee, että hän katsoo meihin myötätuntoisesti. Hän etsii meitä, samaistuu meihin ja toteuttaa itse pelastuksen.

Tämä ihme, Jumalan ihmiseksi syntymisen ihme, saa aikaan joulun ilon ja kiitoksen. Sitä ei pidä latistaa pelkäksi vertauskuvaksi. Mitä syytä jäisi kiitokseen, jos kyse olisi vain hurskaasta, mutta epätodesta metaforasta? Mistä kiittää, jos Jumala jäisi kokonaan tuntemattomaksi?

Jouluna syntyy Marian poika ja Jumalan Poika, äidin apua tarvitseva ja ihmiskunnan Pelastaja, kaikista heikoin ja Kaikkivaltias, tosi ihminen ja tosi Jumala. Hän syntyy meille, siis sinulle ja minulle.

Tämä on joulun ihme. Tämä on kiitoksen aihe. Kristus syntyy, kiittäkää!

Jari Jolkkonen